Win XP:tä olen tähän asti käyttänyt, ja nyt täytyisi saada Linux. Debiania olen vähäsen käyttänyt, mutta mitään erityisiä taitoja (kernelin kääntämistä tms.) minulla ei Linuxiin liittyen ole.
Koneessani on tällä haavaa yksi iso kiintolevy, jolla siis on XP. Aion joka tapauksessa ostaa Linuxille uuden kovalevyn, mutta sitä varten tahdon tietää, miten Linux tilaa tarvitsee ja kuinka paljon.
Eli: Tarvitseeko Linux samalla tavalla oman tilansa käyttikselle ja ohjelmille sekä tiedostoille (mm. suurehkoja määriä musiikka ja leffoja) kuin Windows-käyttiskin, ikään kuin yksi yhteen siis?
Vai onko kenties niin, että Linux tarvitsee vain pienen tilan itse käyttikselle sekä tärkeimmille ohjelmille, ja Linuxilla voi sitten em. viihdepuolta käyttää "Windows-levyltä"?
Pelkistäen: kuinka Linuxin ja Windowsin tietotyypit tms. ovat keskenään yhteensopivia?
Ajattelin, että voisin esim ostaa kaksi uutta kiintolevyä: Linuxille joku (kenties käytetty) parikymmengigainen, jonne mahtuisivat kaikki ohjelmat, joita tulevaisuudessa tulee asennettua, ja Windowsille joku 200Gt:n suuruinen. Miten tuo toimisi?
Jos jotain speksejä on vielä tarpeen: kone on melko uusi ja todennäköisesti asennan Ubuntun.
Kiitän.
Koneessani on tällä haavaa yksi iso kiintolevy, jolla siis on XP. Aion joka tapauksessa ostaa Linuxille uuden kovalevyn, mutta sitä varten tahdon tietää, miten Linux tilaa tarvitsee ja kuinka paljon.
Eli: Tarvitseeko Linux samalla tavalla oman tilansa käyttikselle ja ohjelmille sekä tiedostoille (mm. suurehkoja määriä musiikka ja leffoja) kuin Windows-käyttiskin, ikään kuin yksi yhteen siis?
Vai onko kenties niin, että Linux tarvitsee vain pienen tilan itse käyttikselle sekä tärkeimmille ohjelmille, ja Linuxilla voi sitten em. viihdepuolta käyttää "Windows-levyltä"?
Pelkistäen: kuinka Linuxin ja Windowsin tietotyypit tms. ovat keskenään yhteensopivia?
Ajattelin, että voisin esim ostaa kaksi uutta kiintolevyä: Linuxille joku (kenties käytetty) parikymmengigainen, jonne mahtuisivat kaikki ohjelmat, joita tulevaisuudessa tulee asennettua, ja Windowsille joku 200Gt:n suuruinen. Miten tuo toimisi?
Jos jotain speksejä on vielä tarpeen: kone on melko uusi ja todennäköisesti asennan Ubuntun.
Kiitän.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...Onnistu että käytät linuxin alla winukalle alustettuja levyjä...Tai kyllä se onnistuu, mutta idiootin hommaa saattaa mennä asennukset sun muut uusiksi kun linuxia ei ole tarkoitettu käyttävän ntfs tiedostojärjestelmää.
Muistutan vielä että tänään on jo kielletty musiikin rippaus kopiosuojatuilta levyiltä ja sama leffoissa.
Muistutan myös ettei niillä kopiosuojatuilla musa/leffa -levyillä pidä mennä käyttämään samantapasia rootkit-suojauksia kuin mitä SonyBMG käytti. Tietokoneelle EI SAA myöskään asentaa mitään ilman käyttäjän lupaa. SonyBMG on pelkkä tietokonerikollinen, ja samoin ovat muut musa- ja leffayhtiöt jotka vastaavaan ryhtyvät.
Ihan näin muistutuksena :-)
No mä ostasin samantien jonkun vähän isomman levyn myös Linuxillekin. Levyt on halpoja nykyään. Ylipäätänsä käytetyn kovalevynh ostaminen on musta aika riskipeliä, kovalevy kun on kuluva osa eikä ne ikuisesti kestä.
Mutta toi nyt oli hiukka offtopikkia.
Niin siis Linuxin omilla partitioilla käytetään yleensä esim EXT2, EXT3, ReiserFS jne tiedostojärjestelmiä, jotka ei ole yhteensopivia Windowsin kanssa. Ne on kuitenkin mielestäni parempia kuin mikään Windowspuolen filsysteemi.
Linux osaa nykyisellään lukea ja kirjottaa FAT-levyjä ja lukea NTFS-levyjä. Eli Windowsin partitioidn käyttö onnistuu. NTFS-levyille on kyllä olemassa lukutuki, mutta se on kaikkea muuta kuin valmis, ja se saattaa sekottaa levyn siksi NTFS levyilkle ei kannata yrittää mountata tilassa, jossa kirjottaminen on mahdollista.
