Asun isossa kerrostalossa jossa asuu paljon ihmisiä, etenkin vanhuksia (suurin osa erittäin mukavia, olen itse vasta 18). Talossa asuu myös paljon koiranomistajia, useimmat pikkukoirien omistajia. Itselläni on nuori saksanpaimenkoira eli minä olen se "hirveän pahan ja ilkeän tappajapiskin" omistaja. Koirani on kovin vahtiviettinen ja sillä on tapana räyhätä rapussa toisille koirille, etenkin jos ne ilmestyvät yllättäen jostain tai ovat juuri aulassa kun tulemme hissistä. Ulkona vapaana se käyttäytyy ihan hyvin ja ohittaa toiset koirat nätisti hihnassakin. Koiranomistajien pitäisi tietää se että hihnassa oleminen aiheuttaa aina jännitteitä koirien välillä ja sitä seuraa useinkin räyhäämistä. Minun naapurini (sekä nuoret että vanhemmat) eivät sitä tunnu ymmärtävän, he leimaavat koirani heti huonokäytöksiseksi ongelmakoiraksi ja minut koiransa pilanneeksi kakaraksi. Ainoastaan 2 naapuriani, koiranomistajia hekin, tietävät koirani käytöksen olevan huonoa vain ahtaassa rapussa. Miksi suurimman osan pitää heti vetää johtopäätöksiä? Olen pyrkinyt aina selittämään lyhyesti ja pyydellyt anteeksi ja ollut kohtelias. Se ei riitä. Minun tulisi siinä silmänräpäyksessä oikeaoppisesti (heidän haluamallaan tavalla) opettaa koirani olemaan viilipytty. On suorastaan naurettavaa että naapurit nalkuttavat kukin vuorollaan minulle, hehän käyttäytyvät itse yhtä huonosti kuin koirani, räksyttävät minulle joka aiheuttaa sen että koirani yltyy haukkumaan toiselle omistajallekin.
He ovat osittain oikeassa, minun tulisi pystyä pitämään koirani kurissa sekä rapussa että muualla. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja vahtiviettistä koiraa on ahtaassa kireässä ilmapiirissä erittäin vaikea, ellei mahdotonta kouluttaa. Olen sitä mieltä että jos naapurit tai ketkä tahansa haluavat laukoa mielipiteitään koirastani, minusta tai koirankasvatuksestani, he voisivat tehdä sen ystävällisesti eikä nalkuttaen ja sättien. Siitä tulee vain paha mieli. En minä nauti siitä että koirani haukkuu toisille koirille, enkä taatusti kaipaa nalkutusta syyllisyyden päälle. Koiranomistajanaapurini pitävät minua huonona ihmisenä ja ovat hapannaamoja vaikka kulkisin joskus ilman koiraani, koirattomien naapureiden kanssa tulen hyvin juttuun.
Olen pohtinut ja miettinyt pääni puhki että missä se vika nyt on? Onko se minussa vai muissa ja tulin siihen tulokseen että tällä kertaa vika on muissa.
Toivottavasti tätä tekstiä nyt ymmärtää ettei tule tässäkin vääriä käsityksiä.
He ovat osittain oikeassa, minun tulisi pystyä pitämään koirani kurissa sekä rapussa että muualla. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja vahtiviettistä koiraa on ahtaassa kireässä ilmapiirissä erittäin vaikea, ellei mahdotonta kouluttaa. Olen sitä mieltä että jos naapurit tai ketkä tahansa haluavat laukoa mielipiteitään koirastani, minusta tai koirankasvatuksestani, he voisivat tehdä sen ystävällisesti eikä nalkuttaen ja sättien. Siitä tulee vain paha mieli. En minä nauti siitä että koirani haukkuu toisille koirille, enkä taatusti kaipaa nalkutusta syyllisyyden päälle. Koiranomistajanaapurini pitävät minua huonona ihmisenä ja ovat hapannaamoja vaikka kulkisin joskus ilman koiraani, koirattomien naapureiden kanssa tulen hyvin juttuun.
Olen pohtinut ja miettinyt pääni puhki että missä se vika nyt on? Onko se minussa vai muissa ja tulin siihen tulokseen että tällä kertaa vika on muissa.
