Hei,
onko kokemuksia siitä miten esim. Singaporessa suhtaudutaan naiseen työelämässä, päällikkönä/projektipäällikkönä? Entä Intiassa?
Kannattaako lähteä jos paikka tarjoutuu? Entä kuinka pitkä ajanjakso on sopiva siihen, että lähtee perheen kanssa ja saa lapset (alle kouluikäiset) kouluihin jne. - onko parista vuodesta mihinkään?
onko kokemuksia siitä miten esim. Singaporessa suhtaudutaan naiseen työelämässä, päällikkönä/projektipäällikkönä? Entä Intiassa?
Kannattaako lähteä jos paikka tarjoutuu? Entä kuinka pitkä ajanjakso on sopiva siihen, että lähtee perheen kanssa ja saa lapset (alle kouluikäiset) kouluihin jne. - onko parista vuodesta mihinkään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ollut it-alalla, mutta työskentelin sekä Singaporessa että Hong Kongissa vajaa 10 vuotta sitten.
Mulle tuli ällistyksenä se erinomaisen konservatiivinen asennemaailma ja normit, käytökset ja hierarkiat ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei todellakkaan riitä se perussuomalainen asenne, että "jos mä hoidan hommani hyvin, niin kyllä se riittää".
Minulla oli silloin vielä heidän mittapuunsa mukaan aivan pöyristyttävä huono ja epäluotettava ominaisuus, kun olin vanhpiika; "nou husband??madam is singel??" ja ikää oli yli 30 vuotta.
Eikä kyllä ollut naisella (=se heikompi astia, kun sanonta käy) siellä muutenkaan liike-elämässä paljon sanomista. Lähinnä odoteltiin, että puuhastelen siellä niin kauan että löytäisin sen miehen ja sitten siirryn asianmukaisesti kuljettelemaan lapsosia kouluhiin ja harrastuksiin ja alan täyttämään päiväni hyväntekeväisyydellä.
Saat olla aikamoinen seppä, että saat sinulle kuuluvan aseman ja auktoriteetin naisena, ilman miehesi, arvostettujen sukulaisten tai tunnettujen tuttujen tai selvän rahan tuomaa tukea.
Siellä vasta kirkastui tämä skandinaavinen tasa-arvo, turvallisuus, ja meidän hyvinvointi noin yleensäkin.
Taisi mennä vastaus inasen aiheen ohi, mutta menköön...Mielenkiintoinen kokemus, mutta eipä ole ikävä takaisinkaan.