Minä olen ollut siinä käsityksessä että luokan keskiarvon laskeminen kiellettiin joskus 10 vuotta sitten. Toisessa keskustelussa joku kertoi että heidän lapsilleen edelleen ilmoitetaan luokan keskiarvo kokeiden jälkeen.
Mitäs palstan opettajat tähän sanoo? Saako laskea vai ei?
Mitäs palstan opettajat tähän sanoo? Saako laskea vai ei?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei sitä keskiarvon laskemista ja ilmoittamista koskaan kielletty ole. Täytyisi vaan tarkkaan miettiä, mitä esim. yksittäisen kokeen keskiarvon kertomisella hyödytään? Joitakin saattaa hyödyttää, toisia taas ei.
Kyllä monet opettajat laskevat ja merkitsevät koepapereihin keskiarvoja. Nähdäkseni keskiarvojen poisjättäminen on vain suositus, joka perustuu siihen, että lapset vertailisivat vähemmän toistensa tuloksia. En ole ollenkaan vakuuttunut, että se olisi onnistunut. Toisaalta keskiarvo paperissa voi todellakin latistaa jonkun oppilaan hymyn kasvoilta viimeistään kotona, kun sanotaan: "Ai, kaikkiko sai ysi. No eipä tuo nyt sitten ollutkaan niin hyvä numero....."
kyllä tuossa saa sitten vanhemmat mennä itseensä! Eikä taida lasta kannustaa koti silloin muutenkaan.. Toisaalta totuus myös on että tuollainen koe ei ole mikään mittari vaan se on pisteytetty tai laadittu väärin! Koe ei siis todellakaan kerro kenenkään tasosta mitään jos kaikki saavat saman kiitettävän joten sellaisesta numerosta juhliminenkaan ei varmaan ole lapsen edun mukaista?
Meillä tuo heikoin koululainen aikanaan toi juuri melkein täydet pisteet kokeesta, mutta sanoi heti itse ettei kukaan saanut huonoa vaan kaikilla melkein samat pinnat. Ei siis lapsi kriittisyydessään arvostanut suoritustaan korkealle! Toisaalta kun enkusta tuli keskiarvokoe niin se oli yhtä hymyä! Oli ihanaa olla keskiverto..
Ja ainakin täällä lapset vertaavat kokeiden pisteitä vaikka edes numeroita ei anneta vielä.. Tarkkaan lapsi osaa kertoa aina muidenkin numeroista jos sillä on hänelle merkitystä joten tarkkaan on paprut syynätty ja verrattu.. Onneksi se heikoinkin vaihtelee eikä ole aina sama!
mielestäni edelleen, mutta ei jaeta gaussille kuten ennen. Jos kokeen keskiarvo on ns tavanomaisesta poikkeava niin kokeeseen suhtaudutaan numeroa annettaessa vähemmän vakavasti eli sen vaikutusta tasataan muuhun oppimiseen suhteutettuna. Ainahan kokeen laatija ei oikein osaa arvioida kysymysten vaikeustasoa.
Keskiarvolla myös tulisi seurata opettajan työskentelyä jos useampi saman aineen ope, mutta taitaa olla teoriaa enemmän kuin käytäntöä?
Omille lapsilleni on keskiarvot tärkeitä. He voivat suhteuttaa sillä omaa kehittymistään muuhun luokkaan eli hikarille on maailmanloppu jos numero lähellä keskiarvoa ja tumpelommalle juhlaa kun on edes siellä päin! Viimemainitun ope saattaa laittaa onnistuneen kokeen pisteiden viereen luokan keskarin vinkkinä meille tai sanallisen infon..
Todistusten keskiarvon lasku on sen sijaan lopetettu jo aikoja sitten vaikka kaikki nekin taitaa laskea sitten itse meille vanhoille valmiiksi..
tämä palsta. Asun Saksan liittotasavallassa ja poikani on toisella luokalla koulussa, joten on todella mukava verrata täkäläistä koulua suomalaiseen. Kuuluisassa Pisa-testissä Suomi pärjäsi hyvin, mutta Saksa varsin heikosti, ja siksi täällä ollaan kovin kiinnostuneita suomalaisen peruskoulun toiminnasta. Mikä tekee siitä paremman kuin saksalaisen koulusysteemin? Olen tässä menneiden puolentoista vuoden aikana tehnyt havaintoja ja niistä omia päätelmiäni, joita varmaan tulen tällä palstallakin jatkossa käsittelemään.
