Aikuisuuteen...

Ideologiasi on hieno. Sinun arvomaailmaasi kuuluu perheen perustaminen ja se on tullut ajatusmaailmaasi pinnalle, koska se on kypsynyt sinussa ideatasolla. Arvosi on aivan oikea.

Ikävuotesi ovat vielä kovin vähäiset ja toivon, että annat tuon sinussa oivallustasolle nousseen ideasi vielä odottaa. Hyväksy se ja sano sille, että kuulut käypään toimintaan tulevaisuudessa.

Ennenkuin olet löytänyt sen oikean miehen jonka kanssa haluat perheesi, sinun kannattaisi tutustua elämään muuten. Olet itse juuri puhjennut elämänkukkaan ja olisi väärin jos vielä näin varhaisessa vaiheessa ottaisit niinkin vastuullisen ja elämänkokemusta tarvitsevan tehtävän kuin äidin-tehtävä on.

Kunnioita periaatettasi, mutta elä ja opi elämästä tulevien vauvojesi vuoksi. Äidin erottaa lapsesta siitä, että äiti tietää enemmän kuin hänen lapsensa. Elämässä on paljon asioita, joita sinun olisi hallittava ja opittava ennenkuin pystyt antamaan lapselle turvallishenkisen kasvatuksen.

Nuoruudessa eletty elämä antaa elämänkokemusta.

Sellaisia miehiäovat olemassa tottakai. Mutta ehkä he miehet ovat vähän vanhempia kuin sinä. Ja vanhempi mies haluaa TURVALLINEN nainen joka EI vaihtaa mieli koko aijan. Teinityttöjä vaihtaa mieliä usein kuin se tapahtuu paljon siinä iässä. Haluat vielä kokeila erilaisia miehiä asti sinä löytät se oikea jos löytät. Mutta tottakai sellaisia miehiä ovat olemassa. Perhejä ovat olemassa. Mutta jos sun haave on omakotitalo maaseudula ja oma auto ja kaikki pla pla...sitte olet oksentava.

I ett sjukt samhälle räknas de med sunda värderingar som extremister.

Siis oot 16v etkä löydä miestä joka haluaa perustaa perheen? Ootko kysynyt suoraan joltain 15v kakaralta että "haluisitsä perustaa mun kanssa perheen?" Eiii!!

Ootko asunut yksin? ottanut vastuun edes itsestäsi? Lapsi on kuitenkin ihan 24/7 läsnä.

Mä sanoisin että varttuisit vielä muutaman vuoden ainakin..

Tuntemuksesi ovat ihan normaaleja tuossa iässä. Siinä kuitenkin teet virheen, että etsit nimenomaan isää lapsellesi tai elättäjää perheellesi. En väitä, etteikö tuokin onnistuisi (nimimerkillä mulle on tuota suoraan 16-vuotiaana ehdotettu), mutta karsit pois yhden hyvin rakentavan tekijän, joka on peruspilari perheelle ja omalle onnellisuudellesi. Rakkaus, välittäminen ja kiintymys.

Kun ensimmäistä kertaa tapasin tulevan mieheni, hän ilmoitti suoraan, ettei koskaan tahdo lapsia eikä ikinä naimisiin. Sanoin ok. Muutama vuosi vierähti, kun mies viimein laskeutui polvilleen ja kosi, häät ovat kesällä, ja lapsia haluaa kuulemma myös. Niin hepposesti se mieli muuttuu, kun ensin on ns. kokeiltu jäätä tikulla, pompittu pari kertaa ja todettu, että ehkä se sittenkin kantaa. Eihän sitä ikinä tiedä, murtuuko se sittenkin juuri siellä keskellä, ellei mene ja kokeile. Ehkä se ei murrukaan.

Joten etsiskele vain poikaa, josta oikeasti pidät, vaikka tämä olisi miten perhettä vastaan. Etsiskele ja tutki. Asioilla on kyllä tapana järjestyä, sitten aikanaan.

Ystävä hyvä, olet kyllä ehkä hieman liian nuori perustamaan perheen 16-vuotiaana. Opiskele ensin ammattiin ja etsi se oma kulta kainaloon niin sitten alkaa ikääkin olla jotain 19, ja näyttää paljon paremmalta tulevaisuus perhettä ajatellen.

Kyllä sellaisia miehiä on jotka haluavat perheen perustaa, mutta kehoitan kyllä seurustelemaan aika pitkään ennen kuin harrastat seksiä ilman ehkäisyä, koska huonolla tuurilla jätkää ei enää aamulla näy ja puhelinnumerokin on vaihtunut.

Mutta on kyllä mukavaa että ajattelet hyvissä ajoin perheen perustamista ja kaikkea sellaista.

Mutta odota kuitenkin useampi vuosi!

Ei ne 16-vuotiaat pojat paljon ajattele perheen perustamista. Toki monilla voi olla ajatuksissa että kyllä sitä joskus, mutta eipä ne sitä silloin paljoa ajattele. Eikä sunkaan pitäisi vielä ajatella sitä asiaa, se on vielä kaukana edessä. Ainaki vois olla suositeltavaa että se olis kaukana edessä. Klopit alkaa ajattelemaan perhettä yleensä lähempänä kahtakymmentä (ja joo joo joo niille jotka tulee valittamaan että onhan niitä poikkeuksia).