mulla on pieni ongelma... pelkään ja kammoan läheisyyttä. olen seurustellu nytten kolme kuukautta ja tämä poika on ensimmäinen jonka kans olen.rakastan häntä hyvin paljon ja niin hänkin minua mutta en juurikaan uskalla päästää häntä lähelleni. olen 18 vuotias ja voin sanoa olevani järkevä nuori nainen mutta ahistun kun ihmiset tulee lähelle.
en anna kenenkään halata ja meni pojanki kans kauan ennen ku uskalsin päästää hänet lähemmäs. vieläki joskus menen paniikkiin kun hän yrittää koskea. peräännyn tai jos en voi niin saatan lyyä. poikaa en ole lyöny mutta ystäviä ja sukulaisia kyllä. en ole väkivaltainen mutta en ajattele.
olen puhunu pojan kans tästä mutta näen että häneen sattuu kun en päästä lähelle. hän haluaisi näyttää tunteensa mutta pakenen. vaikka hän sanoo rakastavansa minua aina ja pysyvänsä minun kans vaikka en päästäisikään lähelle niin pelkään ja tiiän että tämä tulee vaikuttamaan. eikä se olis ihme. kuka pystyy olemaan ihmisen kanssa joka ei päästä lähelleen. vaikka kuinka rakastaisiki tätä.
onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia tai pystyisikö kukaan kertomaan miten pääsisin eroon kammosta...
en anna kenenkään halata ja meni pojanki kans kauan ennen ku uskalsin päästää hänet lähemmäs. vieläki joskus menen paniikkiin kun hän yrittää koskea. peräännyn tai jos en voi niin saatan lyyä. poikaa en ole lyöny mutta ystäviä ja sukulaisia kyllä. en ole väkivaltainen mutta en ajattele.
olen puhunu pojan kans tästä mutta näen että häneen sattuu kun en päästä lähelle. hän haluaisi näyttää tunteensa mutta pakenen. vaikka hän sanoo rakastavansa minua aina ja pysyvänsä minun kans vaikka en päästäisikään lähelle niin pelkään ja tiiän että tämä tulee vaikuttamaan. eikä se olis ihme. kuka pystyy olemaan ihmisen kanssa joka ei päästä lähelleen. vaikka kuinka rakastaisiki tätä.
onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia tai pystyisikö kukaan kertomaan miten pääsisin eroon kammosta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan samalta kuulosti kuin minun ongelma, ahdisti ihan järjettömästi jos vaikka joku kaverikin tuli lähelle. Erityisesti siis sillon kun se oli miespuolinen ja ite oon tyttö...nyt olen kohta 17. Tuo johtui varmaan siitä kun kimppuuni kävi humalainen mies kun olin 9, olin jo sitä ennen aika etäinen mutta sittene n päästäny ketään enää lähelle.
Sitte tapasin pojan joka tosissaan välitti miusta, se oli alusta alkaen sellainen joka kauheasti kaipasi läheisyyttä ja tuli miun lähelle kanssa vaikka ei oltu edes yhdessä vielä. Monesti mie loukkasin sitä ihan hirveesti, voin vaan ite kuvitella miten pahalta tuntuu ku on ihminen josta välittää ja haluaa sen läheisyyttä, sitte se ihminen peruuttaa äkkiä pois tilanteesta tai sanoo että mee kauemmas, mie käyttäydyin ku eläin... Tää poika loukkaantui aika paljon. Tietysti. Se kysy myöhemmin maililla että mikä miulla on, selvitin sitä asiaa ja kyllä se ymmärsi. Itelle tuli silti paha olo ku tajusin miltä siitä tuntuu ja miten typerästi ite käyttäydyn.
Se halusi silti jatkaa miun kanssa ja olla enemmän...
Nyt ollaan sitten yhdessä pitkän ja hyvän kaveruuden jälkeen, vieläkin itteäni ahdistaa joku mutta se on hirmu varovasti alkanut opettaa minnuu siihen lähelläoloon eikä se enää niin pahalta tunnu. Se on niin huvittavaa kun tää kaveri aina kysyy että "saanko mie tulla tähän" jne :D Ja itse olin oppinut sellaiseksi että en itsekään mene kenenkään syliin. Se aina hellästi silittelee selkääni, juttelee samalla, varovasti tulee lähemmäs, oon mie jossain sohvalla ollut jo pidempiäkin aikoja sen sylissä, mie teen sen tavallaan ihan sen ihmisen takia. Tekisin oikeestaan mitä vain sen takia. :> Se on niin älyttömän ymmärtäväinen tuon asian kanssa, kyllä mie itekin haluan oppia olemaan sen lähellä, sen sylissä se tuntuu jo pelkästään hyvältä.
Vaikka aluksi meninkin ihan lukkoon ja jännityin ihan hirveesti niin nyt osaa jo rentoutua, se antoi miun ensin tulla ite niin lähelle kun halusin :)
Yritä vaan sinäkin, sen pojan takia? Varovasti edemmäs, mie voin luvata että siekin opit sen, ei se oo hirveetä jos siinä lähellä vaan on se oikea ihminen :)
Voimia sulle ja hyvää uuttavuotta :P
tuo rauhoittaa minua paljo ku tiiän että on muitaki joilla on ollu samanlaisia ongelmia... ja että siitä on mahollista päästä eroon... muutaman kerran olen rakkaani päästäny lähelle mutta sitte taas eristäytyny ja paennu... luulen että lapsuuesta minunki ongelma johtuu... mutta eroon siitä haluan... se on ku jokin vaisto joka koittaa suojella. vaikka vaaraa ei olis...
alottakaa varoen. anna hänen lähestyä sinua hitaasti ja pikkuhiljaa.
esimerkiksi aluksi annat hänen vain hitaasti siirtää kätensä kädellesi, ja pitää siinä sen aikaa että rentoudut. sitten seuraavalla kerralla annat jälleen hänen tehdä tämän, rentoutumisessasi menee vähemmän aikaa, ehkä hän pääsee paijaamaan päätäsi tai jotain muuta vastaavaa =)
ei ole kokemusta ihmisistä mutta hevosilla tuo toimii :D
ei haittaa vaikka olis hevosiin toimivia neuvoja ku oma käytös on ku villieläimen... tässä oppii tietämään miltä eläimestä tuntuu ku ihminen sitä lähestyy:)