Aivan selvästi Saksassa on kovempi kilpailu jo ihan alaluokilta lähtien, sillä peruskoulu kestää vain neljä vuotta, minkä jälkeen lapset jaetaan kolmeen tasoon (kolmeen eri kouluun) saatujen arvosanojen perusteella. Kun itse arvostaa opiskelua ja hyvää koulutusta, niin toivoisi tietysti lapsensa kuuluvan luokan parhaaseen kolmannekseen, varsinkin kun hänellä tuntuu olevan älyllistä kykyä siihen.
Näin tokalla luokalla ei numeroita vielä anneta, mutta tietysti kokeista aina näkee sen paljonko virheitä lapsi on tehnyt. Minusta olisi erittäin tärkeää tietää miten lapsi muuhun luokkaan verraten pärjää. Jos hänellä on sanelussa yksi virhe ja matikan kokeissa 38 oikein 40:stä, niin onko se erittäin hyvä vai vain kohtalaisen hyvä? Minulle vanhempana se on tietenkin loistava saavutus, mutta kuten sanoin ei täkäläisissä oloissa pelkkä "itseensä" vertaaminen riitä, koska lapset piankin jaetaan kolmeen kykyluokkaan. Suomen peruskoulussa saa sentään yhdeksän vuotta kehittää itseään omaan tahtiinsa ja vasta viimeinen todistus on merkitsevä jatko-opiskelun kannalta.
Minä kannatan ehdottomasti sitä, että vanhemmat tietävät miten heidän lapsensa sijoittuu muuhun luokkaan verraten, ei pelkästään älyllisessä osaamisessa vaan myös keskittymisessä, sosiaalisissa taidoissa, jne. Tämä siksi, että lasta osaisi auttaa siellä, missä apua tarvitaan. Moni asiahan on yksinkertaisesti harjoittelusta kiinni eikä vain luontaisista kyvyistä. Valitettavasti on vanhempia, jotka suhtautuvat väärin vertailuun ja lannistavat lapsen, joka ei pärjää heidän toivomallaan tavalla. Siksi tällainen vertailu (siis luokan keskiarvon kertominen) voisi hyvinkin olla saatavilla vain erityisestä pyynnöstä niille vanhemmille, jotka siitä ovat nimenomaisesti kiinnostuneita. Lapsille heidän itse tekemänsä vertailu on tärkeää, mutta aikuisten taholta tulevalla vertailulla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Tuli hieman pitkä teksti heti näin alkuun, mutta koulu on kiinnostava aihe. Tsemppiä vain kaikille suomilasten vanhemmille! Poikasenne ovat kansainvälisen vertailun mukaan hyvissä käsissä.
Suomalaisen koulun menestys Pisa-tutkimuksessa ja muissakin tutkimuksissa (joista ei niin ole kirjaa pidetty), johtuu siitä, että suomalaiset koululaiset saavat tasalaatuista opetusta ja siitä, että pieniä koululaisia ei turhaan kilpailuteta vaan annetaan lasten kehittyä oman oppimiskykynsä puitteissa.
Kilpailuttamalla lapsia toteutetaan vain aikuisten kunnianhimoja ja saadaan oikea oppiminen ja oppimisen ilo tapettua.
Suomessakin oli ennen oppikoulusysteemi, jossa lapset jo 10-vuotiaina jaettiin jyviin ja akanoihin. Itse kuulun vielä siihen sukupolveen, joka on käynyt oppikoulkun eli joutunut pyrkimään oppikouluun. Systeemi ei ollut hyvä ja oli ihan oikein, että se romutettiin, sillä muuten olisimme samanlaisessa systeemissä kuin euroopan ytimessä vielä ollaan syvällä.
Suomalainen koulutussysteemi on hyvä, toki parannettavaakin aina on. Pitäisi muistaa se, että Suomessa se kaikkein hitainkin oppija osaa enemmän kuin keskiverto-oppija vaikkapa Ranskassa.
tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen, että aikanaan itselläni oli yläasteella enkun ja matikan tasokurssit. Silloin homma toimi mielestäni hyvin ja oli palveleva, mutta jollain perusteellahan nekin lopetettiin.
Oman lapsen kohdalla olen välillä miettinyt että olisivat edelleen paikallaan kielissä kyllä sillä hieman suppeampaan oppimäärään riittäisi intoa ja toisaalta toisella vanhemmista suurempaankin oppimäärään..
