AINA PAREMPAA

mut ei meillä..
meitä on moneen junaan,meillä sekä uusperhe et exä nyxä onnellisia ja aikuiset on aikuisia,kaikki tyytyväisiä ja tulee keskenään toimeen..

Olet ilmeisesti sama, joka tuossa alempana häiriköi. Tähän sama juttu: tämä on uusperhepalsta ja meidän uusperheläisten vertaisryhmälle tarkoitettu mielipiteenvaihtofoorumi. Koska sinulla ei ole mitään kokemusta uusperheistä eikä siis näin ollen mitään rakentavaa sanottavaa, voit poistua palstalta. Sinunlaisille katkerille naisihmisille on parempi paikka tuo avioero- tai uskottomuuspalsta. Me olemme omat eromme jo selvittäneet, joten emme tarvitse enää apuasi, kiitos!

Uusperheläinen kirjoitti:

Olet ilmeisesti sama, joka tuossa alempana häiriköi. Tähän sama juttu: tämä on uusperhepalsta ja meidän uusperheläisten vertaisryhmälle tarkoitettu mielipiteenvaihtofoorumi. Koska sinulla ei ole mitään kokemusta uusperheistä eikä siis näin ollen mitään rakentavaa sanottavaa, voit poistua palstalta. Sinunlaisille katkerille naisihmisille on parempi paikka tuo avioero- tai uskottomuuspalsta. Me olemme omat eromme jo selvittäneet, joten emme tarvitse enää apuasi, kiitos!

aivan samaa mieltä!

Uusperheläinen kirjoitti:

Olet ilmeisesti sama, joka tuossa alempana häiriköi. Tähän sama juttu: tämä on uusperhepalsta ja meidän uusperheläisten vertaisryhmälle tarkoitettu mielipiteenvaihtofoorumi. Koska sinulla ei ole mitään kokemusta uusperheistä eikä siis näin ollen mitään rakentavaa sanottavaa, voit poistua palstalta. Sinunlaisille katkerille naisihmisille on parempi paikka tuo avioero- tai uskottomuuspalsta. Me olemme omat eromme jo selvittäneet, joten emme tarvitse enää apuasi, kiitos!

Näitä uusperheiden vuodatuksia lukiessa täytyy vaan todeta, että vaikeuksia on monenlaisia. Ei ne siitä mihinkään katoa, jos joku lähtee pois palstalta. Onko se uusperheeläisten toleranssi niin hirveän huono? Älkäähän vain sortuko ylpeyteen, sillä jos ydinperheenne saitte jo hajalle niin vielä helpommin keikahtaa uusperhe. Tämähän on totuus..

Mitä taas tulee minun leimaamiseen yksinäiseksi ja katkeraksi niin... miksi haluta uusperhe riesakseen kun voi fiksumminkin valita? Naiset hoi, kyllähän kai järjen käyttäminen on sallittua. Minä kehottaisin uusperheen idellissä lymyävää katkeruutta tunnustettavaksi. Eikö uusperheen hyväksi raatava äiti kaipaakin yhteisiä hetkiä rakkaansa kanssa, yksinoloa ja hemmottelua, tyylikkäitä vaatteita ja potkua uralla? Eikö??

äly hoi!! kirjoitti:

Näitä uusperheiden vuodatuksia lukiessa täytyy vaan todeta, että vaikeuksia on monenlaisia. Ei ne siitä mihinkään katoa, jos joku lähtee pois palstalta. Onko se uusperheeläisten toleranssi niin hirveän huono? Älkäähän vain sortuko ylpeyteen, sillä jos ydinperheenne saitte jo hajalle niin vielä helpommin keikahtaa uusperhe. Tämähän on totuus..

Mitä taas tulee minun leimaamiseen yksinäiseksi ja katkeraksi niin... miksi haluta uusperhe riesakseen kun voi fiksumminkin valita? Naiset hoi, kyllähän kai järjen käyttäminen on sallittua. Minä kehottaisin uusperheen idellissä lymyävää katkeruutta tunnustettavaksi. Eikö uusperheen hyväksi raatava äiti kaipaakin yhteisiä hetkiä rakkaansa kanssa, yksinoloa ja hemmottelua, tyylikkäitä vaatteita ja potkua uralla? Eikö??

