vappaaseen, aekuiseen kunnolliseen huumormieheen.
Tykkeetko hulluttelusta, kepposista, hersyvästä huumorista ja hyvästä mielestä? Voe miten mukavoo oes suaha vierihoetookii välillä!
Jiänpä outtelemmaan rehellistä, kilttiä ja ymmärtäväestä vastaosta.
Nyt huomaan siirtyväni virallisen kielen puolelle, harjoittelenpahan tätäkin.
Mitä kesä antoi Sinulle - vai antoiko? Minä olen yksinäinen, en kyllä haluaisi olla näin. Yksinäisyys melkein tukahduttaa minut, vielä kuitenkin yritän rimpuilla siitä irti. Yksinäisyyteni on ollut välillä niin lohdutonta, että olen soittanut kännyllä lankapuhelimeeni kuullakseni, että puhelimeni soi, ihan kuin joku soittaisi minulle.
Olisin tosi iloinen, jos vastaisit minulle, juuri minulle, iloiselle Lillukalle, vaikka muutamalla sanalla. En tupakoi, mutta kynttiläillallinen viinin kanssa olisi ihanaa! (Täysikuu?!)
Hyvillä sanoilla ja ajatuksilla on ihmeellinen,
selittämätön kyky toteuttaa toiveita. En sanoisi näin, ellen olisi kokenut tätä omassa elämässäni.
Vastauksia odottelee n.50v. Lillukka.
Tykkeetko hulluttelusta, kepposista, hersyvästä huumorista ja hyvästä mielestä? Voe miten mukavoo oes suaha vierihoetookii välillä!
Jiänpä outtelemmaan rehellistä, kilttiä ja ymmärtäväestä vastaosta.
Nyt huomaan siirtyväni virallisen kielen puolelle, harjoittelenpahan tätäkin.
Mitä kesä antoi Sinulle - vai antoiko? Minä olen yksinäinen, en kyllä haluaisi olla näin. Yksinäisyys melkein tukahduttaa minut, vielä kuitenkin yritän rimpuilla siitä irti. Yksinäisyyteni on ollut välillä niin lohdutonta, että olen soittanut kännyllä lankapuhelimeeni kuullakseni, että puhelimeni soi, ihan kuin joku soittaisi minulle.
Olisin tosi iloinen, jos vastaisit minulle, juuri minulle, iloiselle Lillukalle, vaikka muutamalla sanalla. En tupakoi, mutta kynttiläillallinen viinin kanssa olisi ihanaa! (Täysikuu?!)
Hyvillä sanoilla ja ajatuksilla on ihmeellinen,
selittämätön kyky toteuttaa toiveita. En sanoisi näin, ellen olisi kokenut tätä omassa elämässäni.
Vastauksia odottelee n.50v. Lillukka.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoitat niin ystävällisesti, kauniisti ja vetoavasti, että saat, niin toivon, vastakaikua. Itsekin olen ollut yksinäinen mutta tämän palstan avulla löytänyt kaltaisiasi, erityisesti yhden. Minä en siis vastaa toivomassasi mielessä vaan kirjoitan palstan Seriffinä niinkuin tapanani on. Toivottavasti osoittaudut aidosti sellaiseksi ihmiseksi miksi ensiviestissä itsesi kuvailit.
Lillukalle
Kuulehan "pikkuinen" Lillukka
mä kirjoitan Sulle runon
ikäänkuin tervetuliaisiksi
tälle palstalle tulon.
Pian on Sullakin kanssasi
ystävää hyvää, monta,
elon tiellä vaeltajaa
ennen yksinäistä, onnetonta.
Parhaan niistä sä "poiminet"
kuin sienen, niin teethän
hänet kanssasi valoon kynttilän
illanhämyyn viethän.
Sitten kahden siinä istutte
viiniä maistelette
ja palstan tähtirintaista
Seriffiäkin muistelette.
Tervetuloa Sinäkin kirjoittamaan ja viihtymään "kaikkien" muiden tavoin.
Ruuneperi
Niin olisi kiva tietää mistä Lillukka oleilee?
itse olen Hesassa.
Hyvä Lillukka,
Toivottavasti löydät ystävän. Hänet, kenen kanssa voit vaihtaa ajatuksia, iloja ja suruja. Yksinäisyys kalvaa sielua, jos ei ole yhtään hyvää ystävää. Jos on ystäviä (jossain) niin voi olla yksinkin ilman suurta tuskaa.
Tuo omaan puhelimeen soittaminen ei ole outoa. Muistan jonkun kertoneen, että kun hän jäi yksin niin hän soitti töistä kotinumeroon ja jatti sinne viestin itselleen, jotta voisi kotona ajatella jonkun ystävän soittaneen.
