Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa kohta puoliin 4 vuotta. Alkuaikoina mies puhuin paljon kihloista. Nyt olisin itse valmis kihloihin ja olen sen myös ilmaissut miehelle. Hän vaan sanoo, ettei vielä pysty. Miksi? ´Minusta 4 vuoden aikana on toisen jo oppinut tuntemaan todella hyvin. Eiköhän tule koskaan haluamaankaan minua? olemme kummatkin 25 vuotiaita..
enkö riitä?
?hämmästynyt?
344122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
en siis halua kuulostaa valittajalta.. vaan kysyä oma kohtaisia kokemuksia teiltä..
Mä oon seurustellut 3v 8kk mun poikaystävän kans, oon ite 22v. tyttö,ja poikaystäväni on 28v. ASun ite viel himassa, Hänellä on oma omistusasunto, asuu siis yksin. Me ei ees asuta siis viel yhes,sen takia kuulema ku se ei viel haluu..puhuu et enkö haluis eka asuu yksin, ja mä en sit sais mitää opiskeluun liittyviä tukia ku sil nii iso palkka... tosin mä oon töis ja mul paljon säästöjä vuosien palkat töist ja täudet opintotuet ku oon asunu mummin kanssa..kuulostaaks uskottavilt syilt, mix emme asu yhdessä?Ollaa kyl puhuttu kihloist, häist, lapsist.. oon meinanu lähtee täst suhtees, pakannu kamppeenu sen luona eteiseen muovipussiin, mut se sanoo et taasko sä oot lähös, tosi lapsellist sun käytös jne.. ja sanoo et ai tässäkö tää suhde sit muka oli...!!???Mä tiiän et se rakastaa mua, se näyttää sen teoilla:kokkaa aina mulle illallisia, vie kalliille risteilyille, käydää leffois, raflois, lämmittää aina oman saunansa ku haluun saunoa, tekee drinkkejä ain ku haluun, mennään minne haluun, tehään mitä haluun..haluu mua erittäin paljon fyysisesti.. voin sanoo et se on myös mun paras ystävä, se on se, joka aina tukee mua, auttaa jos mulle sattuis joku kamala hätä.. Ni miks jättäisin noin ihanan miehen, vain sen takia ku se on sanonut et haluu vain mut, ja et kyl me varmast vuoden sisäl menmnä kihloihin, muutetaa yhteen..ja haluu mun kans perheen. Se kyselee mult sillon tällöin et enkö enää kaipaa muita miehiä.. et olenko varma...Ku se tietää et mul ei oo ku 1 ex, ei oo ollu muit miehiä mulla.. mut nykyään oon paljo baareis käyny.. ennen en sitä tehny.. ja mul on TOSI paljo iskijöitä.. baareis, laivoil, duunis, ja se tietää sen ku nähnyt nii mont kertaa... saan päivittäin treffipyyntöi... esim. duunis.. oon kiskas töis opiskelujen ohessa. Voisko olla osasyy et ei oo kosinu, ku jos aattelee et haluunki viel muit miehii.. et joku nappaa mut silt... ??
Tekee drinkkejä aina ku haluun...? Eipä ois tullut mieleen mainita miehen parhaista ominaisuuksista tuota! "Paras ystävä" vaikutti jo ihan hyvältä...
Kerrotko miehellesi, että sinulla on paljon iskijöitä ja saat päivittäin treffipyyntöjä? Se voi kyllä alkaa ottaan miestä päähän (ja naistakin). Yritätkö tehdä hänet mustasukkaiseksi? Itse en mainitse miehelle, jos joku on yrittänyt iskeä minua. (ja vaikka siis en ole kiinnostunut siis kenestäkään muuta, enkä petä miestäni).
