jokin outo pakottava voima
ajoi hänet alas majakasta
ulos myrkyyn keskellä yötä
oven vierestä löysi pienen
viimeistä henkeä haukkovan
siipisulat vettyneinä
valmiina luovuttamaan
sen nosti sadetakkinsa sisään
kantoi ylös pienen majakkatuvan lämpöön
se oli kait ottanut viimeisen suunnan
ainoasta valosta minkä näki majakan
yön sitä hoivasi toisenkin
näki miten valo kirkastui silmissään
voimat palasivat ja halu jatkaa matkaa
monen myrskyisän päivän jälkeen
kun ranta vihdoin lepäsi tyvenessä
hän vei pääskysensä ulos valoon
auttoi sen siivilleen kannusti lentoon
varoivaisen siiveniskun verran epäröi
vaan vire vapauden antoi voiman
nousi pääsky siivilleen ja lensi
kauniin pitkän kaarroksen mutta palasi
hipaisi isäntänsä poskea siivellään
kaarsi kierroksen ja poistui
ilta-auringon kajossa hän näki
iloisena kaartavan hahmon luodon luona
ja juuri silloin kun aurinko suuteli merta
vähän ennen pimeää, ennen kuin majakka syttyy
hän tiesi sen tulleen, rakkauden
se ole koskettanut häntä siivellään
enään hän ei ollut yksin
ajoi hänet alas majakasta
ulos myrkyyn keskellä yötä
oven vierestä löysi pienen
viimeistä henkeä haukkovan
siipisulat vettyneinä
valmiina luovuttamaan
sen nosti sadetakkinsa sisään
kantoi ylös pienen majakkatuvan lämpöön
se oli kait ottanut viimeisen suunnan
ainoasta valosta minkä näki majakan
yön sitä hoivasi toisenkin
näki miten valo kirkastui silmissään
voimat palasivat ja halu jatkaa matkaa
monen myrskyisän päivän jälkeen
kun ranta vihdoin lepäsi tyvenessä
hän vei pääskysensä ulos valoon
auttoi sen siivilleen kannusti lentoon
varoivaisen siiveniskun verran epäröi
vaan vire vapauden antoi voiman
nousi pääsky siivilleen ja lensi
kauniin pitkän kaarroksen mutta palasi
hipaisi isäntänsä poskea siivellään
kaarsi kierroksen ja poistui
ilta-auringon kajossa hän näki
iloisena kaartavan hahmon luodon luona
ja juuri silloin kun aurinko suuteli merta
vähän ennen pimeää, ennen kuin majakka syttyy
hän tiesi sen tulleen, rakkauden
se ole koskettanut häntä siivellään
enään hän ei ollut yksin
Vastaukset 4
Vanhimmat
lakkaa ihmettelemästä mistä löydät kauniit runosi!
Kiitos Helmikankare ja Hyvää Uutta Vuotta!
Runot vain saavat alkunsa jostain pienestä. Tämäkin runo lähti liikkeelle yhdestä tv-ohjelmasta, jossa oli aivan ihana merimaisema ja majakka. Siihen sekoittui sitten kaikki tunteet ja elämän moninaisuus. Runoni syntyvät yleensä aika nopeasti sitten kun oivallus syntyy. Se mistä ne tulee? Ne kumpuaa syvältä sisältäni.
Kiitos Lio jälleen palautteestasi. :))))
Se on rytinää ja ryskettä :)))
Miten kauniin herkästi kirjoitat.
Pidän runoistasi todella paljon :))
Hipaisuja....yms...:))
Ja olet lämminsydäminen immeinen :)))
Kaikkea hyvää Sinullekin tähän vuoteen 2006
iloa, valoa, rakkautta, enkeleitä, ja onnellisuutta :)))
Parasta Sinussa :)))
Runosuoni sykkiköön :)))
...olen taas kovin otettu. On ihana saada palautetta. Kirjoittaminen kun on minulle eräänlaista mielen tyhjentämistä ja tunteiden purkamista. Mutta ennen kaikkea on ihanaa kun
sanat saavat vuorovaikutuksen aikaan.
Kiitos sinulle ja oikeen mukaavaa vuoden ensimmäistä päivää. :))))