Elämäniloa ja sitä huumormiehen löytämistä toivon, romantiikka on tärkeää nyt, ehkä jopa tärkeämpää kuin silloin nuorena.
Kyllä Lillukka löytää tarvitsemiaan ystäviä. Hänen tulisi kyllä keskustella ehkä vielä hiukan enemmän. Ystävyysyritykset lisääntyisivät tai vanhat vahvistuisivat.
HENKILÖKOHTAISESTI KATILLE! Olet tietämättäsi herättänyt minussa nuoruusmuistoja. Ensirakkauteni oli Kaarina, kutsumanimeltään Kati. Tuot syviä, hyviä, rakkaita muistoja mieleeni. Ymmärräthän? Jossain vaiheessa suutuitkin minulle, mielestäni aiheetta. Ole täällä kuitenkin ystäviesi lähellä!!
Ruuneperi hyvä, MINÄ en ole koskaan suuttunut sinulle - en muista koskaan suuttuneeni mistään keskustelupalstojen kirjoittelusta. Joskus saattaa minua ärsyttää jotkut typerät kirjoitukset, mutta ei milloinkaan sinun viestit. Hyvä on jos nimimerkkini herättää muistikuvia, mielellään onnellisia.
Henkilökohtaisesti kysyn nyt näin julkisesti sinulta. Frederiikka jossakin vastuksesssa sanoi, että olet runoilijasukua. Onko näin? Tämän tarkempaan ei tällä palstalla tarvitse vastata. Olen utelias (hyvässä tarkoituksessa) vain siksi, että myös minun sukutaulussa on ainakin yksi oikein hyvä ja tunnettu runoilija.
Jätetään asiasta keskustelu. Ehkä muistan väärin.
Onkohan hyvä ystäväni, Frederiikkakaan, minua runoilijasukuun kuuluvaksi maininnut. Jotain palstan runoilijasta hän lienee, minua tarkoittaen, maininnut.
En ole runoilijasukua. Jossain vaiheessa rupesin lähettämään runomuotoisia tervehdyksiä ulkomailta. Kun nämä herättivät myönteistä vastakaikua, joskus hilpeyttäkin, sain tehtäväkseni erlaisia riimityksiä ja paljon. Vuonna 2001 kirjoitin ensimmäisen runoni ja nyt täällä paljon. Jonkun runoni olet ehkä nähnytkin.
Kiitosten lisäksi olen saanut hirveitä haukkumisia ja koko forum on niistä joutunut kärsimään. Alaviesteissä olen joskus runoillut vieläkin. Nyt pilataan muuten Lillukan seuranhakuviesti. ANTEEKSI!
Kun on Frederiikan kieli ja naisen mieli, niin näin tässä käy! Nyt tulee tunnustuksia: kyllä Kati on oikeassa. Kaitsun UNELMISSA/Arjen unelmista totta-viestissäni todellakin olen möläyttänyt näin Ruuneperista "... on katsos kuuluisaa runoilijasukua suoraan alenevassa polvessa..." Sen kirjoitin, minkä kirjoitin - siinähän se istuu, niin kuin " P..a Junttilan tuvan seinässä " ( tämän opin Ruuneperilta ) Mitähän olen oikein fundeerannut? Sana-ajatusleikkiä harrastanut vain Ruuneperimme nimellä kuuluisaa Porvoon Kaimaa ajatellen = siis ajattelematta yhtikäs mitään. ANTEEKSI SANALEIKKINI! Tarkoitukseni ei ollut ilkeillä.
Kiitos Ruuneperille, Jamekselle (vai Jamesille?) ja Katille viesteistä! Vähän arvelin kirjoittaessani, että asiani saattaa hävitä lillukanvarsiin.
Eipä minulla ole mitään ihmeempää lisättävää, yksin olen ja edelleen toivon todellisen huumorimiehen yhteydenottoa. Hulluttelu on ihanaa: ei ole pääsymaksuja, ei tarvitse kalliita välineitä, ei ole aikatauluihin sidottu. Riittää, kun on toinen yhtä pähkähullu ja aikaa vaikkapa meilailuun, soittamiseen tai jopa tapaamiseeen.
Jamesille ilmineeraan täten kohteliaimmin sijainnistani, että täällä liikutaan vain pyörällisellä potkukelkalla talvellakin. Kävelysauvani ovat ahkerassa käytössä, mutta suksien puuttumista joku joskus ihmettelee.
Tarkkailen keskustelupalstaa, terveisin Lillukka.