Trierin Dogville

freak-out

Olipas harvinaisen intensiivinen ja psykologisesti tarkkanäköinen kuvaus ihmisluonnosta. Opetus: ei kannata kääntää toista poskea pahantekijälle, vaan niitata hänet!

12

1065

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sori vaan

      Ei, vaan kuvaus kristinuskostamme. Armollinen (crace) Jeesus oli isänsä oikealla puolella tuomitsemassa viimeisellä tuomiolla heitä, jotka olivat häntä vastaan rikkoneet.

      • Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
        Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.


      • Sori vaan
        Aniara kirjoitti:

        Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
        Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

        Totta elokuvassa oli tasoja paljon.

        Mielenkiintoinen oli näkemys Jumalasta (gangsteri-isä), joka oli Gracea (Jeesus) armollisempi ja ymmärtävämpi loppupeleissä. Vanhan testamentin (juutalaisuuden) Jumala oli valmis tappamalla pelkästään koiran antamaan varoituksen ihmisille, jotka olivat heikkouttaan sortuneet pahaan. Jeesushahmo taas oli armottoman tuomion kannalla, koska ihmiskunta ei ollut hänen ylevien ja ehdottomien moraalisääntöjensä arvoinen. Ainoa, jonka hän säästi, oli tuo koira, jota eivät Jeesuksen tiukat moraalisäännöt koskeneet.

        Onko ihmiskunta siis niin paha, että sillä ei ole oikeutta elää, vai onko vain jyrkän kristinuskon ehdottomat (moralisoivat) säännöt niin ankaria ja ihmistä ymmärtämättömiä, että niiden sääntöjen mukaan eläminen on mahdotonta.

        Von Trierin näkemys ihmisen pahuudesta on selvä, mutta ei rangaistuksen oikeutuksesta.


      • Aniara kirjoitti:

        Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
        Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

        Trierin Dogville oli ehkä anticapralaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Se onnistui luotaamaan ihmisluonnon pohjamutia erittäin tarkalla psykologisella silmällä. Välillä tuli jopa ahdistava tunne siitä, että olemmeko todellakin tällaisia.

        Elokuvassa ei liene kysymys siitä, että "niittaamalla pahan" ratkaisemme ongelmat, sillä pahuus asuu meissä kaikissa. Kristityt puhuisivat kai perisynnistä.

        Näkisin loppuratkaisun kuvaavan päähenkilön muuttumista kiduttajiensa kaltaiseksi. Hänen kärsimyksensä on siten hukkaanheitettyä. Aina ihastuttavan Nicole Kidmanin näyttelemä hahmo sisältääkin viittauksia Jeeskukseen, paitsi, että hänen ratkaisunsa oli vastakkainen Jeesuksen ratkaisulle.

        Suurinpiirtein liidulla piirretyt lavasteet sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Todenmukaiset lavastukset olisivat jopa saattaneet latistaa sen sisältöä ja tunnelmaa. Esimerkki siitä, että ollakseen hyvä elokuva ei tarvitse megalomaanisia erikoistehosteita, jotka saattavat hukuttaa itse sisällön.


      • Sori vaan
        Scipio kirjoitti:

        Trierin Dogville oli ehkä anticapralaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Se onnistui luotaamaan ihmisluonnon pohjamutia erittäin tarkalla psykologisella silmällä. Välillä tuli jopa ahdistava tunne siitä, että olemmeko todellakin tällaisia.

        Elokuvassa ei liene kysymys siitä, että "niittaamalla pahan" ratkaisemme ongelmat, sillä pahuus asuu meissä kaikissa. Kristityt puhuisivat kai perisynnistä.

        Näkisin loppuratkaisun kuvaavan päähenkilön muuttumista kiduttajiensa kaltaiseksi. Hänen kärsimyksensä on siten hukkaanheitettyä. Aina ihastuttavan Nicole Kidmanin näyttelemä hahmo sisältääkin viittauksia Jeeskukseen, paitsi, että hänen ratkaisunsa oli vastakkainen Jeesuksen ratkaisulle.

        Suurinpiirtein liidulla piirretyt lavasteet sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Todenmukaiset lavastukset olisivat jopa saattaneet latistaa sen sisältöä ja tunnelmaa. Esimerkki siitä, että ollakseen hyvä elokuva ei tarvitse megalomaanisia erikoistehosteita, jotka saattavat hukuttaa itse sisällön.

        Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

        Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

        Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

        Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

        Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?


      • Joku Tyyppi
        Sori vaan kirjoitti:

        Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

        Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

        Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

        Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

        Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

        Miten tämä elokuva loppui?


      • May I ?
        Sori vaan kirjoitti:

        Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

        Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

        Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

        Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

        Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

        Tekisi mieli lainata tästä suoraan, niin sujuvasti soljuu ajatuksesi.


      • Sori vaan
        Joku Tyyppi kirjoitti:

        Miten tämä elokuva loppui?

        Kaupunkilaiset kavalsivat Cracen gangstereille. Näiden saavuttua kävi ilmi, että Grace olikin gangsteripomon tytär. Isä olisi vain antanut varoituksen kaupunkilaisille, mutta Grace tajuttuaan armon antamisen ylimielisyydeksi vaati kaupunkilaisilta samaa kuin itseltään ja määräsi isänsä oikealla puolella istuen kaikki tapettavaksi. Ainoa, joka jäi henkiin oli koira. Ainoa, jolle Grace oli tehnyt pahoin, varastanut tarinan alussa sen luun.


    • freak-out

      hienosta leffasta - itse asiassa paras näkemäni!

    • nimimerkki

      tuntuu.Jo kauan olen sitten olen päättänyt katsoa, kunhan hype rauhoittuu.
      Elokuva ilmeisesti kertoo moraalistamme, ja / tai työhypoteesijumalasta, ristiriitaisuuksineen, suhteellisuuden hämmentäessä selviltäkin tuntuvat asiat.

    • ...............

      jos tuo elokuva olisi tehty lyhyemmässä ajassa, niin se ei olisi välillä tuntunut niin pitkäveteiseltä ja tylsältä. Ihan hyvä ja mielenkiintoinen elokuva jolle on annettava ****/*****

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet hirvein ihminen kenet olen tavannut.

      Olet järkyttävä.
      Ikävä
      116
      2098
    2. Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten
      Maailman menoa
      409
      2078
    3. Sinun ja kaipaamasi törmääminen

      Missä sinä haluaisit sen satunnaisen kohtaamisen mieluiten tapahtuvan?
      Ikävä
      97
      1146
    4. Ammuskelua Eliaksenkadulla

      Mikä homma? Hirven metsästykseen vielä lähemäs 3kk. Oliko lie puuman metsästystä..?
      Tornio ja Haaparanta
      13
      928
    5. Olen pahoillani jos kärsit.

      Mutta meidän välejä ei voi korjata. Rakastin sua tiedoksi. Älä tee itelles mitään vaan hae apua.
      Ikävä
      34
      750
    6. Haluan sua ihan vtullisen paljon

      Kokonaan ja seksuaalisesti. Pää räjähtää kohta
      Ikävä
      43
      718
    7. Ymmärrätköhän nainen

      Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi
      Ikävä
      109
      716
    8. Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus

      Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte
      Sinkut
      166
      686
    9. Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?

      Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!
      Huittinen
      14
      680
    10. Luvattiin työpaikka, mutta mitään ei kuulukaan

      Kuinka yleistä tällainen on? Ehdin jo iloita työpaikasta, turhaan, kun mitään ei kuulukaan työnantajasta, joka ilmoitti
      Työn hakeminen
      30
      629
    Aihe