Olen 13 -vuotias tyttö, syntynyt siis vuonna 92. Seurustelen 17 -vuotiaan pojan kanssa, joka täyttää maaliskuussa 18 vuotta.
Koen jonkinlaisena ''ongelmana'' meidän ikäeron, kun hänen kaverinsa,itse asiassa entiset kaverit, jotka ovat hänen ikäisiään, nauravat hänelle koska hän seurustelee näin nuoren pikkutytön kanssa. Minua ottaa tämä päähän. Poikakaverillani on mennyt välit poikki monen kaverinsa kanssa (hän on siis itse laittanut ne poikki), koska he ovat puhuneet minusta jotain paskaa kuulemma.. ja nyt minusta tuntuu että tämä on kokonaan minun vikani! Siis se, että hänellä ei ole enään kuin muutama kaveri.
Nämä pari hänen kaveriaan ovat tosi mukavia. Toisin kuin nämä eräät heidän ikäisensä. He eivät naura minulle tai poikaystävälleni.. ja itse asiassa he ovat nykyään myös minun ystäviäni, he puhuvat minulle kaikenlaista mitä eivät yleensä puhu keskenään poikien kanssa, sellaisista vähän vakavemmista asioista. Heidän mielestään olen myös ikäisteni kanssa ihan eri tasolla niin henkisesti kuin fyysisestikkin.. Tiedä nyt, pitääkö tuo paikkaansa.
Mutta siis, minusta tuntuu jotenkin syylliseltä, kun poikakaverini on menettänyt niin paljon kavereitaan minun takiani! .. ja mitä pitemmälle suhteemme etenee, sitä enemmän minun tekisi mieli lopettaa suhteemme, koska minulla tulee vain enemmän syyllinen olo, ja minusta hänen olisi parempi ilman minua?. Mutta en minä pysty siihen, rakastan häntä liikaa. Ja hän varmasti myös murtuisi jos lopettaisin suhteemme. Hän kärsi masennuksesta kun tapasimme, mutta se oli silloin jo parempaan päin, ja nyt hän on saanut elämänilonsa takaisin. Mutta kuka tietää jos se tapahtuisi uudelleen.. ties mitä tapahtuisi. Hänellä oli ollut myös alkoholiongelma monta vuotta ennenkuin me tapasimme. Ja siitä hän on päässyt aika hyvin jo yli. Tosin hän juo vieläkin runsaasti, mutta kohtuuden rajoissa. Ja yleensä vain joka toinen perjantai.. Joten hän voisi ratketa alkoholin juomiseenkin taas suhteenmme päätyttyä?! Olen hänen mukaansa ollut hyvä tuki hänelle, ilman minua hän olisi kuollut, ainakin toivoisi kuolevansa. Noin hän sanoi. Joten en voisi tuonkaan takia lopettaa suhdettamme, ja en edes tiedä miksi lopettaisin suhteemme..Tai miksi edes ajattelen tuollaista
Hän on hyvin herkkä ihminen, hauska jne. Viime viikolla hän sanoi rakastavansa minua, en sanonut mitään takaisin. En vain jotenkin pystynyt, yritin kyllä mutta en saanut sanaakaan suustani. Mitä hän siitäkin ajattelee? Luuleeko hän nyt, että en rakasta häntä? Tunteeni ovat selkeät häntä kohtaan. Rakastan häntä. Mutta miksi en saa sitä sanotuksi?
Olemme tunteneet toisemme n. 10 kuukautta ja seurustelleet jotakin 8 kk.
Mukava jos joku jaksoi lukea. Minusta tuo teksti oli vähän sekainen, Eikä siitä välttämättä oikein ymmärrä mitä tarkoitin, mutta toivon kommentteja.
Kiitos
Koen jonkinlaisena ''ongelmana'' meidän ikäeron, kun hänen kaverinsa,itse asiassa entiset kaverit, jotka ovat hänen ikäisiään, nauravat hänelle koska hän seurustelee näin nuoren pikkutytön kanssa. Minua ottaa tämä päähän. Poikakaverillani on mennyt välit poikki monen kaverinsa kanssa (hän on siis itse laittanut ne poikki), koska he ovat puhuneet minusta jotain paskaa kuulemma.. ja nyt minusta tuntuu että tämä on kokonaan minun vikani! Siis se, että hänellä ei ole enään kuin muutama kaveri.