Olette seurustelleet sen verran kauan, että olisi mielestäni kyllä aika muuttaa yhteen. Mun mielestä kyllä yleisesti ottaen on hyvä kokeilla ensiksi yksin asumista. Mutta jos miehesi puhuu, että vuoden sisällä muutatte yhteen niin ei ole järkeä muuttaa sitä ennen omaan asuntoon. Me muutimme vuoden yhdessä oltuamme yhteen (asuimme kyllä sitä ennen n. 6 kk epävirallisesti yhdessä). Olin 22 vuotias, kotoani muutin 20 vuotiaana. Sen jälkeen eteneminen on kyllä ollut hitaampaa, emmekä ole kihloissa. Mies keksii aina kaikennäköisiä tekosyitä.
Ja muista, että et uhkaile miehen jättämisellä jatkuvasti! Jos haluat jättää toisen niin jätä, älä uhkaile! Uhkailu on mun mielestäni vallankäyttöä, epäreilua ja lapsellista (nimim. kokemusta on). Ja alkaa todella ärsyttämään pidemmän päälle.
Toivottavasti pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun
Uhkailu siis on ärsyttävää, mutta niin on myös katteettomien lupausten antaminen. Jos mies lupaa jotain toivon mukaan aikoo pitää lupauksensa. Eli jos hän puhuu, että muutatte yhteen vuoden sisään (päästä?) niin toivottavasti hän oikeasti niin ajattelee. Ettei käy niin, että odotat vuoden ja sitten mies ei haluakaan muuttaa yhteen.
Yritä vakuuttaa mies siitä, että yhteen muuttaminen on järkevä ratkaisu.
me ollaan asuttu melkein neljä vuotta omis kämpissämme.. yhteenmuutto ei ole ollu mahdollista opiskelujen takia. En minäkään aio jättää poikaystävääni tämän takia.. parempaa miestä saa etsiä. Mutta mietityttäähän se aiotaako koskaan mennä kihloihin..??? olen itse kuitenkin selvästi ilmaissut että minä olisin valmis ottamaan jo seuraavan askeleen.
Oletkohan sina vahan reppana?
Korjaan pikkuvirheen, että olin siis 23-vuotias. Eli 22 kun aloimme seurustelemaan.
Kirjoitustyyli ainakin kieltämättä vaikutti lapsekkaalta. (ja ikäeroa on mieheen muutama vuosi...) Mutta se oli positiivista, että on ollut töissä ja laittanut rahaa säästöön. Oletteko puhuneet miten aiotte jakaa kulut, jos muutatte yhteen? Kun asunto on miehen niin maksatko osuutesi yhtiövastikeesta tai miehelle vuokraa vai mitä? Raha on sellainen asia, joista monelle parille tulee riitaa.
No siis sen verran oon uhkaillut, et tajuu et mä tosiaan voin lähtee täst suhtees jos en kelpaa.. ku näinki kauan oltu yhessä, ja jos kerta haluu mut ni ottas mut niiku tietää et oon valmis sitoutuu.Ja kys mä voin sanoo et oon usein kypsempi ku muut mun ikäiset tytöt.. ajattelen järkevästi.. Mä tarkoitin myös sitä et ku oon siis viel nuori, miehii pörrää.. mun miehen kimpus ei naiset oo.. ni JOS tod, haluu mut ni mitä sitä enää pitkitellä..??En haluu tuhlata mun nuoruutta enää et katellaa... ehk 2 v. pääst? Vuoden pääst..?Koska saattas sit löytyy siin välis mies, joka TODEL tekis mitä tahansa et saa mut omakseen. Mä olen tässä, nyt, mun p. ystävää varten, ni en tajua miksei sitoudu, muuteta yhteen, ku sanoo et haluu VAIN mut!
