Uskoa ja tietoa ei oikein voi noin vain erottaa. Joudumme päivittäin uskomaan tieteeseen. Esim. valojen sytyttäminen on uskoa siihen, että sähkö tekee tehtävänsä ja huone valaistuu. Muita esimerkkejä?
Tästä syystä Raamatun ohjeisiin ja opetuksiinkin voi suhtautua vähän toisella tavalla uskomalla. Ehkä ne onkin totta samalla tavalla kuin emme tiedä miten sähkö toimii, vaikkemme sitä näe. Eli ylösnousemus ja viimeinen tuomio jne.
Mitäs tähän sanotte, vai onko liian uskovaista?
Tästä syystä Raamatun ohjeisiin ja opetuksiinkin voi suhtautua vähän toisella tavalla uskomalla. Ehkä ne onkin totta samalla tavalla kuin emme tiedä miten sähkö toimii, vaikkemme sitä näe. Eli ylösnousemus ja viimeinen tuomio jne.
Mitäs tähän sanotte, vai onko liian uskovaista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siis mitä jos helvettikin on olemassa, vaikka emme tällä hetkellä sitä voi käsittää? Pitäisiköhän helvettiinkin nyt vain uskoa, ettei käy hassusti?
uskoa siihen helvettiin....luulen että tämä missä nyt taaperrellaan on se pahin paikka mitä meille tulee :-)
joko uskot 'kaikki',tai ei mitään.muuten ei sillä
ole mitään merkitystä.
nuo asijat. On paljo immeestä suurempija asijoita, sentähen immeesellä pittää olla perusluottamus ja sehän onnii immeesen kasvu/kasvatustavotteesta tärkeemmijä.
Kyllähän myö mieluusti oltas kaekkivoepia ja pyrittäs hallihtemmaan koko mualimoo, evväitä siihen ei oo vieläkään olemassa. Muistat itekkii ja jos oot kasvattaja, miten pienellä lapsella on mahottomat luulot itestään, laps luuloo hallihtevasa kaekkee muan ja taevaan välillä. Kasvukokemusten myötä tämä usko alakaa horjuva ja murentuva, koko lyhyven elämämme ajan meetä yritettään tasapäestee ja sosialistee niin, että meestä kaekista tulis höölijä, jonkun jollae keenolla, käskijäks piässeen nöörijä kaäskyläesijä.
Uskonto on niinkun sanot tästä hyvä esmerkki. Immeeseen pittää olla uskossaan nöörä ja lapsenmielinen ja jättee ihteesä suuremmat asijat Herran halttuun.
voidaanhan me kokeilla, että toimiiko sähkö niinkuin sanotaan
painaa nappia.. ja kas! valot tulee
jos ei tule
ei minun usko SÄHKÖÖN mene vaan energialaitokseen joka ei ole huoltanut linjoja...
tai vikavirtakytkin pelaa niinkuin pitää...
Uskon uskomisesta ja tiedon uskomisesta hmmm..???
uskon tieto... riippuu miten sen on ajateltu
toimivan...tai tulkinnoista esimerkiksi
vai?
Kerrankin samoilla aaltopituuksilla Rosaliin kanssa. ( uskokoon kuka uskoo..)
Tiedämme ihan tarkkaan miten sähkö toimii, jos ei toimi siihenkin löytyy ihan oikea selittävä syy. jne.
Jos joku ei usko uskoa, ei siihen löydy muuta selitystä kuin, että usko puuttuu.
Usko ei ole tietoa, sillä jos on tietoa , ei tarvitse uskoa, riittää kun tietää miten asiat on. Näin uskon...eikun tiedän...
Eivät ammattilaisetkaan tiedä miten sähkö toimii. Toiminnan tulokset näkyvät, ei itse sähkö.
Minä en ainakaan tiedä. Mutta ehkä se oli huono esimerkki.
Otetaan toinen: Käymme lääkärissä valittamassa vaivojamme ja otamme lääkettä. Lääkäri on tietävinään, että se toimii. Me emme tiedä itse, vaan USKOMME niin ja otamme sitä. Kaiken huipuksi plasebokin auttaa eli lumelääke! Kunhan uskoo vain tarpeeksi sitä ottaakseen!
