Ja näkemyksiä löytyypi Maaseuduntulevaisuudesta: http://epaper.maaseuduntulevaisuus.fi/Products/MT-2005-12-30/index.htm
Susijuttuja
laikaman
81115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joku idioottihan siellä kirjoitti:
"Mikä taho omistaa luonnon eläimet, sudet mukaan lukien? Yksityisajattelijan kommentti: Ikivanhan perinteen mukaan se taho, jonka omistamalla alueella eläimet kulloinkin ovat."
Tästä surkuhupaisata väärinkäsityksestä käsin kun lähdetään vetoamaan perustuslakiin ja omaisuuden suojaan, niin ollaan tyypillisessa Maaseudun Menneisyydessä julkaistavassa jutussa. Siis jutussa jossa ei ole päätä eikä häntää ja siinä välissäkin vain tyhjää höpinää.
Minä jaksan ihmetellä tarvetta väännellä asioita. Nebuloosa ilmeisesti tarkoitti seuraavaa Maaseuduntulevaisuudessa julkaistua mielipidekirjoitusta. Kovasti vaikutti pirumaiselta raamatunluvulta, joten pannaanpa koko juttu tähän:
Lainaus alkaa "
Pitämätön puheenvuoro susista
Kainuun erätulien susikeskustelu oli pääosin summittaista lumisotaa, jossa ilman syvien haavojen tarkoitusta ryvetettiin toisinajattelijoita. Mielipiteistä puuttui tukeva selkänoja eli todelliset perusteet erimielisyyksiin. Sinänsä kyllä oikeutettuja puheenvuoroja kaikki.
Mutta miksi yhteistä ymmärrystä ei löytynyt? Se selvinnee etsimällä perustellut vastaukset muutamiin kysymyksiin.
Mikä taho omistaa luonnon eläimet, sudet mukaan lukien? Yksityisajattelijan kommentti: Ikivanhan perinteen mukaan se taho, jonka omistamalla alueella eläimet kulloinkin ovat. Yhteiskunta, Suomen valtio, on laadittuihin lakeihin perustuen oikeutettu säätelemään niiden saalis- tai muuta käyttöä, joko maksusta tai ilman sitä.
Takaako Suomen perustuslaki edellä mainitulle yksityisomaisuudelle täyden suojan? Kommentti: kaikki yksityisomaisuus on Suomessa perustuslain takuun alaista.
Onko Suomen valtio luovuttanut luonnoneläinten omistus-, hallinta-, sääntely- tai käyttöoikeuden EU:lle siihen liittymisen yhteydessä tai sen jälkeen? Jos, niin onko se tapahtunut perustuslain säätämässä järjestyksessä?
Kommentti: en tiedä. Tietävätkö viisaammat? Perustuslain sisältöä ei kuitenkaan voida toisenlaiseksi muuttaa ilman perustuslain säätämisjärjestystä.
Miten lankeaa täysperusteinen oikeudellinen vastuu kaikista kyseisen omaisuuden (sen omistamisen, hallinnan, säätelyn tai käyttöoikeuden) aiheuttamista haittaseurauksista? Kommentti: täysimääräisen korvausvastuun periaatteella. Perusteena tunnettu arkikäytäntö: joka tilaa, sehän maksaa!
Jos siis omistaja-haltija on Suomen valtio, se on täysimääräisesti korvausvelvollinen riippumatta siitä, kuinka suuri määräraha tarkoitukseen on budjetoitu. Lisäbudjetit ovat siihen apuna.
Jos omistaja-haltija on EU, mainittu vastuu on täysin sillä taholla, edellä mainitulla periaatteella.
Jos kyseinen valtuus on annettu jollekin muulle taholle, vastuu on sitä kautta valtuutuksen antaneella. Toivotaan julkisia mielipiteitä erityisesti asioista täysin tietävien tahoilta.
Kun edellä esitettyihin kysymyksiin on saatu voimassaoleviin lakeihin perustuvat vastaukset, mielipiteiden lumisodassa koittaa välirauhan solmimisen aika ja mahdollisuudet.
Sitten erillinen kysymys luonnonsuojelijoille: Kummanko lajin kuolema hirvi- ja poroeläimille on mielestänne sopivampi, susien repimänä vai kiväärillä ammuttuna? Vastauksenne on erittäin haluttu ja tarpeellinen.
Yksityisajattelija
Pictures
KARI SALONEN
" Lainaus päättyy.
Saman lehden sivulla 4 on myös kirjoitus otsikolla: Susitutkijan valheet. Se ehkä valottaa ihmismielen liikkeitä ja ismiuskoja maailmanlaajuisesti. Yhden eläimen asiaa ajettaessa on levitetty maailmanlaajuisesti epämääräistä tietoa ihan tieteen teonkin nimissä.
kahden sankarin henkisen tasapainon tila paljastuu kaikessa surullisuudessaan viimeisessä kappaleessa.
Samalla tietysti paljastuu Maaseudun Menneisyyden toimituksellinen linja. Minusta on vastuutonta ruokkia selkeästi vainorarhaisten ihmisten paranoidista maailmankuvaa julkaisemalla heidän kirjoituksiaan.
Kirjoittajathan tarvitsevat selvästi terapeuttia, ei julkisuuden valokeilaa.
Minusta se, että sudet eivät käyneet hevosen, koiran tai ratsastajan kimppuun, osoittaa suden todellakin karttavan ihmistä. Koiran tappaminen on sudelle enemmän kuin metsästystä. Se on reviirille tulleen kilpailijan tuhoamista. Houkutus oli siis varmasti hyvin suuri, mutta ihmisen läsnäolo esti hyökkäyksen koiran kimppuun.