Nämä pari hänen kaveriaan ovat tosi mukavia. Toisin kuin nämä eräät heidän ikäisensä. He eivät naura minulle tai poikaystävälleni.. ja itse asiassa he ovat nykyään myös minun ystäviäni, he puhuvat minulle kaikenlaista mitä eivät yleensä puhu keskenään poikien kanssa, sellaisista vähän vakavemmista asioista. Heidän mielestään olen myös ikäisteni kanssa ihan eri tasolla niin henkisesti kuin fyysisestikkin.. Tiedä nyt, pitääkö tuo paikkaansa.
Mutta siis, minusta tuntuu jotenkin syylliseltä, kun poikakaverini on menettänyt niin paljon kavereitaan minun takiani! .. ja mitä pitemmälle suhteemme etenee, sitä enemmän minun tekisi mieli lopettaa suhteemme, koska minulla tulee vain enemmän syyllinen olo, ja minusta hänen olisi parempi ilman minua?. Mutta en minä pysty siihen, rakastan häntä liikaa. Ja hän varmasti myös murtuisi jos lopettaisin suhteemme. Hän kärsi masennuksesta kun tapasimme, mutta se oli silloin jo parempaan päin, ja nyt hän on saanut elämänilonsa takaisin. Mutta kuka tietää jos se tapahtuisi uudelleen.. ties mitä tapahtuisi. Hänellä oli ollut myös alkoholiongelma monta vuotta ennenkuin me tapasimme. Ja siitä hän on päässyt aika hyvin jo yli. Tosin hän juo vieläkin runsaasti, mutta kohtuuden rajoissa. Ja yleensä vain joka toinen perjantai.. Joten hän voisi ratketa alkoholin juomiseenkin taas suhteenmme päätyttyä?! Olen hänen mukaansa ollut hyvä tuki hänelle, ilman minua hän olisi kuollut, ainakin toivoisi kuolevansa. Noin hän sanoi. Joten en voisi tuonkaan takia lopettaa suhdettamme, ja en edes tiedä miksi lopettaisin suhteemme..Tai miksi edes ajattelen tuollaista
Hän on hyvin herkkä ihminen, hauska jne. Viime viikolla hän sanoi rakastavansa minua, en sanonut mitään takaisin. En vain jotenkin pystynyt, yritin kyllä mutta en saanut sanaakaan suustani. Mitä hän siitäkin ajattelee? Luuleeko hän nyt, että en rakasta häntä? Tunteeni ovat selkeät häntä kohtaan. Rakastan häntä. Mutta miksi en saa sitä sanotuksi?
Olemme tunteneet toisemme n. 10 kuukautta ja seurustelleet jotakin 8 kk.
Mukava jos joku jaksoi lukea. Minusta tuo teksti oli vähän sekainen, Eikä siitä välttämättä oikein ymmärrä mitä tarkoitin, mutta toivon kommentteja.
Kiitos
Vastaukset 16
Vanhimmat
kyl mäkin pidän tota ikäeroo ogelmana... sun ikäses voi ihastuu mihin vaan vaikka 13 tai 22 vuotiaaseen.Vaikka sä kypsä olisit ikäses niin se ei merkkaa kaikkee... kaveris kumminkin koht 18v sekin vaan voi olla sille leikkii et noin nuori kimman on saanu ja sit jos jotain pesää saa ja silleen... sori et niin pitkälle menin mut se yleensä kai niin on. En tuomitse mut kannattais ajatella,,, itses ja kaveris puolesta... kumminkin sun ikäsistäs varmaan löytyy se oikea vielä. Parempi tehä ratkaisu aikaisemmin kuin liian myöhään... tsemppia kumminkin ... elämä on vaikeeta..
