Heips,
Olen 37v nainen.
Olen ollut naimisissa n 15 vuotta ja minulla on lapsia.
Nyt asun lasteni kanssa yhdessä.
Erostani on 3 vuotta.
Kaksi vuotta surin avioeroani ja sen mukanaan tuomia menetyksiä - ihmissuhdeverkossa ja ihan maallisia asioita kuten auto, omakotitalo yms.
Nyt olen alkanut tuntemaan yksinäisyyttä ja olen todennut että se tunne on toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta. Enää eivät riitä lasten sylissäpitämiset ja halaukset. Haluaisin tuntea miehen läheisyyttä ja vaihtaa ajatuksia aikuisen läheisen ihmisen kanssa.
Toisaalta mieleenin on tullut että olenko minä läheisriippuvainen kun kaipaan niin sitä toista ihmistä lähelleni ? Miksi en pystyisi olemaan vaan näin kun asiat ovat ihan hyvin näinkin ? Miksi pelkät naisystävät eivät poista tätä ikävän tunnetta ? Miksi työ koti harrastukset eivät täytä tätä ikävän tunnetta ?
Nyt kun olen alkanut katsomaan miehiä uusin silmin, uusi toivonkipinäkin on herännyt että joskos minäkin vielä saisin rakkautta ja läheisyyttä uuden suhteen muodossa.
Mistä aloittaa ja mistä niitä uusia ihmisiä siis miehiä löytäisin ?
Onko muilla kokemuksia tällaisista tunteista ja mistä te olette aloittaneet esim uuden suhteenne kanssa ja mistä olette uusia kontakteja löytäneet ?
Pitääkö vaan ajatella että kyllä se mies siltä tulla tupsahtaa vai oletteko itse "aktivoituneet" asian suhteen ? Montako kertaa pitää "siipensä polttaa" ennen kuin se uusi ihminen rinnalle löytyy vai pitäisikö ottaa vaan joku "vakipano" että saisi tämän hellyyden tarpeen tyydytettyä ?
Uuden suhteen aloitus peloittaa myös siksi kun on noi lapset kuvioissa mukana. Miten mies ja laspet kestävät toisiaan ja miten saan kaiken sovitettua yhteen ?
Tässä muutamia ajatuksia joihin haluaisi kommentteja ja kokemuksia. Olisiko sinulla ?
Olen 37v nainen.
Olen ollut naimisissa n 15 vuotta ja minulla on lapsia.
Nyt asun lasteni kanssa yhdessä.
Erostani on 3 vuotta.
Kaksi vuotta surin avioeroani ja sen mukanaan tuomia menetyksiä - ihmissuhdeverkossa ja ihan maallisia asioita kuten auto, omakotitalo yms.
Nyt olen alkanut tuntemaan yksinäisyyttä ja olen todennut että se tunne on toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta. Enää eivät riitä lasten sylissäpitämiset ja halaukset. Haluaisin tuntea miehen läheisyyttä ja vaihtaa ajatuksia aikuisen läheisen ihmisen kanssa.
Toisaalta mieleenin on tullut että olenko minä läheisriippuvainen kun kaipaan niin sitä toista ihmistä lähelleni ? Miksi en pystyisi olemaan vaan näin kun asiat ovat ihan hyvin näinkin ? Miksi pelkät naisystävät eivät poista tätä ikävän tunnetta ? Miksi työ koti harrastukset eivät täytä tätä ikävän tunnetta ?
Nyt kun olen alkanut katsomaan miehiä uusin silmin, uusi toivonkipinäkin on herännyt että joskos minäkin vielä saisin rakkautta ja läheisyyttä uuden suhteen muodossa.
Mistä aloittaa ja mistä niitä uusia ihmisiä siis miehiä löytäisin ?
Onko muilla kokemuksia tällaisista tunteista ja mistä te olette aloittaneet esim uuden suhteenne kanssa ja mistä olette uusia kontakteja löytäneet ?
Pitääkö vaan ajatella että kyllä se mies siltä tulla tupsahtaa vai oletteko itse "aktivoituneet" asian suhteen ? Montako kertaa pitää "siipensä polttaa" ennen kuin se uusi ihminen rinnalle löytyy vai pitäisikö ottaa vaan joku "vakipano" että saisi tämän hellyyden tarpeen tyydytettyä ?