No se mun p. ystävä juo aika paljon, ja syö epäterveellisesti, eikä enää kuntoile, kun taas mä haluan pitää itteni timmis kunnos, syödä säännöllisesti terveellisesti, harrastaa paljon liikuntaa.. ja nukkua tarpeeksi. Noista ne riidat yleensä tulee, ei muista asioista..!Ostettas kolmio, et enemmän tilaa, makuu huone pitää olla ku en halua et se pelaa yötämyöten pelejä tietokoneella ku di-insinööri on ni nörtithän pelaa paljon.. kai me puoliks ostettas..mä kyl tosiaan laitan paljo vähemmän rahaa ruokaan, enkä osta alkoholia, tosin se ostaa kallempia viinejä, konjakit ja kaikkee sellast vitriinit täyteen.... en mä oo lapsellinen.. oon usein kypsempi ku ikäiseni, ajattelen järkevästi, tosiaan ajattelen ja pohdin paljon, haluan tehdä hyvät ratkaisut. Mut eihän tätä kautta voi antaa sellast kuvaa ku oikesti olen...
kihlauksella mitään merkitystä ? Olettehan sitoutuneet toisillenne ihan samalla tavalla, oli teillä sormukset tai ei.
Monet tekevät nykyään niin, että menevät kihloihin ja sitten vuodesta toiseen, jopa loppuelämän ovat kihloissa. Jos asuukin esim. avoliitossa, niin ei ole mitään merkitystä onko kihloissa vai ei. virallisestikaan lain tms. edessä kihlauksella ei ole mitään merkitystä.
Itse pidän kihlausta pyhänä. Lupauksena mennä naimisiin kihlattunsa kanssa. Koska sitähän kihlaus tarkoittaa. Nykyaikana ihmisillä on vain jostain syystä kihlauksen tarkoitus hämärtynyt.
Jos ei aio mennä koskaan naimisiin kihlatunsa kanssa, niin ei pidä mennä kihloihinkaan.
Kihlauksen tarkoitus on hämärtynyt. Ja kihlat ostetaan liian heppoisin perusteluin. Kihloilla ei ole mitään merkitystä, jos ei aio mennä naimisiin. Jos aikoo pysyä avoliitossa niin ei ole mitään järkeä ostaa niitä sormuksiakaan.
Ja tämä oli tarkoitettu ihan yleiseksi kommentiksi, ei suoraan ketjun aloittajalle.
Kukaan tuon ikäinen ei kirjoita noin. Ja ole noin pinnallinen.
>> Ja tämä oli tarkoitettu ihan yleiseksi kommentiksi, ei suoraan ketjun aloittajalle.>>
Voi olla, ihmettelin kyllä kanssa noita kirjoituksia ja vielä enemmän kuin luin noi viimeisimmät.
"ni nörtithän pelaa paljon.."
Toi oli aika hauska kanssa, että pitää miestänsä nörttinä.
:-0
siis tietysti aion mennä naimisiin jos kihloihin haluan.. on kihlaus minullekin pyhä asia, ei siis mitään "teinikihlausta" vaan lupausta toiselle. Olemme puhuneet lapsista, naimisiinmenosta ja kihloista.. mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu..
Minä olen 20-vuotias ja tunnenn itseni erittäin aikuiseksi kun luen tekstejäsi ja olen aivan 100% varma että sinä et todellakaan ole 22-vuotias! Tai jos olet, olet erittäin lapsellinen. Ettei miehesi käytä sinua hyväksi? Teettekö muuta yhdessa kuin "hän tekee minulle drinkkejä kun haluan" yms.?
"en mä oo lapsellinen.. oon usein kypsempi ku ikäiseni, ajattelen järkevästi, tosiaan ajattelen ja pohdin paljon, haluan tehdä hyvät ratkaisut. Mut eihän tätä kautta voi antaa sellast kuvaa ku oikesti olen..."
Ei voi antaa kuvaa minkälainen oikeasti olet, mutta aika hyvin noista teksteistä näkee että et ihan täysillä kulje..Anteeksi nyt vaan mutta tyhmää että täytyy keksiä tämmösiä. Pilalle menee koko foorumi..
On hienoa, että joku ajattelee pitkälle tuleivaisuuteen (siis sun poikaystävä). Hän varmaankin haluaa varmistaa, kun olet vielä noin nuori, että et sitte tule heti katumapäälle, jos muuttasitte yhteen ja sitoutuisitte loppuelämäksenne. Ehkä sun olisiki hyvä kokeilla yksin asumista. Jos vielä vuoden päästä tuntuu, että haluat ainoastaan tän nykyisen, niin varmaan silloin jo se on valjennut hänellekin. Onnea teille mitä sitten teettekin.