Tilanne tulee muuttumaan jatkossa. Linuxkerneliin 2.6:n on ilmeisesti tulossa vihdoinkin kutakuinkin valmis kirjoitustuki NTFS:lle. Tosin aluksi siihen on syytä suhtautua varauksella. Tota ei ole vielä julkastu, enkä tiedä millon se julkastaan tai missä kerneliversiossa se tulee olemaan mukana.
Toistaseklsi kuitenkin NTFS levyjä voi käyttää vain lukutilassa, ellei halua ottaa suurta riskiä levyn tuhoamisesta. Jos jonkin partition siis haluaa jakaa Linuxin ja Windowsin välillä on sillä partitiolla käytettävä FAT32 tiedostojärjestelmää.
äh piti tietty sanoa:
Jos jonkin partition siis haluaa jakaa Linuxin ja Windowsin välillä NIIN ETTÄ KIRJOTUS TOIMII, on sillä partitiolla käytettävä FAT32 tiedostojärjestelmää.
(uusivuosi näköjää vaikuttaa... Yritetäämpäs kokonaan udestaan :-)
No mä ostasin samantien jonkun vähän isomman levyn myös Linuxillekin. Levyt on halpoja nykyään. Ylipäätänsä käytetyn kovalevynh ostaminen on musta aika riskipeliä, kovalevy kun on kuluva osa eikä ne ikuisesti kestä.
Mutta toi nyt oli hiukka offtopikkia.
Niin siis Linuxin omilla partitioilla käytetään yleensä esim EXT2, EXT3, ReiserFS jne tiedostojärjestelmiä, jotka ei ole yhteensopivia Windowsin kanssa. Ne on kuitenkin mielestäni parempia kuin mikään Windowspuolen filsysteemi.
Linux osaa nykyisellään lukea ja kirjottaa FAT-levyjä ja lukea NTFS-levyjä. Eli Windowsin partitioidn käyttö onnistuu. NTFS-levyille on kyllä olemassa kirjotustuki, mutta se on kaikkea muuta kuin valmis, ja se saattaa sekottaa levyn. NTFS levyjä ei siis kannata yrittää mountata tilassa, jossa kirjottaminen on mahdollista.
Tilanne tulee muuttumaan jatkossa. Linuxkerneliin 2.6:n on ilmeisesti tulossa vihdoinkin kutakuinkin valmis kirjoitustuki NTFS:lle. Tosin aluksi siihen on syytä suhtautua varauksella. Tota ei ole vielä julkastu, enkä tiedä millon se julkastaan tai missä kerneliversiossa se tulee olemaan mukana.
Toistaseksi kuitenkin NTFS levyjä voi käyttää vain lukutilassa, ellei halua ottaa suurta riskiä levyn tuhoamisesta. Jos jonkin partition siis haluaa jakaa Linuxin ja Windowsin välillä niin että kirjotus toimii on, sillä partitiolla käytettävä FAT32 tiedostojärjestelmää.
Jos olet Debiania käyttänyt, kannattaa asentaa Debian tai siihen perustuva jakelu (Ubuntu, Suomi-Knoppix tai vastaava). Nykyään kerneli käännetään enää silloin kun halutaan tunkea Linux johonkin outoon laitteeseen. Vaikka leivänpaahtimeen.
Osointi on taas sellainen ikuinen riidanaihe. Pöytäkoneessa riittää että on gigan swap ja muut linuxille. Toinen vaihtoehto on gigan swap, muutama kymmenen gigaa juuriosiolle (/) ja loput kotihakemistolle (/home). Serverikäytössä sitten suositellaan tarkempaa osiointia. Ainakin /var ja /tmp osiot.
Itse tiedostot ovat täysin samanlaisia kuin Windowsissakin eli musiikki soi ja pornokuva pyörii aivan samoista tiedostoista kuin Windowsillakin.
Vaikeuksia tuo tiedostojärjestelmät. Windows ymmärtää vain FAT ja NTFS tiedostojärjestelmät. Linux hallitee sekä FAT että NTFS järjestelmät. Tosin kirjoittamista NTFS-osiolle ei suositella (suomeksi: älä edes kokeile). Linuxissa on käytössä yleensä ReiserFS tai Ext3 (tai JFS tai XFS). Näitä Windows ei ymmärrä lainkaan.
Kyllä tuollainenkin levysysteemi pelaa vallan mainiosti. Yhteiset tiedostot on sitten syytä olla FAT osiolla ettei tule ongelmia. Ehdotan kyllä että osta ennemin vaikka yksi 250 gigainen ja lohkaise siitä vaikka se 50 gigaa Linuxille. Yksi levy on hiljaisempi kuin kaksi ja rahaakaan ei taida kulua enempää. Mutta mitä teet vanhalle levylle?
Asennuksessa on muistettava että ensin Windows ja sitten Linux. Windowsia asennettaessa on sitten muistettava jättää tilaa Linuxille.