Toivottavasti tätä tekstiä nyt ymmärtää ettei tule tässäkin vääriä käsityksiä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vietti.Vahtivietti.)
Onko koira sulle miehen korvike ei ymmärrä näitä vouhkaajia!
mikä mies? mikä koira? mikä miehenkorvike? onks tää joku provo taas??
on niitä naapuriongelmia melkein jokaisella koiranomistajalla jossain vaiheessa.
et voi sille mitään. ne kuule tietää AINA paremmin.
mutta koirasi kiinnostaa minua paljon enemmän, joten kommentoin sitä. ehkä löydät siitä jotain mistä olisi koirasuhteessasi hyötyä;
koirat haukkuvat usein kun pelkäävät. olisi hyvä jos koira voisi tutustua tähän haukun kohteeseen, olipa se sitten huriseva sähkölaite kadun varrella, sähkötyömies haalareissaan tai toinen koira(joo, kaikkia on kokeiltu).
tietenkin kun on kyseessä toinen koira, pitää neuvotella ensin 'omistajan' kanssa. valitettavasti moni 'omistaja' juoksuttaa koiransa pois eikä anna koirille edes mahdollisuutta määritellä keskinäistä asemaansa. sitten haukunta ja koirien välinen jännitys jatkuu, ja molemmat koirat stressaantuu.
no, tämän kanssa pitää elää maalaisjärjellä.
koiran stressiä lisää se jos hän kokee olevansa lauman(sinä koira) johtaja. sinä olet silloin koiralle pentu/alamainen, josta pitää huolehtia. tällainen asetelma(koira on mielestään lauman johtaja ja koittaa huolehtia ihmisestä) aiheuttaa melkein kaikki yleiset ihmisten ongelmat koirien kanssa. kun se ei tietenkään toimi tässä ihmisten maailmassa.
mieti mikä on asemasi laumassasi. *minun mielestäni* koira etsii asemaansa laumassa aktiivisimmin hyvin nuorena ja sitten taas aikuisuuden kynnyksellä, ehkä 3-4 vuotiaana. tämän jälkeen ymmärtääkseni suurimmat mullistukset ovat ohi.
mutta varsinainen 'johtajanmääritys' on jotain mikä tapahtuu arkielämssä koiran kanssa.
joka kerta kun tapaat koirasi(esim. tullessasi koulusta) ja lähdet pois sen luota. paapotko koiraa näissä tilanteissa? johtaja ei käyttäydy niin. saako koirasi ruokailla milloin tahtoo? se on johtajan ominaisuus.
jos niissä koiranomistajanaapureissasi on joku jonka kanssa voi puhua, ehkä voisit kysyä josko voisitte antata koirienne tutustua toisiinne rauhallisessa tilanteessa, eli ulkona jossa koirilla on tilaa perääntyä. antaa koirien määritellä omat välinsä, älkääkä hössöttäkö niiden tekemisistä. jos ne haluaa nuolla persettä ja haistella kusta ja haukkua puistossa, niin se on ok. ne ei ole ihmisiä.
mutta kiinnitä huomiota siihen lauman johtajuuteen. se on tosiaan useinmiten se perimmäinen ongelma.
niin joo, ja lauman johtajuutta ei sitten hankita hakkaamalla koiraa tai huutamalla sille vaan koirien omilla signaaleilla. niistä saat ottaa itse selvää, ellet jo satu tietämään.
onnellista uutta vuotta koirasi kanssa!