Uskon ja tiedon raja on mielenkiintoinen ja uskon seuraukset.
Mietin vielä paremman esimerkin. Ei ajatukseni ole näköjään oikein mennyt perille.
merkitystä on kyllä mainostettu
Voi siinä kyllä uskolla olla markkinarako.
Parantaa joidenkin sairauksien oireita
jotka ovat ehkä psyykkisperäisiä,
fyysisestä lähtökohdasta ( puhtaasti) esimerkiksi kipu, ei todennäköisesti hellitä lumelääkkeillä
Lääkärit eivät tietääkseni arvaile, vaan tehdään hirveä määrä verikokeita, kuvauksia ym tutkimuksia jos kyseessä on aivan uusi tapaus
ja lääkäristä riippuen tuttukin potilas testataan kaikenmaailman kokein. Kyllä kokenut läärkäri useinmiten tietää mikä vaiva on,,,
Lääkkeiden teho ym. on aika yksilöllistä, sama lääke auttaa toisella ja toisella ei.
Aivan väärä lääke ei auta vaikka uskoisikin...
esimerkiksi antibiootit
Uskominen ja psyykkinen puoli ihmisessä..hmm
taitavat olla aika lailla sukua keskenään...
ja ihmisen aivot taitaa olla sellainen alue, jossa on vielä paljon tutkimatonta ( vrt. maapallo, merenpohja, avaruus...)
Onhan tuo kysymyskin vähän jännästi aseteltu..?
;)
Olisin sitä mieltä, että luottaminen( lääkärin ammattitaitoon) tuossa mielessä olisi lähempänä
ja uskon asiat ovat erikseen
jatkanpa jälleen tätä antoisaa yksinpuhelua
;)
uskominen...hmm kuka sitten uskoo puhtaasti ?
siis kyseenalaistamatta mitään.
eikös nämä "uskovaisetkin" sano, että uskoon KUULUU epäilys
jos siis uskoo tai toimii täysin jonkin tiedon mukaan...sehän ei voi olla uskoa uskonnollisessa mielessä ... eiköhän se lähentele aivopesua
ja aivopesu on ... tapahtunut käsittelemällä ihmisen psyykeä ettei omatoimista ajattelua enää tapahdu
eli lähentelee järkyttynyttä mieltä
vai?
jos olen jostain asiasta kiinnostunut, haluan omaksua sen ja elää sen opin mukaisesti
enkö minä ota kaiken mahdollisen tiedon käsiini ja etsi ja punnitse eri vaihtoehtoja
tarkastelen siis haluamaani asiaa, otan selvää kannattaako minun siihen alkaa uskomaan
no sitten alan toimia uskoni mukaan, mutta ihminen ei ole kone ja jokapäivä voinkin ajatella eritavoin
syntyy epäilys; mahdoinko sittenkään valita oikean uskon tms opin
tulee hetkiä jolloin asia johon uskoin ei toimikaan haluamallani tavalla. voin vaikka suuttua ja hyljätä tämän opin.
tai jos palaan takaisin se ei enää ole sama johon alunperin aloin uskoa, se on muuttanut muotoaan.
Epäilys siis kuuluu uskoon, se on voima joka pitää käymistilassa
joten uskomani asia voi siten päästä uudistumaan.
Mielestäni on vaarallista uskolle, tiedolle jos sillä ei ole mahdollisuutta/ sijaa epäilylle.
en oikein ymmärrä Sinun ajatustasi?
vai?
uskominen käytännön asioissa ja uskominen uskonnollisessa mielessä?
ei niitä voi vertailla
uskonnollinen uskominen perustuu enemmän tunteisiin kuin järkeen
vai?
Nyt en ole varma tuon sanan oikeinkirjoituksesta, eikä käsillä ole sanakirjaakaan. Mutta tiedetäänhän me tässä, mistä puhutaan.
Niin kyllä sitä plaseboa käytetään ihan tieteellisinkin perustein. Eli jos ihmisellä on usko ja luottamus lääkäriin, niin lumelääkekin voi auttaa kipuunkin jopa. Tosin potilas ei itse saa tietää, ettei ole oikeasta lääkkeestä kyse. Eli ihmisessä on jokin, mikä reagoi uskolla vääräänkin asiaan, eli tässä tapauksessa lumelääkkeeseen.
