Kun katson lähteelle runouden
alle olevan kohti olemisen
ma näen sotaa syöjähenkistä,
joka iskuin kovin murhaa lihan elävän,
pettää, kiusaa, kahlitsee
sanoihin kalpeisiin liikkeen elämän.
Mutta toinen puol’ ol kaikessa
ei vastakohdassa vaan sisässä
sodan kuljettaa silmää,
joka näkee ja korvaa joka kuulee,
jolla katsoa elämää arkisen sokeuden ylitse,
jotain eetosta löytäen.
Tätä tutkin ma nyt kammiossani
hylkäämättä kaurapuuroa ja maitoa lasissa,
sillä lihanikin ruokaa saa siinä,
missä terve järki menettää
menettäessään tytön tavallisen,
joka näitä näppäimiä taputtaa.
Ei hän kärsivän ohi kulje kotikadullaan,
eikä läheisiään hylkää,
kissa kehrääväinen kodin saa,
asujaimen alhaisen.
Runous rakkain viholliseni ja rakkaimpani,
synneistäni painavin ja armahtavin
ei runoilija ole täydellinen,
runoilija on lähettiläs, ei jumalien vaan etsijän mieli,
joka harteilleen ottaa vaatteen kuin vaatteen,
vaikk’ joutuakseen ammutuksi alas
ja sielläkin hiljaisuuttaan kehrää nöyrtyen.
Mut käykää edelläni te kuninkaat ja kuningattaret,
joita tosin mielin kunnioitan,
en ma onnesta elä,
enkä pyytämättä taloonne astu,
mulle tuttu on mieron tie.
alle olevan kohti olemisen
ma näen sotaa syöjähenkistä,
joka iskuin kovin murhaa lihan elävän,
pettää, kiusaa, kahlitsee
sanoihin kalpeisiin liikkeen elämän.
Mutta toinen puol’ ol kaikessa
ei vastakohdassa vaan sisässä
sodan kuljettaa silmää,
joka näkee ja korvaa joka kuulee,
jolla katsoa elämää arkisen sokeuden ylitse,
jotain eetosta löytäen.
Tätä tutkin ma nyt kammiossani
hylkäämättä kaurapuuroa ja maitoa lasissa,
sillä lihanikin ruokaa saa siinä,
missä terve järki menettää
menettäessään tytön tavallisen,
joka näitä näppäimiä taputtaa.
Ei hän kärsivän ohi kulje kotikadullaan,
eikä läheisiään hylkää,
kissa kehrääväinen kodin saa,
asujaimen alhaisen.
Runous rakkain viholliseni ja rakkaimpani,
synneistäni painavin ja armahtavin
ei runoilija ole täydellinen,
runoilija on lähettiläs, ei jumalien vaan etsijän mieli,
joka harteilleen ottaa vaatteen kuin vaatteen,
vaikk’ joutuakseen ammutuksi alas
ja sielläkin hiljaisuuttaan kehrää nöyrtyen.
Mut käykää edelläni te kuninkaat ja kuningattaret,
joita tosin mielin kunnioitan,
en ma onnesta elä,
enkä pyytämättä taloonne astu,
mulle tuttu on mieron tie.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.