On totta, että kihlauksen tarkoitus on hämärtyny. Nykyään on yleistä, että 13wee teinixit menee kihloihin viikon seurustelun jälkeen ja hehkuttavat kaikille et jee ollaan umpilovessa, muutetaan yhteen ens viikolla! (esim. poika muuttaa tytön ja tytön vanhempien luo, on nähty näitäkin parja useita) Ja sitte kahden viikon päästä ovatkin jo eronneet... :/
Kihlaus on kahden aikuisen asia, lupaus avioliitosta ja merkki siitä, että ollaan tosissaan ja halutaan elää koko loppuelämä yhdessä.
Mun ukko ei mua oo kosinu vielä, ehkä jonain päivänä, on kertonu että on päivän päättäny ja sillee, uus vuos meni jo, heh. Mikään kiire ei oo, jännittää saa päivästä toiseen. :)
Kysyjälle: Jos se mies vaan lupaa ja lupaa mutta mitään ei anna, se on epävarma, kysy miksi hän epäröi.
Poikaystäväni tietää jo tarkasti, että haluan vain hänet.. vaikka joskus taitaa vieläkin epäröidä, haluanko viel muita miehiä..koska mulla nii vähä muit kokemuksia.Ja hänen mielestään saan paljon huomiota..esim.baareissa..ja että flirttailen miesten kanssa..Voiko nämä asiat vaikuttaa siihen, ettemme vielä asu yhdessä eikä hän ole åyytänyt mua vaimokseen?Hän on kymmeniä, kymmeniä kertoja vakuuttanut haluavansa vain mut, ja ettei ois mun kanssa, ellei ajattelis et tää on vakava tää suhde ja ettei me muka mentäs viel naimisiin. Eilen sanoin, että 1.5 v. pääst kesäl on meiän häät tai sit ne ei oo koskaan..Mieheni sanoi, ettei voi luvata, koska muutenhan olisimme nyt sitten kihloissa... Kuulostaako oudolta?Musta se on tosi outoa, ku kerta nii rakastaa eikä haluu menettää mua!!!Ehkä mun pitäs olla kertomatta miesten iskuyrityksist mua kohtaan sille, ku sitä aina alkaa raivostuttamaan ne,mut mä haluun olla rehellinen..niin, mä oon 22, mieheni 28. Voiko hän ajatella, että jos nyt suostuisin nuorena kosintaan, että alan kohta katua, että hän ei haluu sitoa mua viel niin isoon päätökseen?
Alkuaikoina mies puhui mullekin paljon kihloista ja naimisiin menosta. Itse en sillon ollut valmis, joten aihe jäi sinne jonnekin.
Noin kuukausi ennen joulua mies totesi kuin tyhjästä, että mitä jos mentäisiin naimisiin. Olin ällikällä lyöty, kysyin, että kosiko mies mua. Sanoi, että ei mutta kuitenkin halusi tietää, mitä asiasta ajattelisin. Suhdetta oli takana neljä vuotta, joista yhdessä asuttu 1,5, joten sanoin, että kyllä, mennään vaan.
Asia jäi uudestaan, vaikka välillä miestä piikittelinkin siitä. En tosissani uskonut, että se ihan heti kosisi, sillä kun tollaset asiat yleensä kestää. Jouluaattona se kuitenkin veti sormuksen taskusta ja käski miettiä asiaa. Ja nyt tässä näpärellään kalliita timantteja :) Häät on tarkoitus pitää kesällä, eli huimaavaan tahtiin edetään pitkän tyhjäkäynnin jälkeen.
