Matematiikan opetusta

Makaan sängyllä, olen täysin poikki. Nousta täytyy, on totuttava pian alkavaan viimeiseen lukukauteen lukiossa. Avaan mikron ja luen viestit. Olen pistänyt nettiin ilmoituksen, jossa lupaan antaa matematiikan oppitunteja tarvitseville, sopivaan hintaan. Avaan inboxin ja en usko silmiäni, vihdoinkin joku, joka on kiinnostunut tarjouksestani. Mahtavaa, soitan ilmoituksen jättäneelle henkilölle. Langan päässä vastaa nainen, joka valittelee aikaista soittoani. Pyydän anteeksi ja selitän että luulin hänellä olevan arkipäivä. Syntyy hetkellinen hiljaisuus.
-Ai se olet sinä! Kuuluu taas. Kiva että soitat. Mun tyttöni kaipaisi opetusta.
Pyydän tätä naista tarkentamaan.
-Trigonometriassa. Olen itse yrittänyt selittää sitä hänelle, mutta minulla ei ole aikaa. Voisitko tulla puoli kahdeksalta käymään?
No käyhän se mulle, lomilla kun ollaan.
-Mainiota! Asumme Sörnäisissä, moskeijaa vastapäätä, A-rappu. Soita summeria nimellä Mahlanen.
Kiitos ja näkemiin.
Aamuhölkän jälkeen voin siis löhötä, vaikka Hietsun rannalla. Päivä kuluu auringon paisteessa ja puoli seitsemältä lähden matkaan, oppiapuvälineet mukana. Pummi on paskonut raitiovaunun takapenkille, joten päätän kävellä lyhyen loppumatkan. Perillä katson ympärilleni. maisema muistuttaa ihan jotain 50-luvun idylliä, paitsi että huutavat lapset puuttuvat. Paikka on muuten harvinaisen hiljainen, ei kuulu edes mehmuttien rukoilua eikä linnunlaulua. Soitan summeria ja ovikelloa. Odotan jännittyneenä että ovi avautuisi. Askeleita kuuluu oven takaa ja oven auettua edessäni seisoo siinä melkein pituiseni tummahiuksuinen, siropiirteinen, noin 30 vuotias nainen. Hänellä on valkoinen leninki päällään Yritän vaikuttaa asialliselta, mutta silmäni seuraa tahtomattani hänen ulkomuotoaan ja tämä näyttää huvittavan häntä. Hän hymyilee viehättävästi.
-Käyhän peremmälle. Olin kyllä kuvitellut että olisit pari vuotta vanhempi? ja pidempi.
-Olenhan sentään 175 senttinen? Ja mitä tekemistä pituudellani ja iälläni oikeastaan on matematiikan kanssa?
-Niinpä, hän sanoo hymyillen.
-Missä tyttäresi muuten on?
-Tulee pian kotiin, hän sanoo aina vain hymyillen. .Ole hyvä ja istu, hän sanoo osoittaen mustaa nahkasohvaa.
-Kerro itsestäsi. Kuinka vanha olet ja mistä sait idean antaa matematiikantunteja.
-Olen 18, ja harrastan jonkin verran matskua. Olen huomannut osaavani selittää sitä toisille ja päätin ansaita pientä ekstratippiä kesäduunin lisäksi. Opetuksen tarvitsijoita on ymmärtääkseni paljon.
-Niinpä, hän sanoo hymyillen. Hänen ainainen hymyilynsä on alkanut jo vähitellen ärsyttämään mua. Yhtäkkiä hän alkaakin nauramaan, näyttäen lumenvalkoiset hampaansa. Kuulostaa melkein tytön kikatukselta. Hän hillitsee itsensä ja ottaa pari askelta minua päin.
-Vaikutat aika kokemattomalta, hän sanoo intensiivisesti tujottaen. Nyt hän seisoo jo aivan edessäni.
-Mitä tarkoitat, olen antanut yksityistunteja ennenkin.
-Suorastaan viattomalta. Otan äkkiä pari askelta taaksepäin, mutta kolahdan selkä edellä ovea päin.
Hän ottaa välimatkan kiinni ja yöntyy minua päin. Tunnen hänen rintansa mua vastaan. Pehmeän joustavat.
-Sano nyt mitä oikein haluat,? Tulin tänne opettaakseni sun tyttöäsi.
-Ei sinun tarvitse opettaa mun tyttöä. Arvaa miksi? Aivan, koska minulla ei ole tyttöä. Mulla on vain tämä poika? hölmö poika joka seisoo tässä edessäni.
-Etsin ovenkahvaa. Miksi pakenet? Voin tehdä tästä nautinnollista kummallekin. Täysin sinusta kiinni, jos tämä on nautinnollista sinulle.
Yritän jatkaa vetäytymistäni, kun hän yhtäkkiä kääntää minut nopeasti ja nostaa oikean käteni selkäni taakse niin että tekee kipeää.
-Olen ollut vartiana Rostokissa, joten tiedän miten hommat hoituu.
En saa ääntä itsestäni, vaikka mieli tekisi. Samalla minun on kauhukseni myönnettävä, että tämä nainen viattoman valkoisessa asussa kiehtoo minua. Yritän vastustaa, mutta hän kiinnittää käteni ketterästi selän taakse käsirautoihin.
-Anna poika pusu! Iso paha susi tykkäsi pienistä tytöistä, mutta minä tykkäänkin pojista, varsinkin vastustelevista vaaleehiuksisista pojista. Hän työntää kielensä suuhuni, jossa se kohtaa omani. Hänen käsi menee paitani alle ja kokeilee vatsaani.
-Sinullahan on ruudut vatsallasi! Kukapa uskoisikaan sitä ensi näkemältä.
Ajatukset juoksevat pääni lävitse.