"Eikö uusperheen hyväksi raatava äiti kaipaakin yhteisiä hetkiä rakkaansa kanssa, yksinoloa ja hemmottelua, tyylikkäitä vaatteita ja potkua uralla? Eikö??"

Miten tämä nyt sitten liittyy yhtään mitenkään uusperheellisyyteen?

Vai meinaatko, että uusperheessä elävä ihminen ei voi saada vaikka kaikkia näitä listallasi olevia asioita niin halutessaan?

Eikä kaikissa uusperheissä lymyä katkeruutta. Nämä sinun yleistyksesi ovat ihan uskomattoman naurettavia.

äly hoi!! kirjoitti:

Näitä uusperheiden vuodatuksia lukiessa täytyy vaan todeta, että vaikeuksia on monenlaisia. Ei ne siitä mihinkään katoa, jos joku lähtee pois palstalta. Onko se uusperheeläisten toleranssi niin hirveän huono? Älkäähän vain sortuko ylpeyteen, sillä jos ydinperheenne saitte jo hajalle niin vielä helpommin keikahtaa uusperhe. Tämähän on totuus..

Mitä taas tulee minun leimaamiseen yksinäiseksi ja katkeraksi niin... miksi haluta uusperhe riesakseen kun voi fiksumminkin valita? Naiset hoi, kyllähän kai järjen käyttäminen on sallittua. Minä kehottaisin uusperheen idellissä lymyävää katkeruutta tunnustettavaksi. Eikö uusperheen hyväksi raatava äiti kaipaakin yhteisiä hetkiä rakkaansa kanssa, yksinoloa ja hemmottelua, tyylikkäitä vaatteita ja potkua uralla? Eikö??

Meidän perheemme ei muuta elämäntapaansa (ts. minä eroa miehestäni tai hän minusta) tai minun itsetuntoni kaadu kenenkään ventovieraan arvosteluun, samoin varmasti muilla. En vain ymmärrä, mikä tarve joillakin on käydä täällä häiriköimässä ja arvostelemassa ihmisiä? Huonoa itsetuntoa pönkittämässä ja omaa erokriisiäänkö lievittääkseen? Muuta selitystä en keksi.

Sanoisinko enemmin, että tunneäly hoi sinulle! Minulle ei esimerkiksi tulisi mieleenkään käydä uskontopalstalla kirjoittelemassa uskoa herjaavia kommenttejä tai lesbopalstalla raapustella heteroelämää ihannoivia viestejä. Kukaan empaattinen ja toisia kunnioittava ihminen ei tee niin.

Ja loppukommenttina voisin sanoa, että minulle ei uusperhe ole riesa. Jos niin olisi, en sellaiseen olisi ryhtynyt. Lapseni ja minä voimme huomattavasti paremmin ilman alkoholisti-isää ja nyt uuden tasapainoisen ja kiltin miehen ja hänen mukavien lastensa kanssa. Ja ongelmatontahan ei ole missään perhemuodossa tai sinkun elämässäkään. Jos sinä viihdyt paremmin ilman uutta suhdetta, niin hyvä niin. Mitä minulla olisi sitä vastaan? Annan itse jokaisen elää elämäänsä kuten haluaa ja toivon samanlaista kunnioitusta myös omaa perhettäni kohtaan. Meillä tämä malli on toiminut kolmetoista vuotta eli kauemmin kuin ensimmäinen avioliitto.

Ja potkua uralle sekä hemmottelua. No joo, koulutettuja ja hyvässä ammatissa olemme mieheni kanssa molemmat. On omakotitalo, vene ja kesämökki, jos sitä nyt jonkunlaisena hyvinvoinnin mittarina voi pitää. Ja sitä parisuhdettakin hoidetaan yhteisellä ajalla ihan niin kuin ydinperheessäkin. Kyllä meillä isovanhemmat sekä lasten toiset vanhemmat tarjosivat hoitoapua lasten ollessa pieniä.

Uusperheläinen kirjoitti:

Meidän perheemme ei muuta elämäntapaansa (ts. minä eroa miehestäni tai hän minusta) tai minun itsetuntoni kaadu kenenkään ventovieraan arvosteluun, samoin varmasti muilla. En vain ymmärrä, mikä tarve joillakin on käydä täällä häiriköimässä ja arvostelemassa ihmisiä? Huonoa itsetuntoa pönkittämässä ja omaa erokriisiäänkö lievittääkseen? Muuta selitystä en keksi.

