Mä pidän tosi paljon liikkumisesta, mutta en silti koululiikunnasta. Se johtuu siitä, että koulun liikassa kilpaillaan kaikesta! Kuka hyppää korkeimmalle, kuka hyppää pisimmälle, kuka juoksee nopeimmin, kuka heittää keihästä pisimmälle, kuka on notkein... On inhottavaa olla liikassa jos pitää koko ajan kilpailla! Varsinkin niistä se on inhottavaa (varmastikin..) jotka ovat huonokuntoisia tai eivät osaa oikeata tekniikkaa.. En kuulu heihin, mut muakin on alkanu ottaan päähän se ainainen kilpailu kaikesta! Otettas välillä vähän rennommin!
Koululiikunta y-a:lla
*suru*
10511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo on ihan totta. Jos koululiikunnalla on tarkoitus innostaa porukkaa liikuntaharrastuksen pariin, niin aika metsään on mennyt. Ylä-asteellani ja vielä lukíossanikin jaetaan aina oppilaat hyviin ja huonoihin. Näillä huonommille opettaja käytännöllisesti katsoen vittuilee jatkuvalla syötöllä. Itse olen harrastanut jääkiekkoa, salibandyä tai punttisalia lähes 10 vuotta, mutta liikunnan numero on 7, kun en osaa yleisurheilua, voimistelua, enkä yleistä perseen-nuolentaa(Näitä kolmea osaamalla voi ainoastaan saada hyvän numeron liikunnanopettajaltamme). Jos kerran koululiikunnan on todella tarkotus kannustaa liikkumaan vapaa-ajallakin, niin voitaisin poistaa liikunnannumero, tai sitten voitaisiin ihan avoimesti myöntää, että koululiikunnan tarkoitus on vain nöyryyttää huonompia.
Mä oon myös samaa mieltä...mutta oikeastaan onhan se myös opesta kiinni. mä muistan kuinka ala-asteella ei kilpailtu ja opettaja sanoi että numero tulee innostuneisuudesta ja yritteliäisyydestä. yläasteella ei auta itkukaan jos ei osaa. eikä mitään edes kunnolla opeteta vaan kaikkien pitäisi olla luonnonlahjakkuuksia. eikä tyttöjen tule hiihtää vaan mielummin luistella kauniisti mutta silti tehdä 100 vatsalihasliiketä viidessä minuutissa. opet ja koko koululiikunnan keksijät vois miettiä. jostainhan nekin hakkumasanat läski yms. lähtee vaikkei sitä olisikaan. aivan, ehkä siitä että on hoikahko muttei hyvä liikunnassa.
En oo lukenut muita viestejä, joten tää voi tulla ilmi sieltäkin, mutta onko SINUN pakko kilpailla? Ota sellainen asenne, että "mä kehityn tässä ja opin uutta".
meidän koulussa on ainakin sellainen periaate, että pitää kilpailla itsensä kanssa ei muiden. toki opettaja pyytää välillä parhaimpia siinä lajissa näyttämään miten joku asia pitäisi tehdä, mutta ei siinä mitään kilpailua ole.
Muotoilit juuri syyn siihen, miksi lukioon päästyäni riemusta kiljuen tyhjensin lukujärjestyksen koululiikunnasta lopullisesti... vaikka en edes koskaan ollut kaikkein huonoimmasta päästä.
Ja sen pitäisi muka innostaa liikkumaan, että veren maku suussa yrittää saavuttaa jonkin pisterajan, että saisi todistukseen edes siedettävän numeron. Hah. Sillä, kuinka paljon yrittää, ei ole mitään merkitystä (meillä ainakaan ollut) ainoastaan tuloksilla, joita maikka kirjoittaa taulukkoon, mukavasti autossa istuen, vesisadetta paossa. Enhä mä ole katkera, mutta...
mä liikun tosi paljon, mut oon vähän pyöree ja huono kuntonen (vaikka liikunki 4-5 kertaa viikos)... mä vaan ajattelen et mitä välii sil on kuinka nopee mä oon tai kuinka monta punnerrusta mä teen... ihmisethän on ihan erilaisia, mä kilpailen itteni kanssa. yritän aina vaa parantaa omaa tulostani!
Miksi kaikki ruikuttavat liikuntatunnneista koko
ajan. Opet kilpailuttavat kyllä joskus, mutta
vain koska silloin on helpompi arvostella. Lisäksi
arvosteluun kuuluu ASENTENNOITUMINEN liikuntaan,
liikuntavarustus ym. Miksi aina pitää joka paikassa tehdä niinkuin ITSE haluaa, eihän sitä
elämässäkään voi tehdä. Eikä aina tarvitse katsoa
mitä toinen tekee. Kilpailkaa itsenne kanssa.
mulla ja mun suvussa on sellanen rakenne virhe, et selkäranka taipuu ylhäältä sisälle, ei ulos niinkun pitäs. Joten kuperkeikka saa aikaan sen et on mentävä seuraavana päivänä erikoislääkärille ja pulittaa sellaset 30€! Muuten yritän kovasti ja osaankin jotain mut numero on 7. vaikuttaako se et ei rakenteensa puolesta voi tehä kuperkeikkaa, liikunta numeroon? Meidän luokalla on yx, jolla on jalka aina kipee, se on hyvä liikas mut on aina joskus tunneilta pois ja sillon kun on niin tekee kevyesti kaiken eikä osallistu raskaisiin lajeihin. Mut silti on tosi hyvä ja harrastaa paljon urheilua, sillon kun ei oo sairaslomalla. Onko oikeen et sen liikunta on 9-10 tasoa numerolta!
ps: mä vihaan koululiikuntaa joissain määrin, varsinkin teline voikkaa just ton selän takia!
Opiskelen itse nyt luokanopettajaksi, ja omassa työssäni tulen aina ottamaan huomioon ihmisten yksilöllisyyden. Minusta liikunnassa, varsinkin ala-asteella, tärkeintä on luoda kiinnostus ja ilo liikuntaan ja yhdessä tekemiseen, ei kilpaileminen. Jotkut väittävät, että kilpaileminen nostaa motivaatiota. Varmaan näin onkin, niiden kohdalla, jotka pärjäävät. Itseltäni yläasteen ja lukion liikunnanope vei täydellisesti kaiken halun liikuntaan arvostelemalla ja lannistamalla, kun olen kömpelö. En pärjää voimistelussa/pallopeleissä/yleisurheilussa, ja monta vuotta meni kokonaan liikkumatta, kun kuvittelin, ettei muunlaista liikuntaa olekaan kuin koululiikunta. Sitten löysin itselleni sopivan lajin, reippaat kävelylenkit luonnon helmassa. Nykyään kävelen 7 km 4-5 kertaa viikossa ja kunto on ihan hyvä. Koululiikuntaa muistelen katkeruudella, miksi niitä huonompia täytyy tosiaankin koko ajan painaa alaspäin ja haukkua? Miksi?
Voi, voi...Mulla on niin ikävä yläasteen liikkatunteja! Ne oli just ihanan rentoja ja rennolla mä tarkoitan sitä, että ketään ei ottanut vakavasti vaikka korispeliä eli se oli sellaista kavereitten kanssa pelaamista, hauskaa! Mutta nyt lukiossa mä oon huomannut, että porukat ottavat tosi vakavasti liikkatunnit, voi olla syynä kylläkin se, että olen urheilulukiossa. Joten nauti vielä yläasteen liikkatunneista! Kun niissä eivät kaikki välttämättä ole tulevia huippu- urheilijoita!