-Mun pitäisi kyllä lähteä, saan änkytettyä hänen hyväilyjensä alta.
-Siitähän määrään minä! En ole aivan niin viaton kuin ulkonäköni valkoisine leninkeineen antaa ymmärtää, hän huutaisee nauraen. Olet muuten kaunis poika, olisit saanut koputtaa ovelleni aikaisemminkin.
Yritän paeta juoksemalla ulko-ovelle. Hän kamppaa minut ja lennän naamalleni.
-Aika lahjaton poika olet, sanoinhan että tiedän miten hommat hoituu.
-Antaisit armoa! minä anelen.
Hän ottaa esille ilmastointiteippiä ja kiinnittää huuleni tiukasti toisiinsa. Ymmärrän että olen hänen armollansa.
-Sinun pitäisi kiittää minua, hän nauraa. Haluat tätä takuulla, näen lävitsesi. Irrotan teipit, jos lupaat olla kiltisti ja totella. Nyökkään ja hän täyttää lupauksensa. Hän raahaa minut takahuoneeseen ja heittää sängyllensä. Hän repii housut jaloistani ja nostaa paitani kaulaan asti. Minun on pakko ihailla tätä naista, vaikka olenkin kauhuissani. Hän näyttää niin petollisen kiltiltä ja ennen kaikkea? Jumalattoman kauniilta. Makaan täyisn avuttomana sängyllä. Hän riisuu leningin ja alta paljastuu mustat alushousut, rintaliivit ja sukkanauhat. Voi elämä! Kuka olisikaan uskonut että hän olisi tuollainen peto.
Hän hyväilee itseään alushousujen päältä.
-Oletkos poika saanut tällaista? Etpä taida kun kerran olet noin ujo.
Hän istuu pääni päälle ja tunnen hänen alapäänsä naamaani vasten. Näen sakset ja seuraavana hetkenä hän on leikannut pikkuhousunsa sivut auki. Hän riuhtaisee lopu pois ja istuu siis alapää paljaana naamallani.
-Nuole poika, nuole!
Tunnen hänen tuuhean pusikkonsa jonka alta näen tuskin mitään ja alan nuolemaan välissä olevaa aluetta. Hän huokaisee ja ääntelehtii kieleni tahtiin.
-Nuole kun et muutakaan voi, hän voihkii. Taitaa siis olla ensimmäinen kertasi. -Voi poikaa, miksi odotit näin kauan?
Yhtäkkiä hän näyttää saaneen tarpeensa ja siirtyy alaspäin minua pitkin kunnes kaluni ottaa vastaan. Hän nykäisee bokserit altani ja katsoo minua hetken aikaa.
-Tuonko pituinen? No, pidän onneksi lyhyemmästäkin.
Hän ottaa siitä kiinni ja työntää sen vakoonsa. Hän on kuin keisarinnna ratsunsa päällä. Huutaa ihastuksesta.
-Katsos, olen mielelläni se aktiivinen osapuoli! hän huutaa.
Hiki valuu ja tunnen hänen kosteutensa. Mieleni tekisi nousta ja ottaa hänet, mutta en kykene paljookaan hievahtamaan hänen rautaisen otteensa alta. Säännöt on tehty selviksi: Hän määrää.
Hän irrottaa liivit selkänsä takaa ja hänen rinnat ponnahtavat esiin. Hän laskee asentoaan ja saan ne päälleni. En ole nähnyt tai tuntenut mitään niiden tapaista, niin ihanan täyteläistä ja kiinteän joustavaa päälläni. Makaan selälläni ja ääntelehdin. hän ulvoo ja tunnen jotain limantapaista alapäässäni. Hän hengittää vähän syvemmin kuin äsken ja rauhoittaa tahtia, kunnes hän yhtäkkiä pysähtyy kokonaan.
-Olet hyvä, vaikket mitään tehnykkään. En taida luopua sinusta vielä, vaikka minun pitääkin mennä bailaamaan kaupungille.
-Mitä tarkoitat? kysyn pitkästä aikaa.
-Minä menen ulos ja sinä jäät tänne. Hyvin yksinkertaista.
Protestoin mutta hän hiljentää minut ja selittää asian.
-Minä en katsos ole mikään yksinkertainen tyttönen, saatpa nähdä!
Hän pistää minulle suukapulan ja ottaa kaapista esille kameran ja neliskulmaisen pussin. Hän ottaa esille pussista vaipan!
Yritän vääntelehtiä ja huutaa, vaikka tiedänkin sen olevan turhaa. Pian mulla on päällä iso valkoinen vaippa. Hän seisoo huoneen nurkassa kameran kanssa. Yritän piiloutu, mutta hän tulee perässä ja ottaa kuvia minusta. Olen punainen sekä vihasta että häpeästä. Hän nöyryyttää mua minkä kerkiää.
-Taidat siis ymmärtää poika. Ethän ole tyhmä. Jos yrität pakoon niin kuvat menee kiertoon. Millaiselta kaveriporukkasi mahtaisikaan näyttää sen jälkeen? hän nauraa ulvoen. Kaivoin myös kännykkänumerosi ja osoitteesi lompakostasi, joten tulen vastaisuudessakin ottamaan yhteyttä kun mieleni tekee.
-Taisit poika luulla olevasi aika jätkä, vai mitä? Puen nyt päälleni ja menen kaupungin yöhön. Tulen takaisin neljän kuuden kuluttua. Sun ei tartte hätäillä tai pelätä, onhan sinulla vaipat. Kun tulen takaisin, niin otetaanhan sitten uusi rundi? Muista ettet ole muuta kuin huorani, sitä enemmin kun tajuat sen, sitä paremmin voit. No hei vaan.
Hän kikattaa hysteerisesti ja kuulen kun eteisen ovi menee kiinni...