Sanoisinko enemmin, että tunneäly hoi sinulle! Minulle ei esimerkiksi tulisi mieleenkään käydä uskontopalstalla kirjoittelemassa uskoa herjaavia kommenttejä tai lesbopalstalla raapustella heteroelämää ihannoivia viestejä. Kukaan empaattinen ja toisia kunnioittava ihminen ei tee niin.

Ja loppukommenttina voisin sanoa, että minulle ei uusperhe ole riesa. Jos niin olisi, en sellaiseen olisi ryhtynyt. Lapseni ja minä voimme huomattavasti paremmin ilman alkoholisti-isää ja nyt uuden tasapainoisen ja kiltin miehen ja hänen mukavien lastensa kanssa. Ja ongelmatontahan ei ole missään perhemuodossa tai sinkun elämässäkään. Jos sinä viihdyt paremmin ilman uutta suhdetta, niin hyvä niin. Mitä minulla olisi sitä vastaan? Annan itse jokaisen elää elämäänsä kuten haluaa ja toivon samanlaista kunnioitusta myös omaa perhettäni kohtaan. Meillä tämä malli on toiminut kolmetoista vuotta eli kauemmin kuin ensimmäinen avioliitto.

Ja potkua uralle sekä hemmottelua. No joo, koulutettuja ja hyvässä ammatissa olemme mieheni kanssa molemmat. On omakotitalo, vene ja kesämökki, jos sitä nyt jonkunlaisena hyvinvoinnin mittarina voi pitää. Ja sitä parisuhdettakin hoidetaan yhteisellä ajalla ihan niin kuin ydinperheessäkin. Kyllä meillä isovanhemmat sekä lasten toiset vanhemmat tarjosivat hoitoapua lasten ollessa pieniä.

Minun mielipiteeni merkitsevätkin sitten yllättävän paljon, koska näinkin reippaita kannanottoja saan. Kiitos vaan kaikille keskusteluun osallistuville:-)

Tuli mieleeni kuitenkin, että pidetäänpä asiat asioina, eikä ryhdytä ketään henkilökohtaisesti solvaamaan. Minä arvostelen vain ussperheitä ja siinä olevia ongelmia. Heillä kun on aivan omanlaisensa ongelmat kun esim. ydinperheessä asuvilla. Jos on autoa, kesämökkiä etc, ja lapsenvahtiongelmia ei ole, niin hyvä niin. Kaikki lapset vaan eivät voi hyvin näissäkään kulisseissa. On omia, vieraita ja yhteisiä lapsia koko sekamelskassa, ja lapsen on aika vaikea sisäistää perusroolit perheessä. Onko todellakin niin, että lapsen bioisää alkoholistiksi haukkumalla lapsien omanarvontunne nousee? Ei suinkaan..se laskee. Onhan se kiltti, uusi mies sinulle tärkeä, mutta kuinka tärkeä hän loppujen lopuksi on lapsillesi? Nämä kysymykset vielä tulevat eteesi viimeistään silloin, kun omat lapsesi lähtevät kiertoon samalla tavalla kun itse olet lähtenyt.

Toivon sydämestäni, että ihmiset pitävät ydinperhettä kunniassa. Uusperheissä kaikki tarvitsevuus ja kipeys korostuu, ja siellä sitä vasta hämmentynyttä porukkaa on!

uhri? kirjoitti:

Minun mielipiteeni merkitsevätkin sitten yllättävän paljon, koska näinkin reippaita kannanottoja saan. Kiitos vaan kaikille keskusteluun osallistuville:-)

Tuli mieleeni kuitenkin, että pidetäänpä asiat asioina, eikä ryhdytä ketään henkilökohtaisesti solvaamaan. Minä arvostelen vain ussperheitä ja siinä olevia ongelmia. Heillä kun on aivan omanlaisensa ongelmat kun esim. ydinperheessä asuvilla. Jos on autoa, kesämökkiä etc, ja lapsenvahtiongelmia ei ole, niin hyvä niin. Kaikki lapset vaan eivät voi hyvin näissäkään kulisseissa. On omia, vieraita ja yhteisiä lapsia koko sekamelskassa, ja lapsen on aika vaikea sisäistää perusroolit perheessä. Onko todellakin niin, että lapsen bioisää alkoholistiksi haukkumalla lapsien omanarvontunne nousee? Ei suinkaan..se laskee. Onhan se kiltti, uusi mies sinulle tärkeä, mutta kuinka tärkeä hän loppujen lopuksi on lapsillesi? Nämä kysymykset vielä tulevat eteesi viimeistään silloin, kun omat lapsesi lähtevät kiertoon samalla tavalla kun itse olet lähtenyt.