Itkua on väännetty sormuksen saannin jälkeen, kun on onnellinen olo :) Mutta eihän se tosiaan ole se tärkein asia. Parasta on tieto siitä, että tänkin ajan jälkeen kumpikin on valmis ja sitoutunut jatkamaan yhdessä. Suhde on muuttunut arkiseksi ja salamyhkäiset ajalut yömyöhään vaihtuneet kaupassa käyntiin ja pullojen kanteluun, mutta silti toisessa näkee sen, mitä näki silloin, kun tavattiin ensimmäisen kerran. Kiinnostuksen aiheet ja harrastukset vaihtuu, mutta se kiinnostus toiseen ei lopahda, ei riitelyiden eikä kiukutteluiden jälkeenkään.
Onhan se mahtavaa päästä naimisiin, mutta vielä mahtavampaa on, että on joku noin uskomaton, jonka kanssa voi tulla kotiin :)
Asioilla on melkeinpä ärsyttävä tapa järjestyä ja kaikki tapahtuu aikanaan. Joskus tosin ne miehetkin kaipaavat kunnon potkaisua persuuksiin ;)
oi ihana kuulla.. onneksi olkoon todella paljon! :) kai ne asiat mullakin joskus järjestyy.. mietityttää vaan se ku poikaystävä on puhunu tosissaan kihloihin menosta joskus.. mutta nyt sanoo ettei ole valmis eikä ole vielä kihlojen aika. ja minusta kun tuntuu että olis.
olen 2 kertaa tän ketjun aloittaneen ikäinen, seurustellut tiiviisti n 3 vuotta. asumme eri talouksissa ystäväni kanssa ja olemme molemmat olleet naimisissa aiemmin. meillä menee yhdessä hyvin ja on tod kivaa yhdessä. olemme puhuneet kihloihin menosta ja yhteen muuttamisesta.. haluaisin kovasti kihloihin, se on ainakin mulle myös tärkeä ja pyhä asia. se liittää tavallaan 2 ihmistä oikeasti yhteen. lupaus toiselle ja itselle. mutta kun asiasta keskustellaan, hän säpsähtää ja perääntyy. hän ei halua kihlohin ja yhteen muuttaaminenkin arveluttaa. jos kysyn häneltä mitä hän haluaa meiltä ja yhteiseltä tulevaisuudeltamme, hän sanoo ettei tiedä. kihloihin meno on hänelle kuulema lupaus avioliitosta, eikä hän halua mennä naimisiin enää, kuten en minäkään. mutta kihlaus on mielestäni eri asia. tunnen itseni huonoksi, tuntuu en kelpaa hänelle. mulla on nyt kauhee morkkis ja masis ja itsetunto 0. ajattelen varmaan kuin pikkulapsi, mutta olen todella loukkaantunut.
ajattelenko itsekkäästi, vai onko mulla oikeus loukkaantua..
Sitoutua voi muutenkin kuin menemällä naimisiin. Kihlaus on lain mukaan avioliittolupaus, joten ilman tätä lupausta ette voi kihloissa olla. Voitte esim. vaihtaa sormuksia, jotta muut tajuavat teidän olevan varattuja, mutta kihlaukseksi sitä ei kannata ilman lupausta kutsua.
omasta, monien vuosien kokemuksesta ja tuttuja silmäillessä olen tullut siihen vakaaseen mielipiteeseen, että jos on tarve koko ajan pitkittää esim. kihlausta, ei jompikumpi sitä tosissaan edes halua. Joku siinä suhteessa silloin mättää, haluaa sen sitten myöntää tai ei.
Parempi ja armollisempi on silloin erota ja katsastaa tilenne uudelta kantilta. Voihan olla, että ajautuu uudelleen sen saman kanssa yksiin, mutta silloin ehkä on jo valmiimpi sitoutumaankin.
