He kohtasivat kaukana täältä,
kesälomalla.
Se oli arkaa katselua kaukaa.
Kerran sitten tiet kohtalo yhdisti,
hetkeksi vain.
Se hetki jäi taakaksi koko elämän.
Se hetki kouraisi syvältä,
ne hyväilyt,
suudelmat polttavat,
ei niitä unohtaa voi.
Elämä kulki eteenpäin,
kunnes sattuma taas tiet yhdisti.
Hetket nuo taas voimaa antoivat vuosiksi.
Vielä kerran he saivat syleillä,
asemahallin hälinässä,
rakkauden kaupungissa.
Ne olivat viimeiset suudelmat,
viimeiset naurut ja itkut,
ennen kuolemaa.
Ne silti voiman antoivat tulevaan.
Rakastan,rakastan,rakastan sinua...
Meren rantaa nyt kuljen,
tuuli kyyneleet kuivaa ja
aallot terveiset hänelle vie.
kesälomalla.
Se oli arkaa katselua kaukaa.
Kerran sitten tiet kohtalo yhdisti,
hetkeksi vain.
Se hetki jäi taakaksi koko elämän.
Se hetki kouraisi syvältä,
ne hyväilyt,
suudelmat polttavat,
ei niitä unohtaa voi.
Elämä kulki eteenpäin,
kunnes sattuma taas tiet yhdisti.
Hetket nuo taas voimaa antoivat vuosiksi.
Vielä kerran he saivat syleillä,
asemahallin hälinässä,
rakkauden kaupungissa.
Ne olivat viimeiset suudelmat,
viimeiset naurut ja itkut,
ennen kuolemaa.
Ne silti voiman antoivat tulevaan.
Rakastan,rakastan,rakastan sinua...
Meren rantaa nyt kuljen,
tuuli kyyneleet kuivaa ja
aallot terveiset hänelle vie.
Vastaukset 2
Vanhimmat
surullisen kaunis runo, tääntyyppiset on mieliruojani!
Jotkin runot haluaa kokea kuvina mielessään.
Tämä runosi oli sellainen.
Annoit kauniin käsikirjoituksen matkaani.
Kiitos runostasi.
T. PeterPan.fly