Hän ei ole pelkän pillun perässä. Mutta silloin kun tapasimme olin hieman varuillani hänen suhteen, koska tiesin, että niin harvoin tuon ikäinen olisi edes kaveri näin nuoren kanssa muunkin kuin vain pillun saannin takia. Olin todella epäluuloinen. Mutta tuo tunne katosi nopeasti. Parin kuukauden tunnettuamme, hän itki ja vuodatti koko elämänsä minulle, luotin häneen entistä enemmän. Suutelimme ja hän sanoi, että vaikka ikäero oli suuri, sillä ei ole merkitystä. Tiesin kyllä jo silloin, että ikäerostamme tulee vielä jotain ongelmaa. Aloimme tämän jälkeen seurustelemaan. Mutta takaraivossani oli vieläkin ajatus, että entä jos hän haluaakin vain pelkkää pesää. Puoli vuotta siinä meni. Silloin luotin häneen niin paljon, että se pelkän pillun takia seurustelu -ajatus jäi jonnekkin matkan varrelle. Oli jopa outoa(?) ettemme olleet puhuneet seksistä vakavasti sen puolen vuoden aikana, kunnes sitten jotenkin ajauduimme jonkinlaiseen seksikeskusteluun. Sanoin että en ole valmis seksiin. Hän sanoi, että hän on kyllä valmis odottamaan niin kauan kunnes tunnen itse olevani valmis. Hän ei vaikuttanut mielestäni pettyneeltä. Hänen tunnetilansa huomaa aina todella helposti käytöksestä. Ja ne on kyllä tässä lyhyessäkin ajassa oppinut tuntemaan.
Minusta tuo ei vaikuta ihan pillun perässä juoksijalta. Mina olen saanut sellaisen kuvan, että ne painostavat seksiin ja yrittävät muutenkin puhua mahdolisimman paljon seksin harrastimisesta ym.
No saipa taas kirjan kirjotettua, vaikka olis varmaan yhdellä lauseella saanut sanottua tuon saman.
täyttä yleistystä että ne hyväksikäyttäjät olisivat aina niitä täysi-ikäisiä miehiä.
minä olin 12-vuotiaana aikamoinen perkele käyttämään yli 20-vuotiaita miehiä hyväkseni. joskaan en ikääni kyllä kertonut. varsinainen hutsu mutta se nyt on ollutta ja mennyttä eikä kaduta, onneksi ei mitään ongelmia tullut, kuitenkin ehkäisystä osasin pitää huolen jne. pojat soittelevat jotkut vieläkin perään (valitettavasti) :P
onneksi nykyisen rakkaani tapasin ja elämäni muuttui. vaikka seksiä harrastettu alusta asti niin kyllä sen näkee että ei se pillun perään ole.
on myös yleistystä ettei muka yli 18 v voi olla 13-vuotiaan kanssa kaveri. minä olen siis 14 ja suurin osa ystävistä on 16-22-vuotiaita suunnilleen :) hyvin noitten yli 20-vuotiaittenkin kanssa tulee toimeen vaikka ikäeroa onkin.
ainoa ongelma mun ja kultani suhteessa on se että se on laitonta :D ja se että minä en pääse baareihin joten hänkään ei niissä kamalasti aikaa vietä (eipä kyllä muutenkaan viettäisi). siihen se jää :D
oikeasti, sen näkee todennäköisesti miehestä jo ennen kun häneen tutustuu kovin hyvin. kun vähän tuntee. voin sanoa että tunnen yhden aikalailla yhtä mukavan pojan kuin oma rakkaani, toisen jossa on myös jotain samaa ja joka on myös mukava.
nämä 3 ihmistä ovat ainoita joiden kanssa voisin kuvitella seurustelevani, toinen vaan on liian vanha, toista en tunne tarpeeksi hyvin eikä sillä tapaa "vedä puoleensa" :P oma rakkaani on muutenkin eniten heistä mieleeni. mutta pointti oli että hänen kaltaisiaan on harvassa :>
olen väsynyt joten puhun ihan liikaa, antakaa anteeksi =)
sydäntäsi äläkä välitä pahoista puheista! Minulla on kohta täyttävä 13 vuotias tytär ja vaikka mielestäni hän on liian nuori seurustelemaan niin saman neuvon antaisin myös hänelle. Toivotan onnea ja hyvää uutta vuotta!