En usko että meillä koirani kanssa olisi epäselvyyttä johtajuudesta, useimmat merkit viittaavat siihen että asiat ovat siltä kannalta hanskassa. Ainakin koirani usein "kysyy" asioita, esim. jos kuuluu outo ääni niin se katsoo minua ja jos kehun sitä ja osoitan sille että ok niin asia on sitten sillä selvä. Jos reagoisin toisin niin koirani ryhtyisi vahtimaan. Sama pätee pimeässä kulkemiseen jos tulee vastaantulijoita, koirani katsoo minuun eikä hauku vieraita jos sanon että se on ok. Eikä koirani muutenkaan kavahda uusia asioita kun yhdessä tutustutaan, toisia koiria vain meidän rapussa. Koirani ei myöskään vaadi mitään esim. pääsyä toiseen huoneeseen tai ruokaa, se syö silloin kun ruokaa annetaan ja jos ei kelpaa niin ruokakuppi matkustaa ulottumattomiin. Hyvä pointti kuitenkin, kiitos. Voi tosiaan olla että koirani on epävarma toisten koirien suhteen, se oli pentuna todella arka ja alistuva toisia koiria kohtaan ja muutamat koirat sitä sitten sorsivatkin. Tilanne parantui iän myötä ja koirapuistossakin oleminen sujuu vaivatta. Hyvät uudet vuodet sinnekin ja kiitos vinkeistä!
tuossa edellä oli mahtavia neuvoja, ja toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi.
en halua olla ilkeä, mutta ymmärrän todella naapureitasikin. iso räyhäävä koira voi olla todella pelottava. minulla itselläni on aina ollut koiria, mutta kyllä täytyy myöntää että pelkäisin tuollaista tapausta. eläin on kuiteskin aina eläin...
ja jos siihen ei tule loppua, naapurit sattavat hieman hermostua ja sanoa pahasti. ei ole mukava saada sydäriä aina kun koirasi näkee tai elää pelossa.
toivottavasti saat tilanteen hoitoon pian!
paljon tsemppiä!
...iso saksanpaimenkoira kerrostalossa on musta hieman epäasiallinen ratkaisu. Ymmärrän naapuriesi pelon ja ennakkoluulon. Minäkin pelkäisin, vaikka kuinka vakuuteltaisiin.
asuu meidän talossa muitakin isoja koiria, eikä mun koira ihmisiä hauku vaan nimenomaan niitä toisia koiria sillä tietyllä alueella.
jos koirasi räyhää rapussa? Onko se heidän vika, kun sattuvat olemaan samaan aikaan rapussa? Mitäs jos sinä seuraavalla kerralla menisit rappusia alas, valmistaisit koiraasi kohtaamaan rappukäytävän pimeät ja ahtaat nurkat. Aika käsittämätön asenne sinulla.
no kun se asenneongelma ei ole se OLEMINEN siinä rapussa vaan se NALKUTUS ja leimaaminen ja törkeä mollaaminen. Kun minä yritän olla ystävällinen ja pahoittelen niin se mollaaminen jatkuu, SE on se asenneongelma.
Koirat viestivät usein toisilleen tavoilla, joita ihmissilmä ei edes huomaa. Usein pienet koirat (kun tietävät pääsevänsä emännän syliin turvaan) haastavat isompansa uhmaelkein. Ja jos koirat sattuvat olemaan samaa sukupuolta, niin voihan siitä vähän suukopua syntyä. Ja jos toiset koiran omistajat aloittavat 'haukkumisen', niin voihan siihen koirasikin vähän yhtyä :-)
No anyway, koirasi on vielä nuori - saksanpaimenkoirat ovat oppivaisia ja kuuliaisia perusluonteeltaan, uskon että kuvaamasi ongelmakin ratkeaa kunhan vähän ikää ja malttia tulee lisää.
Käyt varmaankin jossain koirakoulussa (ainakin olisi syytä noin ison koiran kanssa!) - ota asia esille kouluttajan ja muiden koiranomistajien kanssa. Erilaisia kohtaamistilanteita voidaan harjoitella.
Kyllä se siitä !
sinusta tuntua.Entinen naapurin rouva kadehti minu iso koira, tanskandoggi. laita kakaransa asialle, tehda ilkivalta minu autolle. Siksi koska tehdä laoiton rikosilmotus minu koira ja siksi kosta.
Kirjoitat ilmiselvästi äidinkieltäsi. Eikö sinulla ole koneessasi korjausohjelmaa?
olla vanha tietokone.
Kerrotaloasuminen asettaa omat vaikeutensa ja siksi sitä ei pidä tehdä vaikeammaksi, hankkimalla koiraa, joka ei ole tarkoitettu seurakoiraksi. Olisit sinäkin hankkinut kultaisen noutajan tai kiltin sylikoiran.
