Menimme kihloihin liian pian, jo puoli vuotta tapaamisemme jälkeen. Ollaan oltu kihloissa jo useita vuosia, enkä enää edes usko, että menemme koskaan naimisiin. Yhtäkkiä tästä kihlaus ajasta on tullut piiitkä harkinta aika miehelleni, vaikka itse olisin ollut valmis menemään naimisiin jo samana vuonna kihlautumisesta. Liian nopea kihlautuminen aihettaa minulle nyt pahaa mieltä, tunteen etten kelpaa. Toista ei kuitenkaan voi pakottaa, myös hänen pitää olla varma lopunikäisestä sitoutumisesta. Itse koen, että miksi edes pitää sormuksia, sillä se on minulle lupaus avioliitosta ja jos sitä lupausta ei voi antaa... Peruminen ei kuitenkaan käy, sillä hänelle se tarkoittaa eroa! Mielipiteitä, kiitos...
pitkät kihlajaiset
omituisten otusten kerho
3892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa, tosin en mennyt liian pian kihloihin (3 vuotta suhteen alusta). Yksi ratkaisu sen jälkeen kun olette avoimesti puhuneet asiasta ja siitä, kuinka sinusta tuntuu, ettet kelpaa, olisi se, että vahvistatte kihlauksen uudestaan.
Siinä pitäisi kai (?) olla jokin seremonia vapaamuotoisesti tai jotakin ja tällä kertaa päätäisitte sitten myös hääpäivän etukäteen. Hääpäivä voi sopia kauaksikin, mutta silloin se olisi sovittu ja tilanteesi muuttuisi.
Tsemppiä!
Mm. tämän takia haluan korostaa ja levittää sitä tietoa, että kihlaus on avioliittolupaus.
Ensiksi kysyisin, että silloin kun menitte kihloihin puhuitteko naimisiin menosta? Merkitsikö kihlaus miehelle lupausta avioliitosta silloin, mutta siitä on sen jälkeen tullut harkitsemisaika tms.? Jotkut kutsuvat kihlaukseksi sormusten vaihtoa sitoutumisen tms. merkiksi. Tärkeää olisi olla perillä mitä kihlaus merkitsee (ja että se merkitsee molemmille samaa) ja usein, jos vaan kihlaus tapahtuu tyyliin "mennääks kihloihin" "joo" ja hankitaan sormukset ja ei puhuta muusta voi käydä niin, että ei ole tarkkaan tietoa miksi mentiin kihloihin. Toinen ei ehkä kuvannut mennä naimisiin ja toinen odottelee koska mennään naimisiin kun ollaan kerta kihloissakin...
Ehkä voisit kosia miestä? Tai te voisitte mennä muutoin kihloihin uudestaan? (kuten joku jo ehdottikin) Oletteko puhuneet tarpeeksi siitä, että mitä kihlaus sinulle merkitsi? Kai sen voi perua, jos kyseessä on väärinkäsitys? Selität, että et suinkaan halua erota vaan haluat mennä sitten kihloihin kun olette valmiita menemään naimisiin. Hääpäivää ei tarvitse heti sopia, mutta ehkä tässä tapauksessa olisi hyvä sopia edes vuosi mahdollisimman pian.
Miksi mies empii? Painostaa ei kannata.
Itse olen ajatellut aina kihlauksesta niin, että haluan vain kerran kihloihin (ja naimisiin). Ja vaikka olisin joutunut odottamaan 10 vuotta niin olisin mennyt kihloihin vasta sitten kun mies on valmis menemään naimisiin. Kihlaus ei merkitse minulle muuta kuin lupausta naimisiin menosta.
Voihan olla niin, että mies halusi ja lupasi mennä kanssasi naimisiin mutta muutti mieltänsä. Käytit sanaa "yhtäkkiä". Eli viittaisi siihen,
että siitä tuli harkinta-aika ja alunperin se ei sitä ollut. Ehkä mieskin hätiköi ja rakkauden ensi huumassa tuli tehneeksi päätöksen mihin ei ollutkaan vielä valmis. Ja/tai on huomannut, että ihan hyvinhän tässä avoliitossakin sujuu. Perustele miehelle miksi kannattaisi mennä naimisiin (onko teillä esim. yhteinen omistusasunto?).
Mitään ei pitäisi luvata hätiköiden, koska lupaukset on tarkoitus pitää. Toivottavasti asiat kääntyy hyväksi.