tuosta ei pitäisi tuntea mitään syyllisyyden tunnetta tosi kaverit eivät vittuile tuollain koko aika asiasta niin pahasti, että nii ei jaksais enää kattoa. eli karsit ne "ystävät" vain pois eli ne hmm.... miten sen nyt sanoisi vaikka paskat ystävät, jotka ei tavallaan ole ystäviä meilkeinpä vain juuri ruommoisia vittuilijoita.Tuosta ei pitäisin mitään syyllisyyttä tuntea teit vain hyvän työn melkein uskaltaisi sanoa.Nyt hänellä on vielä ne tosi ystävät tallella ja niitä on harvassa!. tuohon puska asiaan en osaa sanoa mitään muuta ku, että en kanskaan usko nuitten perusteella mitä kerroit, että olisi vain sänkyä hommi haluamassa, koska on nuin sanonut ja olette nuin "kaun" olleet yhdessä ja tunteneet niin olisi varmaan vaihtanu jo toiseen leidiin.Ja koitappa sanoa ennen kuin hän sanoo joskus hiljaisella hetkellä, että rakastat häntä, jos se sitte tulis sieltä ulos ;). Onhan nuita ikä-eroja ennenkin nähty onhan tuo hieman iso muttei mahdottoman lähimaillakaan, että ei voisi onnistua.Silloin se ei onnistu, jos ette ole henkisesti samalla tasolla.
Kai olet oikeassa. Mutta silti jostakin syystä tuntuu syylliseltä. Silloin kun tavattiin, hänellä oli iso todellakin _iso_ lauma kavereita, joista nyt on vain kaksi on enään jäljellä. Miten se voi olla mahdollista, että varmaankin n. 50 kaverista kaikki muut alkavat vittuilla ja nauraa päin naamaa paitsi pari, ja vieläpä minun takiani?
Toisaalta olen onnellinen siitä, että hän valitsi minut, eikä näitä kavereitaan ja laittanut poikki minun kanssani. Silloin se poikkilaittamien ei tietenkään olisi ollut niin suuri ongelma, koska olin vain ihastunut häneen. Mutta nyt kun tunteet ovat kasvaneet, ja ajattelen, että jos hän olisikin valinnut kaverinsa eikä minua, niin en olisi koskaan saanut tuntea minkälainen ihminen hän oikeasti on. Ja nyt kun miettii, että silloin kun hän valitsikin minut, eikä kavereitaan, ei niiden kavereiden täytynyt olla kovin tärkeitä (ainakaan enään sen paskan jälkeen mitä he sanoivat), koska hän jätti ne pelkän ihastuksen takia.
Kiitos viestistäsi. Se auttoi minua tajuamaan tätä tilannetta enemmän.
Muuten iloista uuttavuotta 2006, kaikille!
Ei ole järkevää lopettaa suhdetta tuon takia.. Koska oma rakas on semmoisia vastemielisiä kavereita tärkeämpi, ja tuo teidän ikäeronne ei ole edes kovin suuri, tiedän suurempiakin ja heillä menee ihan hyvin :) Tsemppiä:)
Tuossa vaiheessa tuo 4 (vai oliko se jopa viiden?) vuoden ikäero on todella paljon. Mutta se on sitten täysin eriasia jos jätkä on vaikka 30v ja muija 25, eihän se ikäero haittaa mitenkään, eikä se ole tuossa vaiheessa edes paljoa. Jätkähän täyttää kohta 18, eikö? Eli täysi-ikäinen mies! Tyttöystävä 13v, kehitystä kehossa tuskin on paljoakaan tapahtunut, taikka edes henkisesti.
Maru, sinä olet vielä lapsi, etkö ymmärrä?