Nimenomaan tuo tavallaan minimitaso on suomessa korkea kaikissa aineissa ja sillä pärjätään.
Ihan kevennyksenä; taannoin lehdessä oli esim maininta ruotsalaisista oppikirjoista joissa suomalainen on väkivaltainen ja juoppo, tryhmäkin vähän.. siis virallisissa oppikirjoissa viime vuonna!! JA englannissa saa vakuutella poron olevan harvinainen ajopeli jne.. Ranskan kokemuksista ei jaksa edes mainita paitsi sen että naiset täällä ovat kaikki lähes kaksimetrisiä ja vaaleita amatsoneja.. no, osa tutkimusta ja osa kokemusta..
Tasokurssien lopettamiseen oli hyvin selkeät syyt. Ensinnäkään homma ei toiminut ollenkaan vaan ohjaus tasokurssiryhmiin tehtiin perstuntumalla ja sillä kuuluisalla mutulla. Tapahtui nimittäin niin, että laiskat, pojat ja opettajien inhokit hakeutuivat tai laitettiin hakeutumaan niihin ns helpoimpiin ryhmiin.
Tasokurssihumpuukia harjoitettiin parin lukuvuoden ajan jonka aikana todettiin, että ne eivät vastaakaan sitä tarkoitusta, jota varten ne alun perin oli suunniteltu.
Nykymuotoisessa koulussa on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet oppia, jos kunnat huolehtivat resurssien riittävyydestä.
minua aikoinani kovasti suositeltiin suppealle kurssille matematiikassa, itse sitten menin keskikurssille, koska kuitenkin tykkäsin matikasta. laajaa en kehdannut ajatellakaan, kun ope kerran suppeaa suositteli. lukion kävin ja kirjoitin siellä pitkän matematiikan arvosanalla Laudatur, numero oli 9, samoin laaja fysiikka. eli se siitä open asiantuntemuksesta, olinpanhan vain laiskaa sorttia ala-asteella.
Tasokurssit olivat mielestäni hyvä asia, itse kävin kaikista laajat kurssit. Eniten harmitti se, että tasot ylsivät vain kolmeen aineeseen, reaaliaineiden tunneilla piti vielä kuunnella puberteettisten poikien nasevia juttuja ja äärimmäisen hauskoja vitsejä, kun olisi mieluummin keskittynyt kuuntelemaan opettajaa.
Juuri siksi, että monilla on vielä kehitys kehittymässä, tasokurssijärjestelmä on murrosikäisille huono. Nykyäänhän kurssit ovat kaikille ne samat laajat.
Jos tuo 71 on syntymävuotesi niin epäilen, että sinun ollessasi peruskoulun yläasteella 1985 alkaen niin tasokursseja ei suurimmassa osassa peruskouluja enää ollut. Ei ainakaan ollut niissä kouluissa, joissa 1980-luvulla opetin. Ehkä jossakin saattoi siitä vielä olla jäänteitä, koska peruskouluhan alkoi hieman eri tahtiin eri puolilla Suomea.
kyllä meillä suurehkolla ala-asteella oli jakoa tehdessä ihan vanhempien vallasta kyse. Yläasteella siirrettiin vielä ylempiin ryhmiin sellaisia jotka oli liian neroja esim keskipitkään enkkuun tms. Lakemisia sattui harvemmin, mutta fiksu käytti senkin mahdollisuuden sillä laajalla kuutoselal sai keskikurssista helpolla kasin, ysinkin ja keskiarvo parani kummasti. Lukioonkaan ei silloin päässyt ihan millä vaan tokarilla niin kuin nyt näyttää pääsevän..
Kokeilu kesti kyllä paljon kauemmin kuin joitakin vuosia!
Hauskasti vaan jakaantuu mielipiteet asiasta kuin asiasta ja aina oma kokemus on se syy jolla perustellaan. Itse kävin enkusta juuri keskikurssin koska sillä pääsi lukioon ja suht ok numerolla, matikasta laaja. Ruotsissa meillä ei ollutkaan kuin yksi vaihtoehto mielestäni.
Kieltämättä systeemin huonous tuli esiin siinä kun oli ensin otettu suppea ja sieltä pysittiin ylös niin se ei ollut kovin helppoa. Lisäksi suppealla valinnalla kuutosluokkalaisesta tuli valmiiksi kauppislainen tai amitsulainen...
