Omakohtainen kokemus asiasta on että huostaan otot tehdään liian myöhään tai ei ollenkaan.
Lapsena en muuta toivonut kun että joku hakisi minut pois hakkaavan isäni ja henkisesti poissa olevan äidin luota,vaan eipä kukaan hakenut.Ei koulussakaan kiinnitetty huomiota likaisiin resuisiin vaatteisiini tai likaisiin takkuisiin hiuksiini.Saati arkaan ja pelokkaaseen käytökseen.
Lapsena en muuta toivonut kun että joku hakisi minut pois hakkaavan isäni ja henkisesti poissa olevan äidin luota,vaan eipä kukaan hakenut.Ei koulussakaan kiinnitetty huomiota likaisiin resuisiin vaatteisiini tai likaisiin takkuisiin hiuksiini.Saati arkaan ja pelokkaaseen käytökseen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tänä päivänä huostaan.
Ihan vaan, vaikka ennalta ehkäisevän lastensuojelutyön nimeen.
Jos perheessä hakataan lasta,
eiköhän se näy jo lapsessa fyysisinä merkkeinäkin.
Puhumattakaan,
jos vielä vuosikaudet kulkee p...ssa vaatteissa ja ulkomuotokin viittaa enemmän kaatopaikkaan kuin lapseen.
Ja jos kaikki edellä mainitut "ominaisuutesi" lisättynä vielä käyttäytymiseesi;
jos poikkesit "porukasta" käyttäytymisesi vuoksi, et varmaankaan olisi
jäänyt ilman yhteiskunnan "apua".
Jos kommenttisi on ihan tosi mielessä laadittu sanon vain, että se on sinun kokemuksesi asiasta, eikä se silti sulje pois sitä, että myös toisenlaisia kokemuksia on olemassa.
Olet tainnut huostaanotto mielessä olla lapsi väärällä vuosikymmenellä.
Jos olisit syntynyt myöhemmin, olisit sata varmasti päässyt revittelemään laitostumisen riemuista täydestä sydämestä, armeija kukkahattuja olisi haljennut riemusta löytäessään sinut. Nuttura täristen olisivat nytyyttäneet sinut vielä häiriintyneempien ihmisten armoille ja omat vanhempasi olisi sivalleltu maan rakoon, että HYI HYI VOI VOI.
Tietysti on sekin mahis, että sinulla olisi käynyt ihan mieletön onnen kantamoinen ja olisit sattunut saamaan suht tervepäiset sijaisvanhemmat itsellesi. Mutta siihen tähdäten olisi kannattanut syntyä vasta 90-luvun jälkipuoliskolla, jolloin sijariksi pääsyn vaatimuksia olisi ehditty jo tarkentaa ja tiukentaa.
huostaanottoa,ja haluaisiko sellaisen,tokkopa vaan.
Huostaanotot pitäisi vain saada rajoitettua niihin tapauksiin, joissa lapsen hoito on todella puutteellista ja tervettä kehitystä vaarantavaa.
Eikä raha saisi mitenkään vaikuttaa siihen, että huostaanottoja yritetään kahmia kuntakohtaisesti riittävän paljon lastensuojelun määrärahojen turvaamiseksi.
Ja huostaanoton purulle pitäisi saada myös selvä ohjeistus, että se ei olisi yhdenkään työssään epävarman sosiaalityöntekijän mielivallasta kiinni.
Huostaanotto on aina viimeinen keino, joka tehdään lapsen parhaaksi. Töskentelen itse laitoksessa, kasvatan lapsia, jotaka eivät oman tai vanhempien toiminnan takia voi asua kotonaan.
Meillä mottona on rakkautta ja rajoja, syli ja läheisyys ovat tärkeät asiat, ja toivon, ettei kenelläkään ole mielikuvaa pelokkaista ja resuissa kulkevista lapsista. Laitoksia on monenlaisia.
Sosiaalityöntekijät eivät "mielivaltaisesti" tee päätöksiä huostaanotoista, vaan he valmistelevat ne ja sosiaalilautakunta tekee päätöksen huostaanotosta.
Ja ilmaista hommaa kunnille huostaanotot eivät ole, eivät varmasti jää plussalle minkään määrärahojen suhteen.