Kiinnitä koiran huomio itseesi rapussa, esim. makupalojen tai pallon avulla, niin se ei räyhää. Voit myös opettaa koiran haukkumaan käskystä sekä olemaan hiljaa, jolloin saat sen kuriin.
on tuollaisen koiran, ja isojen koirien yleensäkin, pitäminen kerrostalossa. Valitettavasti mikään säädös ei taida sitä kieltää, ja seuraukset on sitten luettavissa yllä.
Itselläni on irlis kerrostaloyksiössä. Olosuhteiden pakosta jouduimme muuttamaan pienempään asuntoon, mutta eipä ole koira siitä kärsinyt. Ei irlis tarvitse sisällä paljon tilaa, ulkonahan sitä liikuntaa harrastetaan.
Sisällä tyttömme lähinnä makoilee tai kulkee minun perässä. En nyt koe itseäni eläinrääkkääjäksi sitten millään. Väittäisin jopa, että monet kerrostalossa asuvat koirat saavat enemmän liikuntaa kuin omakotitalossa asuvat, jotka usein vain pukataan pihalle pissille.
Olisi tietysti pitänyt kirjoittaa: "kaupunkiolosuhteissa". Isot koirat (tämäkin on epätäsmällinen ilmaisu), siis muut kuin vain seuraksi jalostetut sylikoirat, kuuluvat sellaiseen paikkaan, jossa ne mm. saavat liikuntaa tarpeeksi. Mikäli et itse ole aivan poikkeuksellinen liikkuja, saksanpaimenkoirasi ei saa juosta tarpeeksi. Tämä on sitä eläinrääkkäystä.
"Saksanpaimenkoira" viittaa siis ketjun aloittajan kirjoitukseen. Mikälie "irlis" kulkee tietysti perässäsi, kun ei muuta liikuntaa saa.
...tiedät, miten paljon liikuntaa koirani saa. ja irlis on siis irlanninsusikoira, maailman suurin koirarotu, ainakin korkeudeltaan. Oma koirani käy pissalenkeillä aina kun tarvitaan ja kaksi kertaa päivässä vapaana juoksemassa vähintään tunnin kerrallaan. Vinttikoiriin kun kuuluu niin juuri tämä vapaa liikunta on sitä tärkeintä. Että kyllä saa liikuntaa ja ihan varmasti tarpeeksi.
Perässä kulkemisella tarkoitin sitä, että irlis on sellainen oman ihmisen seuraaja ja tykkää olla touhuissa mukana. Suurimman osan ajasta kylläkin makaa paikoillaan tai leikkii leluillaan. Irlis ei ole sisällämitenkään erityisen aktiivinen rotu ja ei siis sen takia tarvitse paljon tilaa. Ja tämä rotu ei muuten juurikaan hauku. Että senkin puolesta sopii kerrostaloon.
tarve. Näiden koiran vihaajien pitää saada olla jossakin asiassa "parempia." kuin sinä. Oikeasti he ovat vain kateellisia.
Hei !
Ahdistusta rappukäytävässä on meilläkin.
Jouduin hiljakkoin muuttamaan kerrostaloon ja nyt muistankin miksi aikoinaan hakeuduin sieltä pois. No se on tarina erikseen. Mutta on hyvin normaalia jos koirat reakoivat ahtaissa käytävissä ja yllättäviin hissinoven takaa tapaamisiin, mutta sakemanni niinkuin muutkin koirat haukkuvat, mutta sakemanni on vaan se isohirmulisko. Ei muutakuin kestämisiin sillä nurkantakana odottelee taas joku esim. naapurin juoppo setä joka ei todellakaan väistä kun tulen kahden sammakon kanssa hissistä vaan tuppaa melkein syliin ,koita siin sitten selitellä koirille et setä on ihan kiltti eikä sitä tarvii syödä. Vaikka eivät ne etsintä ja pelastus tehtävissäkään sitä tee ihmisille, mutta kerro se niille....ei onnistu! Hyvää Joulun odotusta ja mukavaa eloa ja naapuri sopua !
T.Pienet sammakot