Tää on yksi osainen tarina pikku-Rasmuksesta. Hänellä oli kova elämä joka sai kumminkin onnellisen lopun. Huom: Kaikkea ei voi tapahtua the Sims 2:kkosessa!
Rasmus syntyi sateisena ukkosyönä, joka oli ainoa ukkosyö koko SimCityn historiassa. Rasmuksen äiti oli ollut jo kauan juoppo, mutta lapsen syntymä sai hänet unohtamaan juomisen. Mutta kun Rasmus kasvoi taaperoksi hänen isänsä palasi työmatkalta ja äiti aloitti taas juomisen. Isä sai hoitaa Rasmusta työn lomassa. Rasmuksen elämä oli jo ollut kauan pelkkä *sitä*. Mutta SimCityn kuuminpana päivänä tapahtui jotain kamalaa joka muutti Rasmuksen elämän täysin.
Se oli Rasmuksen elämän siihen mennessä ihanin päivä... Hän istui tavalliseen tapaansa pinnasängyssä itkemässä kun hän huomasi että joku vieras nainen, jolla oli musta nuttura ja sininen virkapuku. Hän mittaili Rasmusta ja otti käteensä sinisen haalarin ja laittoi sen Rasmuksen päälle. Nainen otti Rasmuksen syliinsä ja kantoi hänet autoon.
Muutaman vuoden kuluttua Rasmus-lapselle sanottiin:" Sinut on adoptoitu von Aflryn taloon." Rasmus-lapsi oli tietenkin onnellinen että hänet adoptoitiin, vaikka häntä epäilytti sukunimi: von Aflryn. Muutaman päivän päästä Rasmukselle annettiin adoptio lomake joka von Aflreyteiden pitäisi täyttää. Muutaman tunnin kuluttua hän seisoi von Afleyden talon edessä joka oli ison muurin takana. Portti oli iso ja sen avasi sisäkkö joka tiuskaisi:" Hympjaaha, sinä siis olet Rasmus!" Rasmus nyökkäsi ja ojensi lomakkeen jonka sisäkkö repi kappaleiksi. Rasmuksen elämä oli hyvä mutta rankka. Muutaman vuoden päästä Rasmus meni yliopistoon ja pääsi huippuarvosanoin. Kun hän oli lähtenyt opistolta hän eli hyvää elämää ja tapasi erään naisen jonka kanssa meni naimisiin. Hän sai myös kolme lasta: Raija, Riikka ja Riina. Nykyään Rasmus on jo vanhus ja Raija hoitaa häntä kotona. Riikka meni yliopistoon ja Riina jäi äitinsä luo joka oli eronnut Rasmuksesta heti kun Rasmus sai eläke rahansa.
Rasmus kuoli 80 vuotiaana ja sinä päivänä jolloin Raija löysi hänet kuolleena sängystään ja se oli kaikista oudointa että Rasmus-vaarin suulla kareili hymy. Rasmus Tarponen 1800-1880 12.4.1800-12.3.1880
Loppu
Musta tää ei ollu kovin hyvä, mutta päätin silti rustata jotakin kun tuli niin koskettava olo kun katoin Titanickin just äsken. Kaikille räjähtävää uutta vuotta!!!
Rasmus syntyi sateisena ukkosyönä, joka oli ainoa ukkosyö koko SimCityn historiassa. Rasmuksen äiti oli ollut jo kauan juoppo, mutta lapsen syntymä sai hänet unohtamaan juomisen. Mutta kun Rasmus kasvoi taaperoksi hänen isänsä palasi työmatkalta ja äiti aloitti taas juomisen. Isä sai hoitaa Rasmusta työn lomassa. Rasmuksen elämä oli jo ollut kauan pelkkä *sitä*. Mutta SimCityn kuuminpana päivänä tapahtui jotain kamalaa joka muutti Rasmuksen elämän täysin.
Se oli Rasmuksen elämän siihen mennessä ihanin päivä... Hän istui tavalliseen tapaansa pinnasängyssä itkemässä kun hän huomasi että joku vieras nainen, jolla oli musta nuttura ja sininen virkapuku. Hän mittaili Rasmusta ja otti käteensä sinisen haalarin ja laittoi sen Rasmuksen päälle. Nainen otti Rasmuksen syliinsä ja kantoi hänet autoon.
Muutaman vuoden kuluttua Rasmus-lapselle sanottiin:" Sinut on adoptoitu von Aflryn taloon." Rasmus-lapsi oli tietenkin onnellinen että hänet adoptoitiin, vaikka häntä epäilytti sukunimi: von Aflryn. Muutaman päivän päästä Rasmukselle annettiin adoptio lomake joka von Aflreyteiden pitäisi täyttää. Muutaman tunnin kuluttua hän seisoi von Afleyden talon edessä joka oli ison muurin takana. Portti oli iso ja sen avasi sisäkkö joka tiuskaisi:" Hympjaaha, sinä siis olet Rasmus!" Rasmus nyökkäsi ja ojensi lomakkeen jonka sisäkkö repi kappaleiksi. Rasmuksen elämä oli hyvä mutta rankka. Muutaman vuoden päästä Rasmus meni yliopistoon ja pääsi huippuarvosanoin. Kun hän oli lähtenyt opistolta hän eli hyvää elämää ja tapasi erään naisen jonka kanssa meni naimisiin. Hän sai myös kolme lasta: Raija, Riikka ja Riina. Nykyään Rasmus on jo vanhus ja Raija hoitaa häntä kotona. Riikka meni yliopistoon ja Riina jäi äitinsä luo joka oli eronnut Rasmuksesta heti kun Rasmus sai eläke rahansa.
Rasmus kuoli 80 vuotiaana ja sinä päivänä jolloin Raija löysi hänet kuolleena sängystään ja se oli kaikista oudointa että Rasmus-vaarin suulla kareili hymy. Rasmus Tarponen 1800-1880 12.4.1800-12.3.1880
Loppu
Musta tää ei ollu kovin hyvä, mutta päätin silti rustata jotakin kun tuli niin koskettava olo kun katoin Titanickin just äsken. Kaikille räjähtävää uutta vuotta!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
:,)
Tarina. 10 :) Mutta aika lyhyt. No ei sillä väliä!! :D
Se oli ihana juttu, toivon että kirjoittaisit vähän pitempiä, vaikka toisia tarinoita.'
Terv: GiNa-SuLi-JäÄtElÖ
se oli hyvä vaik oli lyhyehkö :D
mulle tuli melkee tippa linssii ku tota luin ;))
oikee hyvä