No mun täytyy kyllä sanoa, että jos oma mieheni olisi halunnut kihloihin, mutta ei naimisiin niin en olisi suostunut. Tai en tiedä kai sitten, jos se olisi ollut hänelle niin hirmuisen tärkeää... Mutta koska sellainen kihlaus ei minulle merkitsisi mitään niin tekisikö se hänet sitten todella onnelliseksi? Ja tietysti olisin onnellinen jos olen saanut miehen onnelliseksi, mutta ehkä olisin kiusaantunut kuin muutoin kihlaus ei merkitsisi minulle mitään. (Toivon mukaan ei kukaan onnittelisi ja kyselisi, että miltä nyt tuntuu...) Mulle kihlaus on myös lupaus avioliitosta, ei mitään muuta. Haluan naimisiin, mutta jos mies ei haluaisi koskaan voisin olla avoliitossakin. Ei se tunteitani miksikään muuta. Mutta jos emme menisi naimisiin emme menisi kihloihinkaan. Onneksi miehen mielestä kihlaus on myös vain sitä, että on sovittu menevämme naimisiin. Niin se ei ole muodostunut ongelmaksi.
En olisi menemättä sen takia "kihloihin" (siksi lainausmerkeissä, koska ilman lupausta se ei ole mielestäni oikea kihlaus) etteikö mies kelpaa minulle. Mulle se ei vain merkitse yhtään mitään.
Miksi muuten et halua mennä enää naimisiin, mutta haluat kihloihin? Mitä parempaa on kihloissa olemisessa? (Ihan mielenkiinnosta siis vaan kysyn)
Eräät tuttuni ovat olleet n. 25 vuotta yhdessä ja he eivät ole kihloissa. Hyvin on mennyt ja on kaksi lastakin. Eräät tuttuni oli n. 12 vuotta yhdessä ennen kuin menivät kihloihin (ja pian siitä naimisiin).
Eikö mies voi luvata sinulle (sitä mitä haluat) ilman sormuksia? Onko ne sormukset ja sen kutsuminen kihlaukseksi sinulle kuinka tärkeää?
Tuosta ettei mies halua muuttaa yhteen olisin loukkaantuneempi.
Vaikea sanoa onko miehellä kyse siitä, ettei kihlaus merkitse hänelle mitään (tai siis merkitsee lupausta avioliitosta) vai se että hän ei ole valmis siihen. Jos hän joskus ehkä haluaa kihloihin, mutta ei vielä niin sitten ehkä on kyse jälkimmäisestä. Onko hän täysin asiaa vastaan vai ajoitusta vain?
Näin voi hyvin olla, mutta toisaalta tiedän pitkänkin ajan kuluttua kihlautuneita ja naimisiin menneitä ja ihan hyvin on heillä avioliitossa mennyt. Ja joitakin jotka ovat menneet pian naimisiin ja eronneet pian. Ihan suoria johtopäätöksiä ei aina voi tehdä.
Ja mun mielestä tää koskee enemmän naimisiin menon pitkittämistä kuin kihlauksen pitkittämistä. Kai siinäkin jotain kummaa on, jos mennään kihloihin ja vasta 10 vuoden päästä naimisiin? Minusta kannattaa mennä vasta sitten kihloihin kun on valmis menemään naimisiin. Mutta joidenkin mielestä se jo riittää kun on kihloissa ja naimisiin menoa voi sitten odotella vaikka kuinka pitkään... Kaikillehan kihlaus ei ole edes lupaus avioliitosta. Jotkut kihloissa olevat vielä kosivat toisaan ja toinen voi kieltäytyäkin...
Meillä on tilanne, että olemme olleet yli 5 vuotta yhdessä (asuneet yhdessä yli 4 vuotta). Mies ei halua vielä naimisiin. Mä loukkaantuisin kovasti, jos mies ehdottais mulle tässä vaiheessa kihlausta joka ei merkitse lupausta avioliitosta. Jos sitäkin on pitänyt harkita vuosia niin kääk, kyllä repeäisin! Musta se olisi jopa noloa, en kehtaisi kellekään kertoa että menin kihloihin, mutta emme ole vielä menossa naimisiin! Että tämä on vain merkki sitoutumisesta ja siitä että olemme vakavissamme (joo aikaisemmin emme sitä olleet?!) Esim. jos kihlaus olisi miehelle jokin harkinta-aika niin suuresti loukkaantuisin, että vasta nyt voi edes alkaa harkitsemaan meneekö kanssani naimisiin vai ei.