Toivon sydämestäni, että ihmiset pitävät ydinperhettä kunniassa. Uusperheissä kaikki tarvitsevuus ja kipeys korostuu, ja siellä sitä vasta hämmentynyttä porukkaa on!

toivon sydämestäni,että ihmiset pitävät ydinperhettä kunniassa

niille sadoille vaimojaan hakkaaville juopoille,eikä meille..jookos = )

tuo lause kirjoitti:

toivon sydämestäni,että ihmiset pitävät ydinperhettä kunniassa

niille sadoille vaimojaan hakkaaville juopoille,eikä meille..jookos = )

Ohoh!! Ydinperheen isät eivät suinkaan aina vaimojaan hakkaa!! Pientä rajaa sentään..Älkää hyvät ihmiset yleistäkö! Onkohan nuo omat traumasi sitä luokkaa, että olet jopa vaarallinen lapsille? Noilla asenteilla ei ole oikein uskottavaa, että lapsista kasvaa kunnon kansalaisia..edes uusperheessä. Jos sinua on entinen ukkosi pahoinpidellyt, niin hyvähän se on kun olet karkuun päässyt. Hoidata nyt vaan itsesi kuntoon..

uhri? kirjoitti:

Minun mielipiteeni merkitsevätkin sitten yllättävän paljon, koska näinkin reippaita kannanottoja saan. Kiitos vaan kaikille keskusteluun osallistuville:-)

Tuli mieleeni kuitenkin, että pidetäänpä asiat asioina, eikä ryhdytä ketään henkilökohtaisesti solvaamaan. Minä arvostelen vain ussperheitä ja siinä olevia ongelmia. Heillä kun on aivan omanlaisensa ongelmat kun esim. ydinperheessä asuvilla. Jos on autoa, kesämökkiä etc, ja lapsenvahtiongelmia ei ole, niin hyvä niin. Kaikki lapset vaan eivät voi hyvin näissäkään kulisseissa. On omia, vieraita ja yhteisiä lapsia koko sekamelskassa, ja lapsen on aika vaikea sisäistää perusroolit perheessä. Onko todellakin niin, että lapsen bioisää alkoholistiksi haukkumalla lapsien omanarvontunne nousee? Ei suinkaan..se laskee. Onhan se kiltti, uusi mies sinulle tärkeä, mutta kuinka tärkeä hän loppujen lopuksi on lapsillesi? Nämä kysymykset vielä tulevat eteesi viimeistään silloin, kun omat lapsesi lähtevät kiertoon samalla tavalla kun itse olet lähtenyt.

Toivon sydämestäni, että ihmiset pitävät ydinperhettä kunniassa. Uusperheissä kaikki tarvitsevuus ja kipeys korostuu, ja siellä sitä vasta hämmentynyttä porukkaa on!

"Haluatteko pilata itsenne ja lastenne elämän uusperheessä? Ainakaan mä en vois olla niin itsekäs. Ensin erotaan, koska biovanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Sit löydetään uus kumppani, ja lyödään hynttyyt yhteen. Vieraat ihmiset pakkotustutetaan toisiinsa, ja muka kaikki tulevat onnelliseksi!! Hah-hah!! Kukaan ei tällä metodilla tule onnelliseksi."

Kutsutko tuota viestiä asialliseksi keskusteluksi, jossa kritisoit uusperheiden ongelmia? Voit tietysti perustella, ettei kirjoitus ole henkilökohtainen, koska kaikki keskustelemme nimettöminä, mutta väitän että 99,99%:a uussperheellisistä kokee kirjoituksesi hyökkäyksenä itseään vastaan. Voit kokeilla samaa metodia elävässä elämässä menemällä esimerkiksi pakolaisryhmän luokse puhumaan suureen ääneen, ettet hyväksy pakolaisten tuloa Suomeen. Ihmettelet ilmeisesti silloinkin vihamielistä palautetta saaneena, miten näin, kun et maininnut ketään henkilökohtaisesti nimeltä???!!!

