Minä itken syksyn kauneutta, Sateenkaarten täytteinen hetki. Se on muutos minussa kun käyn taas kuoleman rajamailla, elottamana kylmänä viattomana. Kesä sielussani kuolee mahdottomuuteensa kun päivät lyhenee. Ja sinä aurinkoni pakenet kauemmaksi.
Kylmä tuuli raiskaa unelmat, pakkanen tappaa toiveet, fantasiat. Tähdet ovat ainoa lohtuni sysimustassa yössä. Vaikka tärisen kylmästä ja pelko valtaa mielen, nostan katseeni taivaalle, kun kyyneleet jäätyvät poskilleni. Ei ensimmäinen yksinäisyyden talvi, ei viimeinen läheisyyden kesä.
Vuodet vierivät vääjäämättä ja kutren elin kuolen myös aina uudestaan; yksin.
Kylmä tuuli raiskaa unelmat, pakkanen tappaa toiveet, fantasiat. Tähdet ovat ainoa lohtuni sysimustassa yössä. Vaikka tärisen kylmästä ja pelko valtaa mielen, nostan katseeni taivaalle, kun kyyneleet jäätyvät poskilleni. Ei ensimmäinen yksinäisyyden talvi, ei viimeinen läheisyyden kesä.
Vuodet vierivät vääjäämättä ja kutren elin kuolen myös aina uudestaan; yksin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.