Mutta meillä on eri tilanne, koska avomieheni ei ole sanonut ettei halua mennä naimisiin koskaan. Hän haluaa mennä joskus jonkun kanssa. Ja olemme puhuneet tasolla ”jos joskus menemme naimisiin”. Ja siis minä olisin jo valmis menemään hänen kanssaan naimisiin. Eli en osaa sinun tilanteessasi sanoa onko tuo loukkaavaa ja mistä on kyse.
Henk. kohtaisesti pidän yhteenmuuttamista eli avoliittoa tärkeämpänä kuin kihlausta. Ja avioliittoa arvostan enemmän kuin avoliittoa. Tai en mä tästäkään oo mihkään lähtenyt enkä suunnittele lähteväni! Mutta mieluummin olisin avioliitossa siis. Aikoinaan mies empi yhteen muuttamista ja olin siitä masentunut. Mutta muutimme kyllä jo vähän yli vuoden seurustelun jälkeen yhteen. Mies ei ole ollut naimisissa, mutta takana hänellä on n. 9 vuoden avoliitto ja kihloissakin taisivat olla. Se ehkä on tehnyt hänestä varautuneen.
Olin seurustellut poikaystäväni kanssa 7 vuotta ennen kuin hän kosi. Kesällä mennään kahdeksan vuoden jälken naimisiin. Odota rauhassa, toiset kypsyy hitaasti.
taidankin vain odotella, olen ehkä liian malttamaton, tiedän että hän välittää ja olen hälle kaikki, mutta hän on sitä sorttia että miettii ja harkitsee ja miettii ......
kun ei se sitten kuitenkaan pitkittyessään mutkistuis ...
Mä odotin, enkä edes vihjaillut, sitten vihjailin ja lopuksi sanoin suoremmin... Odottamisessa on riski, että odottaa turhaan. Mulla itsellä oli aina sellaisia "välietappeja", että jospa mies kosis vaikka Jouluna... ei kosinut, no jos Uutena Vuotena... jospa lomamatkalla... Usein ajattelin ottaa asian puheeksi, kun alkoi huolestuttamaan että kuinka kauan tässä saa odotella. Mutta päätin taas odottaa jonkin aikaa. Sitten en enää uskaltanut odottaa mitään. Oli pakko saada tietää ja aukaisin suuni. Vaikka en ihan suoraa vastausta ole saanut.
Jos naisen pitää sanoa miehelle suoraan haluavansa naimisiin niin miksi mies ei voi sanoa suoraan ettei halua? Nyt olen tajunnut, että mies on vihjaillut ettei halua. Kysyin eikö halua koskaan ja sanoi, että haluaa joskus. Mutta ilmeisesti ei ole minun kanssani vielä ainakaan valmis. Niinä harvoina kertoina kun asiasta olen puhunut miehellä on ollut eri selityksiä. Ei ole mm. rahaa häihin (hän ei halua naimisiin ilman hääjuhlaa). Hänen ehdottamansa säästösumma kuukaudessa oli niin pieni, että sillä menolla kestää ainakin 20 vuotta ennen kun menemme naimisiin. Onhan sekin tietysti aika selvästi sanottu... Ja kun kommentoin säästämiseen, että emmehän ole edes kihloissakaan niin hän vain naurahti.
Tuli mieleen yhteenmuuttamisesta, että se ainakin voi pitkän ajan kuluessa mutkistua. Sitä tottuu asumaan yksin ja voi olla vaikeaa asua yhdessä. On niin tottunut elämään omalla tavallaan jne. Eräs tuttavani muutti miesystävänsä kanssa yhteen kahdeksan vuoden (!) yhdessäolon jälkeen ja siitä ei oikein tullut mitään. He eivät päässeet tietyissä asioissa kompromissiin ja elintavat oli erilaiset ja mies oli tottunut vapauteensa jne. Vajaan vuoden he kitkuttelivat yhdessä asuen ja muuttivat sitten erilleen.