sähkölinjojen raivaajista kuulemman kova pula.
Minkäsverran raivaajat suunnilleen tienaa, ja mitä työhön sisältyy kuin raivaussahatöitä, oksienkatkontaa, ja myrskytuhojen korjailuja.
Onko kellään kokemuksia ko. hommista?
Minkäsverran raivaajat suunnilleen tienaa, ja mitä työhön sisältyy kuin raivaussahatöitä, oksienkatkontaa, ja myrskytuhojen korjailuja.
Onko kellään kokemuksia ko. hommista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tunti omalla sahalla on pohjat.
tarkkaan 7,5 tuntia, viikon keskiarvo
tän tekstin piti tulla osastolle:metsurin päivä.
vaarallisen työn lisä ku sähkölankojen alla työskentelet..
Olin pari kesää Finngridin voimalinjaa raivaamassa. Siinä oli sama hehtaaritaksa koko linjalle, eli siis niin kuin keskiarvo. Hintaa en tarkkaan muista, siinä 150E/ha. Pinta-alahan saadaan niin, että kerrotaan linja leveys pituudella (esim. 16 m * 20000 m = 320000 m2 = 32 ha).
Hinta sovittiin erikseen kunkin yrittäjän kanssa eli se saattoi vaihdella aika paljonkin. Mahtoi siinä olla pärstäkertoimellakin osansa, ainakin jos oli hyvin hommat hoitanut aikaisemmin, niin saattoi neuvotella paremmastakin taksasta. Taksan päälle ei maksettu lisiä, esim. matkakuluja ei saanut erikseen eikä mistään vaarallisen työn lisästä ollut puhettakaan (eihän ne pensaat yleensä ole 5-8 m korkeampia).
Homman nimi oli että kaikki nurin esim. 8 m linjan keskiviivan molemmin puolin. Leveyksiä on erilaisia linjojen vahvuuksien mukaan, 400 kV:n on levein. Leveätä linjaa on ankeampi niittää mutta toisaalta ei tartte niin pitkiä matkoja kävellä autolle ja repulle. Siis ei kaikki, vaan katajat piti pääsääntöisesti jättää muualle kuin aivan pylväiden viereen. Siinä ei saanut kasvaa mitään ruohoa korkeampaa huoltohommien sujuvuuden takia.
Oksien katkontaa ei meillä ollut, mutta reunapuiden kaatoa oli paljonkin, samoin notkelmissa oli edelliset porukat lintsanneet ja paikoin oli 10-15 metristä puuta. Nämä oli moottorisahahommia, ja niistä sai erillisen tuntitaksan. Se nyt ei ollut kummoinen, olisko ollut jotain 10-12E?
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ei siinä rikastunut, jos ei köyhtynytkään. Päivän pituus oli matkoineen n. 10 tuntia, ja kesähelteillä kului vettä 5-6 litraa päivässä. Verotettava päiväliksa taisi olla siinä 80-90 E:n paikkeilla, kaverilla se jäi 50E:n, koska ei ollut raivurilla paljon tehnyt.
Hinta tuo 150€ Olis verokirjalla. Joskus v,80 tein linjaraivuuta 600 mk/ha.Ja hyvin pärjäsi. nyt on kilpailutettu taksat puoleen siitä.olen vaan kuullut että on tosiaan lintsattu, jätetty kohtia raivaamatta. Ei ihme kun ei muuten voi pärjätä.
Kuinka kauan esim. hehtaarin sähkölinja-alan raivaamisessa menee. Riipuu tietysti tilanteesta, mutta noin keskimäärin?
...asiallisesta vastauksesta, eipä tuo kovin houkuttelevalta kuulosta.
Ehkäpä jatkan toistaiseksi tissinkoitto-hommia
Niinkuin yllä olevasta viestistä voi räknätä, niin keskimäärin 1,5-2 työpäivää. Maastot vaihtelee hirmuisesti. Pahimpia ovat rehevät notkelmat, missä kantovesoja on kymmeniä tuhansia hehtaarilla. Ongelmahan siellä on, että pitkät riu'ut tuppaavat kaatuilemaan siihen suuntaan kuin itse haluavat - ei suinkaan sinne, mihin sinä haluat. Sitten niitä kertyy hirveä rytö yleensä sinne pystyssä seisovien riukujen päälle. Siivoa siinä sitten, kaikki se turha siivous on palkasta pois. Tekniikkaa kyllä oppii kaiken aikaa, mutta ikinä ei opi tarpeeksi hyväksi. Oikein tukkoisessa paikassa saat junnata viikon, että selviät hehtaarista.
Tuulesta on usein apua, kun sitä vaan osaa käyttää oikein. Kannattaa aloittaa tuulen alta metsänreunasta tai jonkun aukon laidasta, ja edetä siitä sitten niin, että koko ajan kaatelee myötätuuleen jo kaadettujen päälle. Joutuu vähän ylimääräistä kävelemään, mutta sen säästää, kun ei tartte siivota.
Kallioalueet on yleensä helppoja, jyrkkiä rinteitä lukuun ottamatta. Helteillä on paarmoista paha riesa etenkin kallioisilla alueilla, missä on kosteita pieniä suopainanteita. Nehän sikiää siellä, ja kun tramppaat raivurin kanssa yli, niin niitä on satoja kimpussa. Tunkevat visiirin alle, jos kypärää käytät, silmiin ja suuhun, joka paikkaan. Kyllä välillä on pinna niin tiukalla, kun lopulta saa päivän täyteen!
Joinakin kesinä on paljon ampiaispesiä. Pahimpia ovat pensaassa roikkuvat pesät, joita et huomaa ajoissa. Pesä kun putoaa maahan, niin silloin saat juosta! Ja juokse siinä sitten raivuri sylissä. Useammankin kerran on tullut lennettyä turvalleen ja raivuri huutaa täysillä. En suosittele tätä ammattia ampiaiskammoisille tai yliherkille.
Kertovat tarinaa pohjoisen äijästä, joka kuunteli raivuriporukan ampiaismanailuja. Äijä sanoi, ettei niistä mitään harmia ole. Etsivät ampiaispesän. Äijä meni ja nappasi pesän kouraansa. Tarina ei kerro, miten kävi, mutta ei sitä äijää sen koommin tavattu niissä maisemissa.
Ikävintä taitaa kuitenkin olla se, kun joutuu linjalle, jossa on ollut lintsarit töissä. Kannot on korkeita, reunoilta on jätetty pari-kolme metriä raivaamatta, kuuset on katkaistu liika pitkään kantoon, jolloin ne kasvattavat hirmu pehkon tyvelleen, ja sinne kun kivikossa sovittaa raivurin terän, niin saa olla varma että viilaamista piisaa.
Mutta se on mukavinta kuitenkin, että työ tekijäänsä opettaa.