Ja mielestäni kommenttisi omasta perhetaustastani oli ylemmyydessään lähellä törkeää. Mistä päättelet, että haukun lasten isää alkoholistiksi kohottamalla lasten tai itseni omanarvontunnetta? Vaikka henkilökohtainen perhehelvettini ei sinulle kuulukaan, voin sen verran kertoa, ettei minun ole tarvinnut enkä edes ole halunnut lasten isää mustamaalata. Isä teki sen itse makaamalla sammuneena eteisen lattialla minun ja lasten tullessa töistä kotiin tai huutamalla minua huoraksi sekä paiskomalla tavaroita humalapäissään luultuaan minun jopa kauppamatkalla lasten kanssa harrastaneen syrjähyppyjä. Isyystestiäkin vaati muutaman kerran lasten kuullen, koska lapset kuulemma eivät olleet yhtään hänen näköisiään. En leimaa muita ydinperheitä tästä kokemuksesta huolimatta samanlaisiksi (minullekin se oli aina ihanne ja tavoite ja on tietysti vieläkin), mutta elämä ei siis todellakaan ole niin mustavalkoista kuin ilmeisesti luulet.

Kaiken tämän perusteella voin siis vakuuttaa, että lapseni voivat nykykuviossa huomattavasti paremmin. Kiitos siis vain huolenpidostasi, mutta se on turhaa. He ovat jo teini-iässä, toinen kotoakin lähtenyt opiskelemaan ja ovat omien sanojensa mukaan erittäin onnellisia tekemästäni ratkaisusta. Näitä asioita on siis puitu meidän perheessä erittäin paljon. Isäpuolikin on heille kuin toinen isä, sillä oma isä ei "harrastukseltaan" ehtinyt paljoakaan lapsia tavata. Olen yrittänyt tukea suhdetta kutsumalla isän kaikkiin lasten juhliin, viimeksi tyttären ylioppilasjuhliin, mutta jos isä ei tule, se on hänen valintansa.

Niin, monissa uusperheissä on paljon ongelmia, sen tiedän. Kauhulla minäkin luen niitä äitipuolien kirjoituksia, joissa toisen lapsi lytätään maanrakoon. Se ei kuitenkaan tee uusperheestä instituutiona täysin epäonnistunutta, koska meitä onnellisiakin perheitä löytyy. Ja kyllä, minäkin pidän ydinperheitä kunniassa, mutta en hinnalla millä hyvänsä!

Uusperheläinen kirjoitti:

"Haluatteko pilata itsenne ja lastenne elämän uusperheessä? Ainakaan mä en vois olla niin itsekäs. Ensin erotaan, koska biovanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Sit löydetään uus kumppani, ja lyödään hynttyyt yhteen. Vieraat ihmiset pakkotustutetaan toisiinsa, ja muka kaikki tulevat onnelliseksi!! Hah-hah!! Kukaan ei tällä metodilla tule onnelliseksi."

Kutsutko tuota viestiä asialliseksi keskusteluksi, jossa kritisoit uusperheiden ongelmia? Voit tietysti perustella, ettei kirjoitus ole henkilökohtainen, koska kaikki keskustelemme nimettöminä, mutta väitän että 99,99%:a uussperheellisistä kokee kirjoituksesi hyökkäyksenä itseään vastaan. Voit kokeilla samaa metodia elävässä elämässä menemällä esimerkiksi pakolaisryhmän luokse puhumaan suureen ääneen, ettet hyväksy pakolaisten tuloa Suomeen. Ihmettelet ilmeisesti silloinkin vihamielistä palautetta saaneena, miten näin, kun et maininnut ketään henkilökohtaisesti nimeltä???!!!

