Koirani on parin viikon aikana saanut kaksi kertaa kohtauksen, jossa takajalat ovat menneet alta ja on oksentanut. Tulee luo kertomaan, ettei kaikki ole kohdallaan ja haluaa ulos. Epäilemme epilepsia kohtauksia, mutta onko kellään tietoa voiko se olla myös kuvatun kaltaista? Aikaisemmin pari vuotta sitten koiralla oli ilmeisesti ns, pieniä kohtauksia eli puri hampaita yhteen ja katse oli jotenkin kummallinen ja se oli poissaoleva. Koiramme emällä on ollut epilepsiaa. Jos jollakin on omakohtaista kokemusta koiran epilepsiasta niin kertokaa.
Epilepsia
Tietoa
2352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä kokemusta löytyy.
Palstalla taitaa olla muitakin samankaltaisia keskusteluita.
Meillä oli kultsu, josta jouduimme luopumaan hiljattain, epilepsia kohtaukset vei voiton....
Mutta saimme elää normaalia elämää n. 4 vuotta lääkityksen kanssa. Sinuna varaisin ajan eläinlääkärille, me kävimme sipoossa jossa saimme kullanarvoista apua koiruudellemme. Verikokeet otetaan ensimmäisenä, arvoista näkee onko lääkitys aiheellinen, meillä aloitettiin heti barbivet ja söi samalla annoksella yli kolme vuotta ja ihan muutama kohtaus tuli tuona aikana.Kun kohtauksia tuli useammin otettiin uudet verikokeet ja lääkitystä nostettiin ja kotiin saimme peräruiskeet joilla kohtaukset sai laukeemaan.
Kuvaamasi kohtaukset on samanlaisia, kuin meillä oli, alkoi vähän varkain, paheni hiljalleen.Kuvioon tuli kova vatkaus, haukkuminen ja ihan viimeisissä kohtauksissa, tod. näk. kulsumme menetti hetkellisesti näkönsä, kun alkoi virkoomaan.Kun huomaat, että koirasi alkaa käyttäytyä oudosti, rapsuttele niskan takaa ja rauhoittele, makuu asentoon olisi hyvä saada, ettei kohtauksen alettua kaadu ja satuta itseään.Kielestä koira nappaa helposti, mutta suuhun ei koskaan mitään laitettu.Puhuminen auttoi meillä varmaan vähän.
Meidän kultsu oli tosiaan jo täyttänyt 13 vuotta ja sai elää ihanan elämän, oli perheen "vauva"alusta loppuun,:)
Toivottavasti sait jotain selvyyttä.
Oma labbikseni sai epileptisen kohtauksen yli 13vuoden iässä viime vuoden puolella. Seuraava kohtaus tuli kahden kuukauden kuluttua, uudenvuoden aatonaattona. Kuulin yöllä kolahduksen ja se sätki lattialla. Parin minuutin kuluttua se nousi ja meni tunti ennenkuin se tunsi minut. Se murisi ja juoksi karkuun. Uudenvuoden päivänä siltä alkoi mennä takajalat alta. Sille tuli myös tärinää ja hetkellistä poissaoloa, se tuijotti tyhjyyteen. Kävimme lääkärissä ja aloitimme barbivet lääkityksen. Oireet pahenivat parissa päivässä. Etujalat alkoivat pettämään ja liikkuminen oli hoipertelevaa. Se alkoi uikuttamaan ja oli levoton. Aikaisemmissa tutkimuksissa siltä otettiin verikokeet. Niistä ei löytynyt syytä kohtauksille. Sillä oli myös nenäpunkki oireita, mutta nenäpunkkeja sillä ei ollut. Yksi suuri mahdollisuus oli aivokasvain. Ainoa oikea ratkaisu oli antaa sen päästä tuskistaan. Se oli vaikea ja surullinen ratkaisu. Labbikseni eli kuitenkin 13,8 vuoden ikäiseksi ja on mukana sydämessäni, nyt ja aina.