Oli jouluyö;
taivas niin selkeä ja tähdet kirkkaat.
Hän lepäsi hiljaa vuoteellaan.
Kasvojen ilme oli tyyntynyt, vapautunut.
Tuska oli väistynyt.
Huulilla, kuin väre hymystä.
Hän oli tarttunut unen viitanliepeeseen
ja lähtenyt
tuuleen, vapauteen,
yli lumisen metsän yön sineen,
tuhansien tähtien maahan...
Katsoin tumman taivaan äärettämyyttä
ja toivotin hänelle hyvää matkaa.
Sinä yönä iloitsi
taivas ja maa
vastasyntyneestä poikalapsesta,
joka tuli vapauttamaan
ihmiskunnan kuolemasta.
taivas niin selkeä ja tähdet kirkkaat.
Hän lepäsi hiljaa vuoteellaan.
Kasvojen ilme oli tyyntynyt, vapautunut.
Tuska oli väistynyt.
Huulilla, kuin väre hymystä.
Hän oli tarttunut unen viitanliepeeseen
ja lähtenyt
tuuleen, vapauteen,
yli lumisen metsän yön sineen,
tuhansien tähtien maahan...
Katsoin tumman taivaan äärettämyyttä
ja toivotin hänelle hyvää matkaa.
Sinä yönä iloitsi
taivas ja maa
vastasyntyneestä poikalapsesta,
joka tuli vapauttamaan
ihmiskunnan kuolemasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitoksia kauniista runosta sinulle Anna.
Nämä ei vaan ehkä sinua enää tavoita. Olen myöhässä kiitosteni kanssa.