Ja mielestäni kommenttisi omasta perhetaustastani oli ylemmyydessään lähellä törkeää. Mistä päättelet, että haukun lasten isää alkoholistiksi kohottamalla lasten tai itseni omanarvontunnetta? Vaikka henkilökohtainen perhehelvettini ei sinulle kuulukaan, voin sen verran kertoa, ettei minun ole tarvinnut enkä edes ole halunnut lasten isää mustamaalata. Isä teki sen itse makaamalla sammuneena eteisen lattialla minun ja lasten tullessa töistä kotiin tai huutamalla minua huoraksi sekä paiskomalla tavaroita humalapäissään luultuaan minun jopa kauppamatkalla lasten kanssa harrastaneen syrjähyppyjä. Isyystestiäkin vaati muutaman kerran lasten kuullen, koska lapset kuulemma eivät olleet yhtään hänen näköisiään. En leimaa muita ydinperheitä tästä kokemuksesta huolimatta samanlaisiksi (minullekin se oli aina ihanne ja tavoite ja on tietysti vieläkin), mutta elämä ei siis todellakaan ole niin mustavalkoista kuin ilmeisesti luulet.

Kaiken tämän perusteella voin siis vakuuttaa, että lapseni voivat nykykuviossa huomattavasti paremmin. Kiitos siis vain huolenpidostasi, mutta se on turhaa. He ovat jo teini-iässä, toinen kotoakin lähtenyt opiskelemaan ja ovat omien sanojensa mukaan erittäin onnellisia tekemästäni ratkaisusta. Näitä asioita on siis puitu meidän perheessä erittäin paljon. Isäpuolikin on heille kuin toinen isä, sillä oma isä ei "harrastukseltaan" ehtinyt paljoakaan lapsia tavata. Olen yrittänyt tukea suhdetta kutsumalla isän kaikkiin lasten juhliin, viimeksi tyttären ylioppilasjuhliin, mutta jos isä ei tule, se on hänen valintansa.

Niin, monissa uusperheissä on paljon ongelmia, sen tiedän. Kauhulla minäkin luen niitä äitipuolien kirjoituksia, joissa toisen lapsi lytätään maanrakoon. Se ei kuitenkaan tee uusperheestä instituutiona täysin epäonnistunutta, koska meitä onnellisiakin perheitä löytyy. Ja kyllä, minäkin pidän ydinperheitä kunniassa, mutta en hinnalla millä hyvänsä!

Onhan se hienoa, että sinun asiasi ovat hyvin kaiken kokemasi jälkeen. Sait minut jopa ajattelemaan, että tuossa tapauksessa..niin no...voi olla..ehkäpä parempi..

Nämä keskustelut avartavat ihmistä, joten kiitän haastavasta ja hyvästä keskustelusta.

vierestä kirjoitti:

Onhan se hienoa, että sinun asiasi ovat hyvin kaiken kokemasi jälkeen. Sait minut jopa ajattelemaan, että tuossa tapauksessa..niin no...voi olla..ehkäpä parempi..

Nämä keskustelut avartavat ihmistä, joten kiitän haastavasta ja hyvästä keskustelusta.

ja pahoittelen myös hyökkäävää asennettani. Olen vain välillä niin tuohtunut sellaiseen arvosteluun, jonka koen aiheettomaksi.

Uusperheläinen kirjoitti:

"Haluatteko pilata itsenne ja lastenne elämän uusperheessä? Ainakaan mä en vois olla niin itsekäs. Ensin erotaan, koska biovanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Sit löydetään uus kumppani, ja lyödään hynttyyt yhteen. Vieraat ihmiset pakkotustutetaan toisiinsa, ja muka kaikki tulevat onnelliseksi!! Hah-hah!! Kukaan ei tällä metodilla tule onnelliseksi."

Kutsutko tuota viestiä asialliseksi keskusteluksi, jossa kritisoit uusperheiden ongelmia? Voit tietysti perustella, ettei kirjoitus ole henkilökohtainen, koska kaikki keskustelemme nimettöminä, mutta väitän että 99,99%:a uussperheellisistä kokee kirjoituksesi hyökkäyksenä itseään vastaan. Voit kokeilla samaa metodia elävässä elämässä menemällä esimerkiksi pakolaisryhmän luokse puhumaan suureen ääneen, ettet hyväksy pakolaisten tuloa Suomeen. Ihmettelet ilmeisesti silloinkin vihamielistä palautetta saaneena, miten näin, kun et maininnut ketään henkilökohtaisesti nimeltä???!!!

