Urokseni ruikkii jatkuvasti!

Ensinnäkin haluaisin korjata erään kirjoituksessasi mainitun asian. Leikkaus ei poista koiran luonnetta millään tavalla, vaan on mielestäni ainoa armollinen ja järkevä tapa pitää uroskoiraa, joka ei pääse toteuttamaan itseään (eli siis astumaan). Koirasi energisyys saattaa leikkauksella tasoittua huomattavasti, mutta esimerkiksi oma leikattu uros-dobberini pysyi kyllä aivan yhtä "pirteänä" liki 13-vuotiaaksi saakka. Minkäänlaista "luonnetta" leikkaus ei poisatnut, koira toimi tehokkaana vartiokoirana ja dobberimaisena kaikin tavoin senkin jälkeen. Dobberit ovat kyllä hyvin energisiä, ehkä kaikkein aktiivisin rotu, jota tunnen!

Jos et missään nimessä voi edes harkita leikkauttamista, niin suosittelen sisäsiisteysopetusta aivan alusta. Aloita, niin kuin aloittaisit pennun kanssa: Älä päästä hetkeksikään silmistäsi, ja jos koipi alkaa nousta, niin heti räväkkä "EI!" ja koira pihalle. Siellä pissaamisesta kovasti kehuja. Työ on vielä rankempi kuin pennun kanssa, koska koirasi on jo tottunut tuohon ruikkimiseen, mutta jatkuva valvonta tehoaa kyllä. Kaikki on vain viitseliäisyydestä kiinni.

Opi ennakoimaan pissauskäytös; koirasi nuuhkii ehkä seinää/huonekalua/jalkaa ja sitten asettuu pissausasentoon. Estä jo nuuhkiminen kiellolla.

Tee myös ehdottomasti johtajuusharjoituksia, äläkä huomioi kaikissa käänteissä! Estä sitä kulkemasta perässäsi ja "väijymästä" sinua. Dobberi on hyvin altis eroahdistukselle ja tämä yhdistettynä dominanssiin saattaa aiheuttaa juuri tuollaista käytöstä. Rajaa koirasi liikkumatilaa jonkin verran myös alakerrassa. Jos koirasi ehtii lirauttaa huomaamattasi, siivoa sotku vähäeleisesti ja yritä ola skarpimpi seuraavalla kerralla. Lykkyä!

koiran ulkoilun järjestäneet? Päästättekö itsekseen ulos vai meneekö ihminen mukaan? Jos koiraa ei sisäsiisteyttä opetellessa ole ulos pissattuaan kiitetty/kehuttu, vaan ainoastaan vahingon sattuessa sisälle toruttu, koira ei välttämättä ymmärrä miksi sen olisi hyvä pissata ulos. Eli ei koe "hyötyvänsä" siitä mitään. Eli sille on sama minne tarpeensa tekee. Jos taas kokee toimintansa hyödylliseksi (saa
kehuja/palkkion kun tekee oikein) koira alkaa suosimaan tälläista toimintaa. Siispä itse ulos koiran kanssa (jos ei oltu) ja AINA kun koira pissaa ulos valtavasti kehuja tai jotain mistä koirasi erityisesti pitää. Positiivista vahvistamista.
Olen myös sitä mieltä että eihän leikkaus vie koiran ominaisuuksia. Ainoastaan sukupuolisidonnainen räyhäys loppuu.

Kastrolointi ei todellakaan ole sama kuin lobotomia, eli se ei vie luonnetta pois yhtään sen enempää. Uroskoiran aivot eivät kaiketi sijaitse siellä jalkojen välissä... Tämä on jo aikansa elänyt harhaluulo.

Kannattaa kuitenkin tarkistuttaa eturauhanen, sen tulehtuminen aiheuttaa uroksella myös tuota ruikkimista. Hyvän antibioottikuurin lisäksi C-vitamiini kuuri jouduttaa paranemista.

Asuuko taloudessasi narttukoiria? Meillä ainakin uroskoira helposti alkoi "merkitsemään reviiriään" narttujen kiimojen aikoihin. Tähän ei auttanut kuin kastrolointi, jonka jälkeen elämämme muuttui todella huomattavasti helpompaan suuntaan, vaikka kyseessä oli yli 7-vuotias astunut uros. Se ei luonteeltaan muuttunut yhtään, ainoana erona oli se, että ruoka alkoi maistumaan paremmin ja seksuaalisuuteen liittyvät vouhotukset loppuivat. Siitä huolimatta se "astui" narttuja niiden parhaimpina päivinä, mutta tämä turevaseksistä saatu hupi sille sallittiin...

Lähtisin ihan sisäsiisteyden alkeista uudelleen. Vanhat pissanhajut pitää yrittää poistaa mahdollisimman hyvin (esim. etikkaa pesuveteen) ja estää toimintaa siirtämällä huonekalujen paikkaa niin ettei se pääse merkkailemaan huonekalun kulmaa. Kiellä sisällä - Kehu ulkona.

Syynä voisi olla stressi. Yleensä vain alfa-jäsenet hoitavat merkkaamisen. Myös eroahdistus voi saada koiran ruikkimaan. Kannattaa kiinnittää huomiota omaan asemaasi laumassa ja näyttää koiralle ettei sen tarvitse pitää huolta reviirin merkkaamisesta.