Niin se aika meni nopeasti ja nyt ovat edessä yo-kirjoitukset ja suuret muutokset. Kirjoitukset eivät minua suuremmin haittaa, mutta pelkään tulevaisuutta. Monet tuntuvat tietävän tarkalleen mihin hakevat lukion jälkeen opiskelemaan ja on varasuunnitelmia ym.
Omalla kotipaikkakunnallani ei ole lukion jälkeen muita koulutusmahdollisuuksia, joten muutto muualle on väistämätöntä. Juuri kun asiat tuntuivat olevan hyvin(paljon ihania ystäviä, hyvä koti ja perhe, poikaystävä)niin nyt täytyisi vain häipyä ja pärjätä.
Kertokaa onko se maailmanloppu jos ei pääsekkään mihinkään opiskelemaan? Mitä sitten voi tehdä? Kai täällä on muitakin joilla ahdistaa ajatus tulevasta ettekä ole tienneet automaattisesti 5-vuotiaasta asti haaveammattianne??
Omalla kotipaikkakunnallani ei ole lukion jälkeen muita koulutusmahdollisuuksia, joten muutto muualle on väistämätöntä. Juuri kun asiat tuntuivat olevan hyvin(paljon ihania ystäviä, hyvä koti ja perhe, poikaystävä)niin nyt täytyisi vain häipyä ja pärjätä.
Kertokaa onko se maailmanloppu jos ei pääsekkään mihinkään opiskelemaan? Mitä sitten voi tehdä? Kai täällä on muitakin joilla ahdistaa ajatus tulevasta ettekä ole tienneet automaattisesti 5-vuotiaasta asti haaveammattianne??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt täytyy kyllä sanoa, että en usko kenenkään ajatelleen samalla tavalla, kuin sinä nyt.
Olet aivan uuden ongelmatilanteen edessä!
Sua varmaan helpotti ku sait tuon kommentin kirjoittaa! voivoi... :))
Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja, esim. välivuosi ja töihin meno. Itselläni oli lukion jälkeen samantapainen tilanne tuon ainevalinnan suhteen - en tiennyt mitä olisin halunnut. Pyrin sitten pariin aineeseen, kotipaikkakunnallani sattuu olemaan yliopisto, joten sinällään se ei ollut niin hankalaa "vain kokeilla". Pääsin kumpaankin aineeseen ja valitsin toisen. Aloin muutaman kuulauden opiskelun jälkeen tykätä ko. aineesta oikein tosissaan, ja niinpä sitten meni vuosia tuota pääainettani joitakin (vähemmän mieluisia) sivuaineita opiskellen. Viimeisenä opiskeluvuonna olin jo oman alan töissä, siellä olen nyt valmistuttuanikin, MUTTA:
oikeastaan minusta tuntuu, että olisin vasta nyt valmis aloittamaan opinnot ylipäänsäkään. Vasta nyt koen tuntevani itseni niin, että tietäisin mitä haluaisin jos nyt aloittaisin. En opiskelisi ehkä edes pääainettani, tai en tiedä, mutta sivuaineita en ainakaan. Eli ei se mikään maailmanloppu ole tosiaankaan jos et nyt tiedä, aika auttaa ja jossian vaiheessa varmasti selviää mitä haluat. Ehkä voisit kokeilla esim. kouluavustajan työtä tms. välivuoden aikana? Tai sitten pyrit vaan rohkeasti jonnekin kohtuullisen välimatkan päähän lukemaan jotain, kyllä ne kaikki muutkin ovat pienestä välimatkasta selvinneet. Ja onhan se niinkin, että ne ystävät saattavat joka tapauksessa muuttaa muualle opiskelemaan, eli sen varaan ei varmaankaan kannata omia päätöksiään tehdä...
Tsemppiä sinulle kirjoituksiin ja kaikkeen!!!
Se on kyllä selvää että ystävillä on sama elämänmuutos edessä, joten heidän varaan en ole opiskelujani suunnittelemassa. Jotenkin vain pelottaa kaikki tuleva, opiskelu,uusi paikkakunta ja se jos ei opiskelemaan pääse niin mistä löytää töitä ja muuta tekemistä ettei jää loppuelämäksi lusmuilemaan..Kiitos vastauksesta. Lohdutti. :)
Tutulta kuullostaa toi ahdistus! Voin kertoa että monia öitä on täälläkin valvottu ammatinvalintaa miettien.. mulla on luultavasti ikääkin enemmän kuin sulla.
Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan ammattikouluun. Ala ei tuntunut omalta, mutta en muutakaan keksinyt ja jonnekin oli pakko hakea. Vuoden jälkeen lopetin koulun sillä tuntui aivan merkityksettömältä jatkaa, tiesin etten sille alalle sopisi. Menin lukioon, ajattelin että kyllä se siellä kirkastuu. Ei kirkastunut. ;-) Parin vuoden jälkeen sain lapsen ja jäin kotiäidiksi, tarkoituksenani miettiä mitä haluan työkseni tehdä (ja samalla suoritin ilta/etäpuolella lukion loppuun). Nyt on valkolakki ja lapsi kohta 3v, mutta edelleen en tiedä mikä minusta tulee isona!
Nyt olen päättänyt lähteä kokeilemaan toista ammatillista tutkintoa. Kyseessä sellainen ala mitä en ollut koskaan ennen tajunnut ajatellakaan, mutta nyt vasta aloin kiinnostua ja ei se kamalalta kuullosta ollenkaan. Ei ole mikään kutsumusammatti enkä voi tietää tuleko työssä loppuikääni viihtymään, mutta ammatti on saatava ja työ on luultavasti ainankin "ihan ok". Ei auta kuin mennä kokeilemaan!