Ja mielestäni kommenttisi omasta perhetaustastani oli ylemmyydessään lähellä törkeää. Mistä päättelet, että haukun lasten isää alkoholistiksi kohottamalla lasten tai itseni omanarvontunnetta? Vaikka henkilökohtainen perhehelvettini ei sinulle kuulukaan, voin sen verran kertoa, ettei minun ole tarvinnut enkä edes ole halunnut lasten isää mustamaalata. Isä teki sen itse makaamalla sammuneena eteisen lattialla minun ja lasten tullessa töistä kotiin tai huutamalla minua huoraksi sekä paiskomalla tavaroita humalapäissään luultuaan minun jopa kauppamatkalla lasten kanssa harrastaneen syrjähyppyjä. Isyystestiäkin vaati muutaman kerran lasten kuullen, koska lapset kuulemma eivät olleet yhtään hänen näköisiään. En leimaa muita ydinperheitä tästä kokemuksesta huolimatta samanlaisiksi (minullekin se oli aina ihanne ja tavoite ja on tietysti vieläkin), mutta elämä ei siis todellakaan ole niin mustavalkoista kuin ilmeisesti luulet.

Kaiken tämän perusteella voin siis vakuuttaa, että lapseni voivat nykykuviossa huomattavasti paremmin. Kiitos siis vain huolenpidostasi, mutta se on turhaa. He ovat jo teini-iässä, toinen kotoakin lähtenyt opiskelemaan ja ovat omien sanojensa mukaan erittäin onnellisia tekemästäni ratkaisusta. Näitä asioita on siis puitu meidän perheessä erittäin paljon. Isäpuolikin on heille kuin toinen isä, sillä oma isä ei "harrastukseltaan" ehtinyt paljoakaan lapsia tavata. Olen yrittänyt tukea suhdetta kutsumalla isän kaikkiin lasten juhliin, viimeksi tyttären ylioppilasjuhliin, mutta jos isä ei tule, se on hänen valintansa.

Niin, monissa uusperheissä on paljon ongelmia, sen tiedän. Kauhulla minäkin luen niitä äitipuolien kirjoituksia, joissa toisen lapsi lytätään maanrakoon. Se ei kuitenkaan tee uusperheestä instituutiona täysin epäonnistunutta, koska meitä onnellisiakin perheitä löytyy. Ja kyllä, minäkin pidän ydinperheitä kunniassa, mutta en hinnalla millä hyvänsä!

Ja terveisiä pohjoisesta, jossa vietimme talvilomaa koko uusperhepoppoon voimin!

Tuli melkein itku silmään tekstiäsi lukiessa. Meitä samankaltaisen kohtalon kokeneita ja uuden suhteen löytäneitä äitejä taitaa olla melkoisen paljon uusperheläisten joukossa. Petettynä ja jätettynä alle kolmekymppisenä pienen lapsen yksinhuoltajana mietin usein, onko minulla enää mahdollisuutta/oikeutta uuteen onneen. Moralisteja ja arvostelijoita löytyi paljon ja jopa lähipiiristä.

En ihan ymmärrä, miksi ajatellaan, että äidin/isän onnellisuus ja uusi suhde olisi aina automaattisesti lapselta pois. Jokainen jälkikasvuaan rakastava vanhempi pitää huolta siitä, että myös lapsen etua ajatellaan uusissa tilanteissa. Toki meitä on moneksi, mutta niitähän löytyy joka perhemuodosta.

Itse koin ainakin rankan eron kokeneena helpommaksi puhua ja viettää aikaa toisen samankaltaisen kohtalon kokeneen kanssa. Tästä oli helppo edetä ensin syvästä ystävyydestä syvään rakastumiseen. Miehelleni ja minulle oli molemmille selvää se, että jos aloitamme suhteen, on hyväksyttävä myös toistemme lapset. Perheen rakentuminen ja paikkojen löytyminen vaatii tietysti aikaa ja vaivaa toisin kuin ydinperheessä, mutta jos aikuiset ovat siihen valmiita satsaamaan, on yleensä kaikilla viime kädessä hyvä olla. Joustamistakin vaaditaan paljon, sillä myös exiä on kuunneltava ja kunnioitettava, kun päätetään lasten asioista.

