..keskustella" Miten on teidän laita? Nimittäin "SIENISTÄ" Arvaan että teistä moni melkein jumaloi sieniä eikä voisi kuvitellakkaan olevansa ilman. Olenko oikeassa?
Tässä on kaikesta huolimatta yksi joka inhoaa melkein oksennukseen saakka sieniä. En voisi kuvitellakkaan että laittaisin sientä suuhuni. Mistähän moinen johtuu? Onko se traumaattista vai mitä?
Tässä on kaikesta huolimatta yksi joka inhoaa melkein oksennukseen saakka sieniä. En voisi kuvitellakkaan että laittaisin sientä suuhuni. Mistähän moinen johtuu? Onko se traumaattista vai mitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
minä olen pulavuosien lapsi, ja asuin maalla suurimman osan lapsuudestani. Kurjimpana aikakautena ei kotitilallani ollut lainkaan karjaa, sillon joutuimme syömään sen mitä metsä meille tarjosi. Ja useimmiten oli sieniä monessa eri muodossa. Kun sitten sodan jälkeen perustin perheen ja vaimoni teki sienimuhennosta, koin yllättävän inhon tunteen sieniä kohtaan, se oli kenties traumaattista viitaten lapsuuteni pakkosyöntiin, ja sen jälkeen en ole sieniä sitten voinut edes haistella.
ilahduin suuresti nikistäsi jarski,76v.
Vihdoinkin foorumilla oman ikäluokkani edustaja.
Tervetuloa ja yritähän viihtyä ja kirjoitella.
Minä itse pidän sienistä - niinkuin melkein kaikista kasviksista. Syön kasvisruokaa (pääosiltaan) enkä ollenkaan punaista lihaa, poikkeuksia tietysti on erikoistilaisuuksissa.
Tiedän, että monet eivät pidä sienistä, ovat ehkä syöneet vain vähän ja eivät ole tottuneet makuun ja hajuun. Myöskin se, miten ne laitetaan ruuaksi on merkittävää.
Tälläisiä helposti inhoa aiheuttavia ruoka-aineita on muitakin, esim. maksa ja muut sisäelimet, erilaiset etikkasäilykkeet ja kasviksista varsinkin varsiselleri.
Onneksi meillä on niin paljon vaihtoehtoja, että voimme valita oman mielen mukaisesti. Mielestäni joka ruokailu tulisi olla nautinto.
..kuin inhoan. Tuossa olit oikeassa että Maksa on tosi karmeaa. Minä tykkäsin Maksalaatikosta aika kauan kun sitten kerran oksensin kokoyön maksalaatikkoa kyllä se oli karmeeta. Sen jälkeen en ole suuhuni laittanut moista ruokaa.
Meidän naapurit meinasivat kuolla sieni myrkytykseen. Viidestä lapsesta kolmelle jäi ikuinen vamma ja yksi heistä on jo menettänyt toisen munuaisen. Vanhemmat selvisivät säikähdykseltä. Kuka sitä tahallaan itsensä myrkyttäisi," Ei kukaan:)
ainakin minun suhtautumisessani sieniin. Minulle ne ovat suurta herkkua: poimimimisesta valmistamiseen. Kanttarellit muhennoksena ja kastikkeena, metsäsienisalaatti, sieni-lihamureke ja monet muut -ah! Minulle nämä herkut ovat lapsuudesta tuttuja makuja. Tietämykseni sienistä on myös kapea: tatteja en osaa käyttää, vaikka toisille ne ovat suurta herkkua. Kaupunkiasujana joudun valitettavasti useinkin tyytymään kaupan herkkusienipurkkeihin ja pakastesieniin. Silloin tulee ikävä lapsuuteni suolasieniä, joita oli puutiinullinen aina talven varaksi suolattuna ( haapasieniä, karvalaukkuja, kangassieniä jne ). Sellaisia ne ovat minun sieniherkkuni. Myrkyllisistä seitikeistä ei lapsuudessani puhuttu mitään. Kauhukuviksi ovat vasta viimevuosina minulle sienien ystävänä tulleet. Äitini ohje sienien poiminnassa oli tämä: poimi vain niitä sieniä, jotka tunnet. Jos sienestä tulee "maitoa", sen voi ottaa. Metsäsienet, kun ryöpättiin suuressa saunan padassa. Sellaisia ne ovat sienet: tunteita ja makuja herättävät suuntaan jos toiseen. Niin kuin kissatkin.