Huosttaanoton purkamiselle on olemassa selvä ohjeistus, jos huostaanoton syyt eivät enää ole olemassa.
lukemassa täältä; ole hyvä. Teillä ehkä noin kuin kerroit meillä näin:
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=360
joissa käytetään selvää sosiaaliihmisten mielivaltaa , vääristelyä ja valehtelua. Onko sosiaaliihmisillä tarkoitus todella tuhota lapset ja perheet. Käy lukemassa. Varsinkin nimimerkin Marikan tarina:
http://www.mll.fi/kasvattajan_tietokulma/kasvatuksen_kiemurat-keskustelu/?num=78238
http://www.mll.fi/kasvattajan_tietokulma/kasvatuksen_kiemurat-keskustelu/?num=81849
ikävää että sulla oli kurjat vanhemmat muta älä sitä muille kosta... olen sattumalta käynyt lastenkodilla kattomassa ja siellä oli just kuvaamasi kaltaisia surkeita hoitamattomia lapsosia pelokkaita ja likaisia... nehän pitäisi sieltä pikimmiten huostaanottaa ja pelastaa kaltoinkohtelulta. Hmm.
sijaiskodeissa vaan lapsi on jäänyt koitoa vaille jo biokodissaan. Eikä sitä vammaa noin vaan kertaheitolla korjata missään paikassa.
Tapaan todella surkeita lapsikohtaloita josta se heijastuu juuri kuin hyljätyksi tulleiden lasten käyttäytyminen on tyypillistä.
Tätähän eivät ongelma vanhemmat itse huomaa se vaan on tunne joka lapsella on kehittynyt ajankanssa jota he eivät edes itse tiedosta kun ei ole ehkä ollut mihin verrata omaa elämän arkeaan.
tuntuu että kaikki vika on väkisinkin aina javain vanhemmissa oliko sulla tiukka pipo vai miten on jäänyt tuo levy päälle?
Meidän perheessä ei vietetty yhtään joulua tai syntymäpäivää.Isäni kasvatusperiaatteena oli että lapsi ei saa näkyä eikä kuulua en muista ainoata kertaa että hän jotenkin olisi minua hoitanut,en edes ruokaa muista hältä saaneeni,äiti teki kerran päivässä lämpöisen ruuan.Muuten jo pienestä pitäen kolusimme itse ruokakaapilla syöden jopa homeisia leipiä jotka oli kaupasta saatu kun ei raatsittu lapsien ruokaan satsata,isäni matkusteluun silti aina rahat löytyi.Vaatteemme äiti haki kaatopaikalta ja joskus sain sieltä jonkun lelunkin. T:Tiukkapipo
tarkotinkin vaan että lastenkodissa on kurjaa! voi olla että sulla olisi ollut kivaa siellä? mutt epäilen kun suhtaudut asioihin noin kriittisesti...
jossa on elämä kaukana siitä mitä lapsen oikeudet edellyttävät.
Onko se niin vaikea ymmärtää ei kaikilla ole kuten sinulla että älä yritä yleitää taas. Kyllä vaikeita lapsikohtaloita on enempi kuin osaa aavistaa.
Olen jo aikuinen ja elämäni on onnellista.Kaikki tämä on taaksejäänyttä elämää.Ajattelin vaan valottaa ettei suinkaan kaikilla mene hyvin bio kodeissaan.Kohtaloita on niin monta kuin meitäkin.Nyt isäni vanhoilla päivillään kuolemaa pelätessään ruikuttaa anteeksiantoa jotta saisi syntinsä anteeksi että kuollessaan pääsee taivaseen..
"meni" omassa kodissasi pieleen,
olet nyt kuitenkin onnellinen ja ilmesesti tervekin
homaisesta leivästä huolimatta!
(Ei todellakkaan millään vähättelyllä tai pahalla).
Mutta joskus johonkin aikaan maailmassa
(tunnut olevan jo iäkkäämpi) taisi olla joka toisessa kodissa puutetta ruuasta ja hyvin monesta muustakin asiasta.
Tämän päivän muksuille kun taas tuntuu olevan pleikkarit, kännykät ja muut "kalliitkin vehkeet" ihan itsestään selvyys.
Vaikutat kuitenkin, että olet
ns. selvillä vesillä omassa elämässääsi.
Jos Sinut olisi huostaanotettu,
voitko ajatella tai kuvitella
olevasi onnellisempi, parempi, seesteisempi tai kelvollisempi (erään Sijaisen peruste huostaanotolle) kuin nyt
tai jotain muuta eli mikä pointtisi?
Ja jokainen vanhempi on oman aikakautensa vanki.
Isäsi voi olla sodan kokenut mies tai
ihan muuten vaan mies,
joilla nyt ei tänäkään päivänä välttämättä ole kauheasti tunteita, ainakaan posittivisia tunteita,
näyttää kenellekkään.
henkiset huostaanotossa ja sijoituksessa.
Voit käydä lukemassa täältä:
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=360
29 vuotias olen..Ja itse olen onneni luonut ja EN ole terve vaan sairastan crohnin tautia(krooninen ohutsuolen tulehdus)Mistä lie tullut ja loppuelämäni tulen sairastamaan.Tämä kertomukseni sijoittuu 80-90 luvulle joten kyse ei ole sodan ajan pula kaudesta.