Kumpi tyyli sinusta on mukavampi tai ainakin sopii sinulle paremmin ja perustele miksi?!!!!!
Itse hiihdän pelkästään perinteistä... minusta siinä on jo niin paljon oppimista tekniikan(että voi hiihtää rennosti kovaa) osalta, että en yksinkertaisesti halua alkaakaan opettelemaan vielä toista, ehkä vaikeampaa tapaa... pertsa on vaan mun juttu.
Älkää vapaan tyylin edustajat hermostuko, mutta minun mielestäni n. 75%, ainakin Lahden alueen vaparihiihtäjistä, ovat koomisen näköisiä heilujia sauvat kädessä. Vaikean näköistä touhua! Nauttivatkohan nämä todella harrastuksestaan....?
Itse hiihdän pelkästään perinteistä... minusta siinä on jo niin paljon oppimista tekniikan(että voi hiihtää rennosti kovaa) osalta, että en yksinkertaisesti halua alkaakaan opettelemaan vielä toista, ehkä vaikeampaa tapaa... pertsa on vaan mun juttu.
Älkää vapaan tyylin edustajat hermostuko, mutta minun mielestäni n. 75%, ainakin Lahden alueen vaparihiihtäjistä, ovat koomisen näköisiä heilujia sauvat kädessä. Vaikean näköistä touhua! Nauttivatkohan nämä todella harrastuksestaan....?
Vastaukset 9
Vanhimmat
nehän mukavasti antavat vähän vaihtelua... ja rasittavat vähä eri lihaksistoa. kumpikin on mukavaa, ja molemmat yhtä huonosti tai hyvin hanskassa... ja yhtä kovaa suunnilleen pääseen eteenpäin.
molempia hiihdän suunnilleen yhtä paljon talven aikana, mutta perinteinen on mukavampaa. Vapaalla menoa haittaa tekniikan puute - wassua en osaa vielä kunnolla - kun taas perinteisellä voi vetää kovaa ja piiitkään kun tekniikka on vähän paremmin hallussa. Vapaalla pääsen kyllä kovempaa vauhtia kuin perinteisellä. Hiihtokilsoja muutamana edellisenä talvena 2000-2500, tänä talvena ehkä jopa enemmän kun jouduon työttömäksi. No, ehtiipähän hiihdellä!
pääseehän luistelemalla kovempaa mut kunto loppuu kesken... tai voimat jaloista;)
Selkä ei tahdo kestää ryykiä tasatyöntöä. Perinteisen kisan jälkeinen päivä on sen takia aina hyvin kivulias joten olen jättänyt sen pois ohjelmasta melkein kokonaan.
Mitä jos keskityt siihen omaan hiihtoosi, etkä kyttää muita? Minusta on hienoa, että ihmiset ovat ylipäätään löytäneet niinkin hienon lajin kuin hiihto. Antaa jokaisen lykkiä menemään tyylillään, pääasia on, että liikkuvat. Kaikenlaisia hiihtäjiä näkee, liki vauvasta vaariin ja lihavasta laihaan ja kaikille nostan hattua!
En kiellä sitä, etteikö valtaosalla olisi syytä hioa tekniikkaansa. Oikealla tekniikalla, hyvällä voitelulla ja hyvillä välineillä on mahtava hiihtää. Mutta annetaan kaikkien nauttia lajista omalla tavallaan.
Itse hiihdän molemmilla tyyleillä mielelläni.
kun ihmiset hiihtävät. Välillä vain saa olla tosi tarkkana etteivät nämä "heilujat" riko valineitä ohitustilanteissa!
Kyllähän tuota saa välillä varoa, että tuleeko sauvan piikki naamaan vai vatsaan. Pyrin kiertämään nuo vimpsauttelijat mahdollisimman kaukaa, ettei tule haveria.
Vaaratilanteita tulee myös väärään suuntaan hiihtävistä ja kävelijöistä/koiranulkoiluttajista ladulla. Vauhdit on kovia, eikä suksilla niin vaan pysäytetäkään vauhtia. Onneksi ei ole käynyt vielä mitenkään. Täytyy koputtaa puuta.
Meinaan tua huollon puolella.
Samoilla voitella on päästelly niillä keleillä
kun nyt yleensä on hiihtää huvittanut,luisto
on ollut riittävää .
Siinä syy luisteluun,vaikka persalla varmaan
pääsis letkeään keveyteen helpommin jos voitelu
kohdallaan.
Hiihdän lihaskunnon kannalta molempia eli puolet ja puolet on tavoite. Mutta vaparia tulee ehkä enemmän.
Olen huomannut että hiihtotyylin valinta kannattaa usein tehdä kelin mukaan. Jos on lähellä nollaa niin ehdottomasti vaparia, koska helpompi voidella. Pikku pakkasella fiiliksen mukaan tai joka toinen kerta eri tyyliä. Kovemmalla pakkasella (lumi alkaa narista jalan alla) ehdottomasti perinteistä, koska silloin enemmän hiihdetty latu-ura luistaa paljon paremmin kuin nahkea baana -> pertsaa pystyy hiihtämään rennommin.
No käytännössä oma painotus on niin että kauden alussa enemmän vaparia, koska vastuullani on seuran maakuntaviestin vapaa 5 km. Sen jälkeen hiihdän aika tavalla 50/50. Jos on lähitienoilla tiedossa hiihtosuunnistuskisoja niin teen ehkä kerran viikossa tasatyöntö lenkin, jossa mennään loivassa maastossa tunti tasuria myös ylämäet ja sitten verryttelyt päälle.
Eräs suunistusvalmentaja on sanonut että jos on tottunut lähtemään lenkille ovesta, niin kannattaa välillä lähteä ikkunasta. Eli hiihdossakin kannattaa pyrkiä monipuolisuuteen ja etsiä maastoihin vaihtelua. Itse haen joskus seikkailua hiihtämällä huonoilla suksilla mummolan lumisilla kyläteillä ja satunnaisilla kelkkaurilla (turvallisuus syistä ei missään tapauksessa merkityillä reiteillä), välillä myös pimeällä lamppu päässä. Vielä ei ole sudet syöneet vaikka jälkiä on näkynyt.