Me enkun keskikastilaiset ollaan muuten oltu ammatinvalinnaltamme kaikki lähestulkoon sosiaali tai terveyspuolen ihmisiä.. ja meitä oli sentään 25 joista 5 päätyi muihin hommiin!! Olisiko syy vai seuraus?
Kokeilu saattoi kestää juuri sinun yläasteaikasi ajan, mutta kokonaisuudessaan se oli kyllä ohi jo 1984, koska silloin ei alkanut enää tasokursseja. Sisarukseni, jotka kumpikin ovat käyneet peruskoulun, eivät ole tasokursseihin osallistuneet.
Kait ne jossakin toimivat, mutta pääsääntöisesti olivat erittäin huono juttu.
Nykypäivän vanhemmat taas luulevat, että lukio on se ainoa autuaaksi tekevä laitos.
Kummityttäreni väittelee ensi vuonna tohtoriksi eikä ole päivääkään käynyt lukiota vaan ammattioppilaitospohjalla edennyt.
oma mielikuva homman kestosta on pidempi, mutta ei liene merkitystä kun ei ole enää..
Niin sillä lukiolla on sikäli merkitystä että itse en olis koskaan päässyt haluaamaani ammattiin ilamn lukiotodistusta enkä pääsisi edelleenkään kuin todella mutkaisen ja kivisen tien kautta kun oikopolkukin on olemassa..
Omat laoset taas joista jossakin vaiheessa mainitsin kai jotain ovat menossa lukioon tai sen ja ammattikoulun yhdistelmään.
Itse pidän viisaana ratkaisuna olla menemättä lukioon jos sieltä ei hyviä papereita kykene hankkimaan, huonoilla ei pääse kuitenkaan mihinkään mihin ei pääsisi ilmankin. Tosin jos sattuu valitsemaan väärän ammatin niin voi olla todella vaikeaa päästä jatkamaan opintojaan koska jää haussa aina niile joilla ei ole ammattia.. toisaalta taas jos valitsee väärän pohjakoulutuksen niin siitä ei pääse jatkamaan toiselle alalle jne.. toisaalta taas samassa ajassa voi valmistua ammattiin, saa töitä ja jatkaessaan opiskeluja voi tehdä edelleen duunia kunnon palkalla mäkkärin sijaan. tai voi olla avoimessa tms täydentävässä koulutuksessa. En siis ainakaan ole henkilö jonka mielestä lukio tekee jotakin hienoa ja valkolakki on jokin määränpää sillä sehän on oikeastaan vasta lähtöpiste..
Onko aika kulunut todella niin nopsaan että nykyään jo väittelee tohtoriksi amamttikoulun kautta kulkeneetkin? Taitaa vanhuus tulla.. Ja jos puhutaan opiskelusta noin pitkälle niin luki antaa kylllä paremmat valmiudet opiskelutaitoihin kuin amitsu mm kielten yms sivistyksen osalta jota varten koko koulu on edes olemassa..
Siis häh? Vai onko niillä vaan joku muu nimitys nykyään? Itselläni yläasteen kasilla ja ysillä oli enkussa, ruotsissa ja matikassa luokkajaon sijasta oppilaat jaettu kolmeen ryhmään todistuksen numeroiden ja sen perusteella, oliko tarkoitus jatkaa lukioon vai amikseen. Tuo siis oli vuosina 1996-1997.
Meillä kirkonkylän koulusta yläasteelle siirtyville tasokursseille laitettiin suositusten mukaan ja toimivasti. Mutta sivukylän koululta laitettiin laajalle kurssille poliitikon penskoja, joilla oli ilmeisesti opetuksen taso ollut aika paljon huonompi kuin meillä tai sitten mututuntuma ei ollut kohdallaan. Aivan kamala, kun muutamat eivät osanneet esim. englannista sanelusta kirjoittaa edes perussanoja. Joillain oli matikasta ihan perustermistö hukassa ja tuntui että kuudetta luokkaa ei oltu käyty paljon ollenkaan. Tulihan siitä kait sanomista, mutta joillain osaaminen oli niin heikko, että piti kurssia vaihtaa, kun noiden tasokurssien tarkoitus kai oli, ettei tukiopetusta tarvitse.
Lapselleni yläasteella on ilmoitettu joskus kokeiden keskiarvo, mutta aika harvoin. Parhaita ei sanota, kuten meidän aikaan tehtiin. Gaussin käyrästä on luovuttu eikä todistuksissa ole keskiarvoa näkynyt lapsilla koskaan.