Mutta teidän rakkaus tuntuu olevan aitoa, eikä mitään teinien "rakkautta", niin ei kai siinä sitten mitään :) Mutta toivottavasti ymmärsit mitä ajoin takaa.. Poikaystäväsi varmasti rakastaa sinua, kun on luopunut monesta kaverista sinun takiasi. Mutta siitä huolimatta sun kannattais vielä miettiä. Sä oot vielä niin nuori. Mutta tee miten haluat.
*Maru, sinä olet vielä lapsi, etkö ymmärrä?*
Itse asiassa ymmärrän. En ole missään vaiheessa väittänyt, että olisin ''aikuinen'' tai että henkisesti hyvin korkealla tasolla.
Olen vasta yläasteen ekalla, 7lk, poikaystävani on lukion toisella. Siinä on eroa, ja paljon. Tosin ei se millä luokalla on, kokonaan määrää sitä, kuinka paljon on henkisesti kehittynyt. Vaan se muu käytöskin. Enkä nyt puhu itsestäni, taaskaan, että olisin henkisesti korkeammalla kuin muut ikäiseni. En osaa sitä itse sanoa, kuinka paljon olen kehittynyt henkisesti. Taas fyysistesti voin sanoa, että olen kehittynyt monia ikäisiäni nopeammin. Se johtuu taas suvusta. Äitini kehittyi nopeasti, hänen äitinsä ja äitini sisaret jne. Myös toinen isosiskoistani. Toinen siskoni kärsi anoreksiasta, joten hänen kehittymisensä hidastui paljon. Minua on aina häirinnyt ''isot'' rintani. Reilu C-kuppi nykyään. Neljännella luokalla muita nopeampi fyysinen kehittyminen oli varsin kova pala. En käynyt edes uimassa luokan kanssa.Pelkäsin että kaikki töllää, ym. Ja kuukautiset oli ongelmana myös. Toivoin aina, että olisin kuin muut ikäiseni, itkinkin paljon tämän takia. Onneksi sitten olen hyväksynyt näin vähän vanhemmiten itseni.
Mutta mitä sitten vaikka olen fyysisesti kehittynyt, löytyy ''isot'' rinnat ja kuukautiseni alkoivat kun en ollut edes kymmentä vuotta. Kasvoistanikaan kuulemani mukaan en ole ikäisteni näköinen, tai edes paria vuotta vanhemman. Mutta tämä ei vaikuta siihen minkälainen olen henkisesti. Voin olla henkisesti pikkulapsi ''vanhemman ruumiissa''. En todellakaan tiedä.
Olen miettinyt, miettinyt ja miettinyt koko tämän ajan kun olemme seurustelleet, ikäeroamme. Mutta mitä se miettiminen auttaa? Vielä tähän mennessä tämä ikäero ei ole tuottanut muita ongelmia, kuin että hänen kaverisa ''hylkäsivät''. Mutta luulen, että se ikäeroon liittyvä ongelma saattaa tulla tässä vielä eteen. Vaikka en tiedä mikä se edes on. Ja tajuan kyllä, että vaikka ongelmia ei ole tullut, tämä ikäero on silti vähän(tai paljon) kyseenalainen..
Kiitos vielä viestistäsi asjdo, ja kiitos myös muille jotka ovat vastailleet :)
eikös ole laitonta 13-vuotiaan ja 18-vuotiaan seurustella? tai siis ei kai se seurustelu, mutta jos sänkyyn menee. kannattaa varoa, muuten poikaystäväs päätyy vankilaan.
ei kenenkään kanssa pidä olla yhessä sen takia, että pelkää sen alottavan ryyppäämisen tai masentuvan suhteen loppuessa. aina ei tarvii ajatella muiden etua. jos se ei kestä sitä, ni sit sä voit vaikka neuvoo sille, mistä saa apua.
tsemppiä sulle, mitä ikinä teetkin
Ei siitä mitään tule, vaikka 18v harrastaa seksiä 13v kanssa, sitten jos joku tekee ilmoituksen asiasta voi tulla seurauksia, tuskin vankilaan joutuu kuitenkaan.