"Asennuksessa on muistettava että ensin Windows ja sitten Linux. Windowsia asennettaessa on sitten muistettava jättää tilaa Linuxille."
XP koneessani on toki ollut asennettuna alusta lähtien, sitä ei siis tarvitse enää asentaa.
Mutta mitä nyt sitten näistä viesteistä ymmärsin...
- Eli linuxille kannattaa suosiolla ostaa kooltaan samaa luokkaa oleva kiintolevy kuin mitä Windows-käytössäkin on.
- Alustan siis tämän uuden levyn FATiksi, ja omistan sen (tai ainakin suurimman osan siitä) Linuxille (ja jos osa XP:lle, se NTFS:ksi).
- Voin käyttää Windowsin puolella olevia viihdetiedostoja (kenties muitakin?) Linuxilla, mutta toisin päin homma ei luista.
- (Mitäkö teen vanhalle levylle? Sehän pysyy käytössä kuten tähänkin asti, sillä on XP asennettuna jne.)
- Mutta osiointiin lienee todella syytä sitten perehtyää tarkemmin, en tiennyt sillä olevan Linuxissa niin suurta merkitystä.
"Eli linuxille kannattaa suosiolla ostaa kooltaan samaa luokkaa oleva kiintolevy kuin mitä Windows-käytössäkin on"
Osta niin suuri levy kuin rahatilanne sallii. Tallennustilaa ei koskaan ole liikaa.
Koko levyn voit "omistaa" Linuxille ja jättää vanhan levyn wintoysille & peleille. Suurissa FAT-osioissa menee paljon tilaa hukkaan ja Linuxin tuki kuva- ja äänitiedostoille on paljon parempi kuin windowsin. Tulet huomaamaan...
Siis Linux tulee asentaa omalle tiedostojärjestelmälleen. ReiserFS on aivan hyvä valinta. Linux osaa lukea ja kirjoitta FAT osoita ja lukea NTFS osioita. Windows näkee vain FAT ja NTFS osiot.
Kaikkia Windowsin puolella olevia tiedostoja voi käyttää (NTFS on vain luettavaksi) aivan normaalisti.
Linux tarvitsee vähintään kaksi osiota swap ja juuriosio. Asennusohjelma kyllä huolehtii että nuo tulevat tehdyksi.
Asennusohjelma EI HUOLEHDI MISTÄÄN PUOLESTASI, kaikki on tehtävä itse. Eli päinvastoin kuin windowsin asennus, LUE JOKAINEN KOHTA LÄPI ENNENKUIN PAINAT "SEURAAVA" NÄPPÄINTÄ.
Toinen : "- Alustan siis tämän uuden levyn FATiksi, ja omistan sen (tai ainakin suurimman osan siitä) Linuxille (ja jos osa XP:lle, se NTFS:ksi). "
Älä helvetissä näin tee, fat on paska järjestelmä, jätä winkkari vaan kokonaan ntfs:ks josta sitten erotat esim. tämän 20gb osion jollain ohjelmalla [vaikka partition magicilla] jonka jätät täysin osioimatta, Linuxin asennus kyllä osaa huolehtia vapaana olevasta tilasta.. Toivottavasti tästä jotain apua on :)
Jos tietty tahdot winkkarin ja Linukan välillä jotain siirrellä niin sitten mieti tuota fattia, mut mieluummin siihenkin käytät cd-rw [tai jopa dvd-rw] levyä. Fat on hidas ja vanha ja vaikka mitä.. Omien tarpeiden mukaan siis valinnat..
En ole vielä Linuxin asennusohjelmaa nähnyt, joka asentuisi vaikka juuriosiota ei ole valittu. Samoin swap oson teko tulee hyvin esille vaikka Linux tulee toimeen ilmankin.
Asennusohjelman tekstit tulee aina lukea huollellisesti niin pääsee asennuksen jälkeen helpommalla.
Windowsille löytyy myös ohjelmia joilla pystyy lukemaan ainakin reiserfs osioita.
todellinen tietoturvariski, että antaa windowsille valtaa koskea linuxin tiedostojärjestelmään.
Sen pahempaa kauhuskenaariota en tähän hätään osaa kuvitella.
Varmaan olet nyt saanut hyviäkin vastauksia, minulla on kuitenkin toiminut hienosti kaikkein yksinkertaisin systeemi:
Yksi iso levy, jossa windows osio, linux osio, Fat32 osio jossa musiikki, elokuvat jne joita käytän sekä winkussa että linuxissa, lisäksi tuli ostettua tuollainen usb "irto"kiintolevy, oli valmiiksi fat32, se on pieni kooltaan ja siinä on helppo viedä ja siirrellä tiedostoja (esim musa, leffat, ohjelmat) vaikka kaverin koneelle, tai sille Karpelan kusipäälle.
Ps.
Pidän tätä windows-linux yhdistelmää hyvänä, koska aina joskus tulee vastaan tilanteita jossa toista ohjelmaa olisi parempi ja helponpi käyttää kesken toimintojen.