Elämässä ei tosiaan mikään ole yksioikoista. Olen myös itse yrittänyt kunnioittaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä ja toivonut sitä samaa myös muilta. Emme siis saa antaa arvostelun lannistaa. Hyvää uutta vuotta kaikille uusperheellisille sekä muille palstan lukijoille!

isä2 kirjoitti:

Ohoh!! Ydinperheen isät eivät suinkaan aina vaimojaan hakkaa!! Pientä rajaa sentään..Älkää hyvät ihmiset yleistäkö! Onkohan nuo omat traumasi sitä luokkaa, että olet jopa vaarallinen lapsille? Noilla asenteilla ei ole oikein uskottavaa, että lapsista kasvaa kunnon kansalaisia..edes uusperheessä. Jos sinua on entinen ukkosi pahoinpidellyt, niin hyvähän se on kun olet karkuun päässyt. Hoidata nyt vaan itsesi kuntoon..

niille sadoille!!

luulisin et tässäkin maassa on pikkasen enemmän niitä miehiä,kuin nuo "sadat" tietenkään ei voi sanoa et kaikki,mut valitettava totuus on et 40% naisista on kohdennut suhteissaan väkivaltaa,revi sinä siitä!

jos yleistetään kaikki uusperheet paskoiks ym,ni eikö ole syytä anatta takas samalla mitalla?

Viola kirjoitti:

Ja terveisiä pohjoisesta, jossa vietimme talvilomaa koko uusperhepoppoon voimin!

Tuli melkein itku silmään tekstiäsi lukiessa. Meitä samankaltaisen kohtalon kokeneita ja uuden suhteen löytäneitä äitejä taitaa olla melkoisen paljon uusperheläisten joukossa. Petettynä ja jätettynä alle kolmekymppisenä pienen lapsen yksinhuoltajana mietin usein, onko minulla enää mahdollisuutta/oikeutta uuteen onneen. Moralisteja ja arvostelijoita löytyi paljon ja jopa lähipiiristä.

En ihan ymmärrä, miksi ajatellaan, että äidin/isän onnellisuus ja uusi suhde olisi aina automaattisesti lapselta pois. Jokainen jälkikasvuaan rakastava vanhempi pitää huolta siitä, että myös lapsen etua ajatellaan uusissa tilanteissa. Toki meitä on moneksi, mutta niitähän löytyy joka perhemuodosta.

Itse koin ainakin rankan eron kokeneena helpommaksi puhua ja viettää aikaa toisen samankaltaisen kohtalon kokeneen kanssa. Tästä oli helppo edetä ensin syvästä ystävyydestä syvään rakastumiseen. Miehelleni ja minulle oli molemmille selvää se, että jos aloitamme suhteen, on hyväksyttävä myös toistemme lapset. Perheen rakentuminen ja paikkojen löytyminen vaatii tietysti aikaa ja vaivaa toisin kuin ydinperheessä, mutta jos aikuiset ovat siihen valmiita satsaamaan, on yleensä kaikilla viime kädessä hyvä olla. Joustamistakin vaaditaan paljon, sillä myös exiä on kuunneltava ja kunnioitettava, kun päätetään lasten asioista.

Elämässä ei tosiaan mikään ole yksioikoista. Olen myös itse yrittänyt kunnioittaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä ja toivonut sitä samaa myös muilta. Emme siis saa antaa arvostelun lannistaa. Hyvää uutta vuotta kaikille uusperheellisille sekä muille palstan lukijoille!

että aina on joku joka arvostelee teet niin tai näin. Äitiäni arvosteltiin aikanaan siitä että hän oli hyvin urasuuntautunut ja me lapset olimme paljon isoäidillä hoidossa. Pienessä maaseutukylässä kun katsottiin että hyvä äiti hoitaa lapsiaan kotona. Minä olin huono ja laiska äiti koska en pystynyt imettämään lasta kuin ensimmäisen kuukauden. Ja nyt kun olen uusperheeseen mennyt olen naikkonen ja miesvaras ja teen lapsistani sairaita. Aina on ihmisiä jotka haluavat osoittaa olevansa parempia kuin muut, vaikkeivat toisten elämästä kaikkea tiedäkään.

varmaan kaikkien up:n puolesta! tv:ap