Carolina hengitti nopeaan tahtiin. Hän tuijotti tuijottamistaan. Carolina henkäisi syvään. ''Kuka olet..? Mitä haluat minusta?'', Carolina vaikeroi kysyessään. Pian hahmo pysähtyi.Tuli hetken hiljaista. Pian leihahti tuli ilmassa. Ja hahmo sytytti kynttilän. ''Äiti! Sinäkö? Mutta sinähän olet kuollut?? Äiti vastaa!'', Carolina huusi. Hän meni äitiään lähemmäksi. Hän työnti kätensä äitiään päin, mutta silloin äiti katosi. Carolina hätkähti. ''Tämän täytyy olla unta..!'' Hän huudahti.
Carolinan käsi vapisi kun hän otti kupin teetä. Hän istahti ja tuijotti yläkertaan. Hän näki edelleen äitinsä olevan yläkerrassa. ''Nyt äiti on herännyt... Vaikka hänen piti nukkua ikuista unta. Onneksi hän on vain haamu. Mutta minä pelkään haamuja..'' Carolina sanoi peloissaan. Yhtäkkiä joku koputti oveen. Carolina kääntyi katsomaan oveen päin. Hän jäi tuijottamaan kuinka joku ryskytti ovea. ''Avatkaa! Täällä on sinulle kirje!'' Kuului naisen ääni oven takaa. '' Tullaan tullaan'' Carolina kiiruhti ovelle. Hän avasi sen ja yllättyi. Se olikin vain posteljooni. ''Kas hei Carolina! Saitkin tänään kirjeen. Ole hyvä. Muuten, miksi vaikutat noin järkyttyneeltä?'' Posteljooni Aamu kysyi. Carolina ei tiennyt mitä sanoa. ''Minäkö muka järkyttyneeltä?! Hahha! Enhän minä ole!'' Carolina sanoi vapisevalla äänellä. Aamu ojenti kirjeen Carolinalle.Hän meni sisään omaan huoneeseensa.''Hmm.. Kukahan minulle on lähettänyt kirjeen'' Carolina mietti ihmeissään. Hän katsoi kirjeen etupuolta. Käsiala oli vapisevaa ja varsin epäselvää. Carolina alkoi avata kirjettä.Paketista paljastui kirje. Carolina avasi kirjeensä, jokaoli taiteltu siististi. Carolina tuijotti kirjettä.''Hei! Olet varmasti Carolina. Minä olen metsänhaltija. Olen kuullut huhuja äidistäsi ja muista lähisukulaisistasi. Jos haluat tietää kuka sinun äitisi on murhannut, tule keskiyöllä metsään. Metsään, joka on kotisi liepeillä.'' Carolina oli aina miettinyt, kuka hänen äitinsä oli murhannut? Niinpä hän oli yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta kun se kerran tuli puheeksi, niin kai Carolina sitten sitä joutui vielä miettimään.
Oli ilta kello 10. Carolina etsi sopivan lämpimiä vaatteita. Hän puki ylleen Valkoisen hartijahuivin ja mustan viitan jossa oli huppu. Carolina kampasi vielä tuuheat ja mustat hiuksensa hupun suojaan. Hän otti vielä mukaansa lyhdyn, ja lähti kulkemaan sysimustan metsn syvyyksiin. Carolina tiesi, että jokin paha oli lähellä. Se tulisi minä hetkenä hyvänsä, ja voisi tehdä mitä vain. Mutta Carolina oli valmis saamaan selville äitinsä murhaajan. Kuka se mahtoi olla, ja mitä Carolina saa selville metsästä? Se on teidän mielipiteenne.
Jos haluat että jatkan, niin tänne sitten vastauksia ja kommenttja.
Carolinan käsi vapisi kun hän otti kupin teetä. Hän istahti ja tuijotti yläkertaan. Hän näki edelleen äitinsä olevan yläkerrassa. ''Nyt äiti on herännyt... Vaikka hänen piti nukkua ikuista unta. Onneksi hän on vain haamu. Mutta minä pelkään haamuja..'' Carolina sanoi peloissaan. Yhtäkkiä joku koputti oveen. Carolina kääntyi katsomaan oveen päin. Hän jäi tuijottamaan kuinka joku ryskytti ovea. ''Avatkaa! Täällä on sinulle kirje!'' Kuului naisen ääni oven takaa. '' Tullaan tullaan'' Carolina kiiruhti ovelle. Hän avasi sen ja yllättyi. Se olikin vain posteljooni. ''Kas hei Carolina! Saitkin tänään kirjeen. Ole hyvä. Muuten, miksi vaikutat noin järkyttyneeltä?'' Posteljooni Aamu kysyi. Carolina ei tiennyt mitä sanoa. ''Minäkö muka järkyttyneeltä?! Hahha! Enhän minä ole!'' Carolina sanoi vapisevalla äänellä. Aamu ojenti kirjeen Carolinalle.Hän meni sisään omaan huoneeseensa.''Hmm.. Kukahan minulle on lähettänyt kirjeen'' Carolina mietti ihmeissään. Hän katsoi kirjeen etupuolta. Käsiala oli vapisevaa ja varsin epäselvää. Carolina alkoi avata kirjettä.Paketista paljastui kirje. Carolina avasi kirjeensä, jokaoli taiteltu siististi. Carolina tuijotti kirjettä.''Hei! Olet varmasti Carolina. Minä olen metsänhaltija. Olen kuullut huhuja äidistäsi ja muista lähisukulaisistasi. Jos haluat tietää kuka sinun äitisi on murhannut, tule keskiyöllä metsään. Metsään, joka on kotisi liepeillä.'' Carolina oli aina miettinyt, kuka hänen äitinsä oli murhannut? Niinpä hän oli yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta kun se kerran tuli puheeksi, niin kai Carolina sitten sitä joutui vielä miettimään.
Oli ilta kello 10. Carolina etsi sopivan lämpimiä vaatteita. Hän puki ylleen Valkoisen hartijahuivin ja mustan viitan jossa oli huppu. Carolina kampasi vielä tuuheat ja mustat hiuksensa hupun suojaan. Hän otti vielä mukaansa lyhdyn, ja lähti kulkemaan sysimustan metsn syvyyksiin. Carolina tiesi, että jokin paha oli lähellä. Se tulisi minä hetkenä hyvänsä, ja voisi tehdä mitä vain. Mutta Carolina oli valmis saamaan selville äitinsä murhaajan. Kuka se mahtoi olla, ja mitä Carolina saa selville metsästä? Se on teidän mielipiteenne.
Jos haluat että jatkan, niin tänne sitten vastauksia ja kommenttja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vitt* kiinnostaa
Toi, missä oli: Carolina alkoi avata kirjettä.Paketista paljastui kirje.
Oli pakko kommentoida...=)
Siis voihan kirjekuoren synonyymi olla vaikka paketti :P Tosin sen kohdan olisi voinut kirjoittaa vähän toisin, vaikka tähän tapaan:
"Carolina alkoi avata kirjeKUORTA. Paketista paljastui kirje."
Ihan kiva tarina. :)
Jatka ihmeessä!!! Ehdottomasti!!!!!!
ihana tarina
jatka