kyllä siitä voi tulla. riippuu kovasti tilanteesta.
esim. kaverini nosti "entistä poikaystäväänsä" kohtaan syytteen. joutui maksamaan korvauksia, sai vuoden ehdollista ja lähestymiskiellon.
joskin tämä tilanne oli pahimmasta päästä. jokainen tytön kaveri tiesi miehen vain hyväksikäyttävän häntä. kai hän tiesi sen tavallaan itsekin. mutta vuoden se kesti ennen kun hän todella asialle teki jotain, sitä ennen vain riutui sisältä. minusta jätkä oli ansainnut enemmänkin. minäkin tunnen hänet, hän sääli tyttöä siitä mitä hänelle teki, mutta kuitenkin jatkoi. sen enempää ei välittänyt vaikka rakastavansa väitti :P
mutta taas. jos sossut nostaisi vaikka syytteen kultaani vastaan minusta. veikkaisin että oikeuden päätös loppupeleissä olisi että olemme samalla tasolla tai jotain. joka tapauksessa tuskin kumpikaan meistä myöntäisi mitään, ja eihän ole olemassa muita todisteita siitä seksistä, kuin meidän sanamme :P enpä sitä pelkää.
tuo laki ei ole kaikkia varten. minulla ei mielestäni ole mitään tarvetta noudattaa sitä koska tiedän mitä teen. en ole aina tiennyt ja siksi ymmärrän myös miksi se on olemassa.
uskon että ei kovin moni kahdeksantoistavuotias kestäisi tuollaista että menettäisi nuin nuoren pikkutyttökaverin tähden lähes kaikki kaverit. sen täytyy oikeasti rakastaa sua, pija siitä kiinni sää oot sille tärkiämpi ihan selvästi ku kukaan muu!
itse vähän yli vuosi sitten aloitin rakkaani kanssa samalla ikäerolla seurustelemaan (hän 17 minä 13).
hän on ihanin ihminen jonka olen koskaan tavannut enkä ikinä hänestä luopuisi.
hän ei ole yhtäkään kaveriansa menettänyt minun takiani, vaikka ihan suhteen alkuvaiheessa vittuilua saikin kuunnella. eipä sitäkään enää.
toisaalta tilannetta helpottaa myös että meillä on paljon yhteisiä kavereita. en koe olevani ikäisiäni jotenkin fiksumpi, mutta olen niin sosiaalinen että tulen helposti vanhempienkin kanssa toimeen eivätkä he välttämättä osaa ottaa minua "kakarana".
ei ikäeroa sinänsä kannata stressata, mutta en ymmärrä miks noin nuoret haluu seurustella. Ei millään pahalla, mut en vaa käsitä. Itse olen 18 ja puol vuotias ammattikoululais poika. Vaikutat ikäistäs kypsemmältä, mut silti. ja vaikka aina sanotaan että henkinen ikä ratkaisee, niin teillähän on jo pelkästääön fyysistä kehitys eroa jo paljon. Ja ihmisen pääö koppa kuitenkin on osaksi fysiikkaa. Seurustelu on muutakin kuin kauniita ajatuksia ja nättejä sanoja.
Tekstistäsi saa kuvan ettet voi lopettaa koska et tiedä mitä se äijäs tekis. Ei se silloin ole seurustelua. Mut mitä ollaan juteltu porukas ja itekki miettiny, tyttö osaa olla paras tuki ystävänä. paljon rennompaa. eikä siinä ole velvollisuuksia.
Ja en tarkoita sitä että ku lopetetaa suhde ja sanotaa "ollaax frendei kuiteski?" ystäväksi ei aleta, siihen tullaan. se on jokaisen oma asia miten paljon haluaa ystävyyteen satsata. Mut minulle ystävä on sellainen jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan. eikä tartte esittää. Huom siis esittämistä on kaikenlainen angstailu ja pinnallisuus, nyky kielessä kaikki "cool"
Syy on poikaystäväsi kavereiden, jotka ovat lapsellisia. Näin minä asian näen.