Mutta jos palaan taas siihen uskomiseen, niin joudumme kyllä uskomaan paljonkin asioita pystymättä itse todentamaan tieteellistä oikeellisuutta.
Nyt tämä asia vähän selkiääkin itselleni tässä. Siis vanhoina aikoina ei tiedetty esim. sellaista asiaa kuin hygienia. Vanhassa testamentissa yhden sodan aikana sotilaita käskettiin kaivamaan ulosteilleen kuoppa ja peittämään se, ettei Herra, joka käyskentelee leirissä, tallaa niihin. :D No ei tämä nyt ollut ihan sellainen esimerkki hygieniasta kuin meinasin, mutta mielenkiintoinen pikku juttu kuitenkin. En minä muista mikä sota se oli, kun siellä on niin paljon sitä sodankäyntiä.
Hehe, ajatukseni meni vähän sekaisin, täytyy taas miettiä, jospa vaikka se oivallus tulisi uudelleen.
Täytyyhän sitä uskoa oikeisiin asioihin. Tuolla lääketieteestä puhuessamme ollaan sellaisella alueella, jolla parantamista tapahtuu tieteelle selittämättömistä syistä. Siis VIELÄ ei tiedetä, miksi jotain tapahtuu.
Uskon alueella on alunperin kaikki ollut tieteelle selittämätöntä. Kuitenkin perimätiedon uskottavuus on jonkin arvoista. Ja sitähän Raamatun tieto nimenomaan on. Ensin se kulki israelilaisten keskuudessa isältä pojalle suusta suuhun. Sitten se muotoutui kirjan muotoon, jolloin perimätieto on tavallaan turvattu niillekin, joiden isät eivät ole pitäneet velvollisuuttaan tiedon jakajana.
Tässä juuri olen sen kysymyksen edessä, että korkeamman tiedon lähde on antanut tietoa, jota ei vieläkään voida tieteellisesti todistaa. Tähän on vain pitänyt uskoa, koska tiedon antaja on ihmeteoilla todistanut olevansa tavallisen ihmisen yläpuolella, mitä tietoon tulee. Eivätkä kaikki uskoneet, vaikka näkivät.
Pelonsekaisin toivein ihminen on sitten vastaanottanut tuon tiedon ja alkanut noudattaa annettuja käskyjä eli lakeja. Ja vanhempien kunnioittaminen siinä määrin, että jatkaa perinnettä, on ollut osa tuota lakisarjaa. Näin perimätieto on säilynyt.
Mutta usko on jotenkin saanut huonon maineen. Tai vivahteen vai miksi sitä sanoisi?
Uskon iankaikkiseen elämään ei tarvitse olla sen kummallisempaa kuin usko lääketieteeseen ja usko sähkön toimivuuteen.
Vastikään oli 60 min. ohjelmassa haastateltavana englantilainen tiedemies, (filosofi jonkinlainen), joka sanoi, että ennen pitkää ihminen voi elää niin kauan kuin haluaa. Tuhatvuotiaaksikin.
Ei iankaikkinen elämä olekaan täysin vierasta enää tieteelle.
Niinpä niin. Jos päämäärä on toivottava. Usko iankaikkiseen elämään lienee monille haluttava.
Jos taas toivoo jonkinlaista apua ja helpotusta arkielämäänsä Jumalalta, eikä sitä tule lottovoittojen ja muun muodossa, niin usko on vähän heppoisella pohjalla.
Niinpä päämäärä onkin tärkeä. Täydellinen elämä rauhan tilassa?
Kyllä uskonnollinen uskominenkin pitää tapahtua asioihin, jotka ovat tosia.
Oikea todellinen konkreettinen iankaikkinen elämä ylösnousseessa ruumiissa. Sen pitää tapahtua.
Ja väitän vain, että tiede on pikku palanen kerrallaan rakentanut luottamusta tähän.
Mutta tiede ei tutki perimätiedon pohjalta asioita ja selittää niitä sellaisin sanakääntein, että uskonto jää joksikin liihottelevaksi haihatteluksi, vaikka yhtymäkohtia olisi yllin kyllin.