Hevosen vastuksesta sudelle on mahdotonta sanoa mitään, ennen kun tietää, onko kyse issikasta vai shirenhevosesta.
Puntaroinniksi kuin myös Nebuloosan esittämien diagnoosien takia katson parhaimmaksi kopioida tähän myös ko jutun. Minä en ala diagnooseja tekemään:
Lainaus alkaa"
Petotutkijan susivalheet
Aamulehti kertoi 16.12, että kolmen suden lauma piiritti Raila Ahosen ratsukon niiden ollessa lenkillä Jämsän Alhojärvellä ja lähtivät ajamaan takaa pakenijoita.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Ilpo Kojola kertoo Aamulehdessä, ettei hän usko, että sudet olisivat käyneet Railan kimppuun, jos hän olisi pudonnut hevosen selästä. Hän kertoo myös hevosen olevan susille liian kova vastus. Kojolan lausunto on esimerkki siitä valheiden suosta, johon suojelutahot ovat upottaneet suomalaisen suurpetotutkimuksen.
Sudet tappoivat Suomessa vuosina 1858–1862 2 865 ja vuosina 1878–1887 2 563 hevosta. Filosofian tohtori Antti Lappalainen julkaisi 19.10. historiantutkimuksensa suden suomalaisihmisuhreista kirjassa Suden jäljet. Vuodesta 1802 vuoteen 1881 sudet tappoivat Suomessa vähintään 61 aikuista ja 78 lasta.
Nykyistä maa- ja metsätalousministeriötä vastaava senaatin maanviljelystoimituskunta päätti vuonna 1881 organisoida ja rahoittaa suden poistamisen Suomesta, mikä vapautti suomalaiset suden hävityksiltä. Venäjällä sen sijaan susikantaa ei milloinkaan olla pystytty hallitsemaan eikä koko Venäjää kattavia tietoja suden hävityksistä koskaan olla kerätty yhteen.
Raila Ahonen oli tosiaan hengenvaarassa. Hänen ratsuaan jahdanneet sudet olivat metsästysvietin innoittamilla ja olisivat nähneet eteensä pudonneen ihmisen saaliina. Kojolan lausunnon ymmärtää paremmin kun tietää, että kansainväliset luonnonsuojelutahot ovat ajaneet suden suojelua keinoja kaihtamatta 30 vuoden ajan. Niiden keinoihin kuuluu järjestelmällinen valehtelu suden käyttäytymisestä.
Emeritusprofessori, kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n susiasiantuntijaryhmän jäsen Erkki ”Susi” Pulliainen kertoi Demarin haastattelussa 2 7.10 ”hiljan osallistuneensa Yhdysvalloissa kansainväliseen susikongressiin, missä kävi ilmi, ettei terve vahingoittumaton susi käynyt viime vuosisadalla yhdenkään ihmisen kimppuun missään päin maailmaa.”
Vaikka maailman susiekspertit ummistavat silmänsä 1800-luvulle eivätkä tunnusta lukuisia uhreja Neuvostoliitossa 1900-luvulla, he eivät voi olla tietämättömiä siitä, että heidän oma puheenjohtajansa David Mech Yhdysvalloista kävi paikan päällä Intian Hazaribaghissa varmistamassa raportit siitä, että sudet tappoivat 92 lasta 1989–1995. Palattuaan hän vahvisti, että tiedot pitivät paikkansa.
Pohjoisella pallonpuoliskolla yleisen ja vaarallisen vahinkoeläimen suojeluun ei olla panostettu niin paljon ja niin kauan suden itsensä takia. Järkevä syy löytyy siitä, että suojellut sudet ajan myötä savustavat asukkaat pois harvaan asutuilta seuduilta ja vapauttavat tilaa luonnontilaisille erämaille.
Eirik Granqvist
"Lainaus päättyy
tulisi lisätä itäsuomessa ainakin 10 000:lla. Susien ulvonnasta kun on alettu veivaamaan sellaista matkailuvalttia. Mielestäni vieläkin parempi matkailuvaltti olisi se, kun pääkaupunkilaiset ja muut turistit saisivat kuunnella sitä ulvontaa, kun susilauma syö jotakin nenäänsäkaivavaa ja piereskelevää pohjoiskarjalalaista peräkammarin poikaa. Siinä olisi varmaan matkailuideaa kerrakseen.
mielestämme sopiva susimäärä olisi suomessa, n.3000 vahvaa yksilöä!hirvionnettomuudet luultavasti putoaisivat n.5 prosenttiin! kanta pitäisi saada levittäytymään koko suomeen.....
Nenän kaivaminen ja piereskely ovat ihmisen normaaleja toimintoja.
Joillakin alueilla hirvien metsästys on käynyt hankalaksi susien takia. Ja tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät sudet pysty pitämään hirvikantaa aisoissa. Ainoa rajoittava tekijä ilman metsästäjää on laidunten riittävyys. Ihmisen toimesta käsitelty metsäympäristömme kykenee elättämään kylläkin moninkertaisen hirvikannan nykyiseen verrattuna. Eli metsästystä tarvitaan.
Hirvet laumautuvat ja ovat arkoja. Liikenneriskit ja taimikkovahingot päinvastoin lisääntyvät petopaineen alla. Ennen susia hirvet elivät talven hajallaan pienissä ryhmissä liikkuen vähän.