Uuden suhteen aloitus peloittaa myös siksi kun on noi lapset kuvioissa mukana. Miten mies ja laspet kestävät toisiaan ja miten saan kaiken sovitettua yhteen ?
Tässä muutamia ajatuksia joihin haluaisi kommentteja ja kokemuksia. Olisiko sinulla ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
et ole ainakaan lepso.
Läheisriippuvaisuus on sitä, että elää elämäänsä toisen ihmisen kautta. Tukahduttaa oman persoonansa toisen ihmisen mukaiseksi, elää huonossa suhteessa vsin, jotta on joku. Läheisriippuvainen et siis ole.
Vakipanosta et saa kaipaamaasi hellyyttä, vaan ainoastaan pahan mielen (varsinkin, jos puolin tai toisin tulee mukaan tunteita ilman vastakaikua).
Miehet eivät tule soittelemaan ovikelloa, joten kannattaa aktivoitua. Itse tutustuin nykyiseen avomieheeni netissä. Nettichattailu - huonosta maineestaan huolimatta - on mielestäni hyvä tapa "tutustua tarjontaan". Ainakin parempi kuin baari, jossa tarjolla yleensä kännisiä "meille vai teille" -tyyppejä.
On ihan luonnollista kaivata parisuhdetta, niinhän nekin tekee, joilla ei sitä vielä ole ollut. On ihan ymmärrettävää, ettei työ, harrastukset ja ystävät täytä sitä ikävän tunnetta, mikä jokaisella on toisen ihmisen läheisyyteen ja rakkauteen. Mutta silti ei kannata syöksyä epätoivoiseen etsintään, vaan luottaa, että elämä tuo eteen ne tilaisuudet, joita sillä on tarjota. Itse olen ainakin vain päättänyt (erosta 6v), että saan alkaa uuteen suhteeseen, jos tilaisuus tarjoutuu. Ja nyt viimeisen vuoden aikana oon tutustunut yhteen mieheen, jonka kanssa ollaan tapailtu ja jonka kanssa voisin ajatella vakavampaakin. Ja tämä kyseinen henkilö tuli ihan itse tekemään tuttavuutta, minun ei tarvinnut "aktivoitua" mitenkään. Mutta toisaalta totta on, että jonkin verran kannattaa liikkua "ihmisten ilmoilla", että mahdollisuus kohtaamisiin syntyy. Vakipanoa en suosittele (tosin itsellä ei kokemusta), sellainen vaan rikkoo ja satuttaa, koska en usko että niistä suhteista saa sitä oikeanlaista läheisyyttä, mitä voi antaa vaan sellainen, joka aidosti välittää.
Siitä miten lasten ja miehen tutustuminen ja sopeutuminen sujuu, en osaa sanoa, koska itse en ole toistaiseksi tapailussani vielä niin pitkällä, että heitä pitäisi toisiinsa sopeuttaa. Ehkä oon vähän liian varovainen, mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että suhde etenee kiireettömästi, eikä lasta vielä häiritä tiedolla siitä, jos vaikka tapailu ei seurusteluksi asti etenekään.
Voimia ja rohkeutta uusiin askeliin!
Onko muilla mitään hyvää esimerkkiä mistä se uusi kumppani on löytynyt ?
Nettichattailua en ole vielä kokeillut kun täällä duunissa on aina niin kiire ja kotona ei ole konetta.
Ravintola on tietysti yksi vaihtoehto mutta siellä on usein vaan naimisissa olevia miehiä jotka hakevat hetken lämpöä eikä naimisissaolevat kiinnosta.
Lenkkipolulla ei ole kukaan vielä hihasta tarttunut. Ne menee vaan kovaa vauhtia eteenpäin...eli huono vaihtoehto.
Lasten harrastuksissa on kuskeina usein ne perheisät/äidit joten sielläkään en ole vapaisiin miehiä törmännyt.
Onko muilla mitään uusia ajatuksia - esim tuon ravintolan sijaan - missä voisi tutustua mukaviin vapaisiin miehiin ?
Olen kuullut, että sekakuorossa sinkut pariutuu tehokkaasti, samoin tanssikursseilla.