Sinulla tuntuu olevan ainakin asenne kohdallaan :) Olet yrittänyt ja mennyt kuitenkin eteenpäin! Itse olen aika arkaluontoinen mikä pahentaa tätä ahdistusta.. Kai sitä täytyy vain ajatella että kyllä sitä pärjää kun on pakko pärjätä. Onnea sinulle, toivottavasti viihdyt alalla :)
Minulla ei myöskään ole ollut lapsena mitään haaveammattia, eikä ole vieläkään vaikka takana on ammatillinen (lukion sijaan) ja ammattikorkeakoulututkinto sekä muutama vuosi työssä oloa.
Koulujen valinta ei onneksi tuottanut ongelmia ja sain opiskella kotikaupungissani, mutta nyt viime aikoina on opiskelu alkanut jälleen kiinnostamaan. Ajankohtaista se olisi vasta muutaman vuoden päästä, mutta todennäköisesti joutuisin sitten muuttamaan, mikä tuntuu kieltämättä ahdistavalta. En kuitenkaan aio huolehtia vielä, suunnitelmani vaihtavat aina suuntaa tuuliviirimäisesti ja ovat muutenkin aika pilvilinnoja, nyt olisi esimerkiksi tarkoitus opiskella alaa joka kiinnostaa enemmän harrastuksena kuin tulevana ammattina, mutta onneksi noita ammatteja löytyy jo ennestään.
Mutta se minusta, seuraava on sinulle: lukion jälkeinen koulutus kannattaa hankkia, mutta ei ole maailmanloppu jos et pääse heti opiskelemaan. Mikä kiire tässä on. Ehdit kuitenkin olemaan työelämässä monta kymmentä vuotta, todennäköisesti aluksi pätkätöissä useammassa paikassa, ehkä välillä työttömänä, ja ehkä hankkimaan vielä myöhemmin toisenkin ammatin. Tuon ei ollut tarkoitus olla mitenkään masentavaa, vaan todellisuudessa harva saa vakituisen työpaikan heti valmistuttuaan ja saa tai edes haluaa olla samassa työpaikassa eläkeikään asti. Vaikka teet nyt päätöksen hakeutua opiskelemaan jonnekin joka ei sitten tunnukaan oikealta, sen ei välttämättä tarvitse vaikuttaa loppuelämääsi. Jos et yhtään tiedä mikä ala sinua kiinnostaisi tai olisi sinulle sopiva, voit käydä työkkärissä ammatinvalinnan ohjauksessa.
Jos et pääse opiskelemaan ja joudut viettämään välivuoden, niin voit kuluttaa sen hyödyllisestikin ja yrittää parantaa mahdollisuuksiasi opiskelemaan pääsyyn.
Kysy työkkäristä mahdollisuutta työharjoitteluun, voit päästä kokeilemaan työtä jossakin toivottavasti kiinnostavassa paikassa (ainakin kirjastot ja päiväkodit saattavat ottaa, mutta työkkärissä varmaan tietävät oman paikkakuntasi mahdollisuudet) ja saat samalla työmarkkinatukea, jota muuten et taitaisi saada viiteen kuukauteen lukiosta valmistumisesi jälkeen. Harjoittelusta tai muusta työstä saat työkokemusta, josta saat pisteitä hakiessasi yhteishaussa (2. aste tai amk) ja josta on hyötyä hakiessasi myöhemmin "oikeita" töitä.
Voit opiskella vuoden esimerkiksi jollain kansanopiston linjalla, suorittaa avoimen yliopiston opintoja (aina jotain voi opiskella etänä tai vähäisellä läsnäololla) tai valmennuskurssilla. Kaikki näistä vaihtoehdoista ovat tosin maksullisia. Jos olet yhtä uusavuton kuin minä, puolen vuoden mittaisesta talouskoulusta voisi olla hyötyä. :)Ammattioppilaitoksista ja ammattikorkeakouluista voi myös kysellä peruutuspaikkoja lukukauden alussa.
Sen verran vielä, että vaikka sinun on "pakko" hakea vasta syksyn yhteishaussa, hae jo keväällä. Keväällä on paljon enemmän mahdollisuuksia mistä valita, ja yliopistojen haut ovat myös yleensä vain keväällä.
Linkkejä:
http://www.koulutusnetti.fi
voit hakea koulutuksia ja oppilaitoksia esimerkiksi paikkakunnan tai alan mukaan
http://www.oph.fi
opetushallitus, katso esim. kohta "hakeminen koulutuksiin", josta löydät tietoa 2. asteelle, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin hakemisesta sekä valintaoppaita
http://www.mol.fi
työvoimatoimistojen kotisivu, voit tehdä ammatinvalintatestejä tai lukea kuvauksia eri ammateista
http://www.ammatinvalinta.fi
http://www.opintoluotsi.fi
http://www.kansanopistot.fi
http://www.avoinyliopisto.fi
Kiitos paljon sinulle :) Ihanaa kun on ihmisiä, jotka jaksavat täysin tuntemattomiakin auttaa ja nähdä vaivaa muiden puolesta :))
Älä hätäile. Jos et tiedä mitä tehdä, pidä se välivuosi. Kyllä vuoden aikana ajatukset ehtii selkeytyä. Minä pölähdin 19-vuotiaana yksin Helsinkiin ja kyllä se sekin pelotti. Tiesin kyllä mitä halusin opiskella, mutta silti oli pelottavaa muuttaa ihan yksin. En tuntenut koulusta ketään. Kummasti ne asiat vaan kuitenkin järjestyy. Tsemppiä sulle!
Kiitos sinullekkin :)Ehkäpä mäkin sitten selviydyn vaikka kuinka nyt pelottaa.. Kuitenkin tietää että kotoa saa tukea ja apua tarpeen tullen.