Alkuaikoina yleensäkin tunteet on niin voimakkaita että tekee mieli vakiintua toisen kanssa heti. Monesti sitä vain jommalla kummalla on järkeä päässä kuitenkin niin ei heti vastaa myöntävästi kihlausehdotteluihin. Niinpä sitten mieskin ajankuluessa tyytyy asiaan eikä enää puhu kihlauksista..
Mutta olisiko sitten parempi mennäkin kihloihin ensihuumassa puolen vuoden sisällä kun kerran siltä tuntuu? Onpahan sitten varma pohja suhteella heti alussa? Ja kenties honeymoonikin olisi silloin kiihkeää jos häihin asti pian kihlattuaan pääsee.
Mutta olisiko sitten parempi mennäkin kihloihin ensihuumassa puolen vuoden sisällä kun kerran siltä tuntuu? Onpahan sitten varma pohja suhteella heti alussa? Ja kenties honeymoonikin olisi silloin kiihkeää jos häihin asti pian kihlattuaan pääsee.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Onpahan sitten varma pohja suhteella heti alussa?"
Sormusten vaihtaminen ei tee jutusta mitenkään varmaa. Ehkä siksi kuitenkin parempi miettiä yli sen ensihuuman.
Miksi kiire!?
Jos se ihminen tuntuu oikealta, miksi siihen kihlautumiseen jne. on kiire!? Ei se elämä sormuksesta paljon muutu ja se tuntuu paljon paremmalta, kun on kunnolla oppinut toisen tuntemaan
ja on asiasta aivan varma. Eipähän kaduta hätiköidyt päätökset!
Itse seurustelimme vuoden ja sitten muutimme yhteen. Asuimme yhdessä melkein vuoden ja menimme sitten kihloihin. Kihloissa olimme neljä vuotta ja sitten naimisiin. Minä nyt 24vuotta ja mieheni 30vuotta ja nyt toiveissa pikkuinen "nyytti".
Mut jokainenhan tekee päätöksen lopulta itse.
Jos toinen tuntuu oikealta heti ja on seurustellut jo kuitenkin puoli vuotta, elänyt nuoruuttaan tätä ennen jo yli kymmenen vuotta..niin silloin mielestäni voi jo vakiintua täysin. Kihlaus on lupaus loppuelämästä asenteella, ei pelkän kihlauksen vuoksi niin mielestäni voi kihlautua vaikka piankin seurustelun jälkeen avioliittoa odotellessa.
En suosi kihlausta pelkän tunnetilan vuoksi vaan siksi, että se merkitsee yhteisen tulevaisuuden luomista ja varman tunteen suhteelle.
Kuinka moni lienee tuntenut jonkun oikeaksi suhteen alussa ja kuinkas kävikään?
Avioliitto odotellessa? Mitä tarkoitit tuolla? Et kai sitä, että mennään puolen vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja esim. 5 vuoden päästä naimisiin? Jos on varma, että haluaa mennä toisen kanssa naimisiin ja sen lupaa niin samantien sitä voi mennä naimisiinkin (tai heti kun lain mukaan voi avioitua)?
Ei se pelkkä kihlaus luo yhteistä tulevaisuutta eikä varmuutta tms.. Jotkut pettyy naimisiin mentyään juuri siksi, kun luulevat avioliiton muuttavan jotain. Ja ihmettelevät kun kaikki on niin kuin ennenkin.
Eräs ystäväni on ollut nyt hieman yli 4 vuotta naimisissa. He menivät naimisiin vuoden yhdessä oltuaan. Vielä onni kukoistaa ja toivottavasti kukoistaakin (eihän tuo tietysti vielä ole pitkä aika olla naimisissa). Tietysti sitä voi käydä onnikin, mutta mielestäni on hyvä harkita noinkin isoa askelta. Ja kyllä se suhde kestää odottelun. Jos se ei kestä ilman kihloja niin kestääkö sittenkään, jos mennään pian kihloihin? Miksi pitää kiirehtiä? Eikö suhde ole varmalla pohjalla ja kihlauksella haetaan varmuutta? Minusta siksi mennään kihloihin kun ollaan varmoja yhteisestä tulevaisuudesta.
Ei kyllä kannata ainakaan sillä perusteella mennä naimisiin pian, että honeymoon olisi kiihkeä!?
Enkä mä ymmärtänyt miksi suhde olisi varmempi? Ei se kihlaus sitä takaa. Voihan sitä mennä vaikka viikon seurusteltuaan kihloihin, mutta ei kihlaus mielestäni mitään muuta. Suhde pitää olla jo varmalla pohjalla ennen kihlausta, kihlaus on vain merkki siitä. Sen takia mennään kihloihin kun on tunne, että tämän ihmisen kanssa halua olla loppuelämäni eikä sen takia että varmistetaan ettei toinen lähde lätkiin "kun kerta olemme jo kihloissakin".
Voihan sitä ajatella, että pikkasen enemmän voi tehdä töitä suhteen eteen ettei tule avioeroa jo vuodessa kun että ei oltaisi naimisissa. Mutta ei se suhdetta pelasta, jos se on "tuhoon tuomittu". Jos ei ole sitten sellainen, että pysyttelee vaikka hampaat irvessä yhdessä ennemmin kun ottaa avioeron. Mutta eikö avioliiton olisi hyvä olla myös onnellinen, ei sen kesto vain merkitse...
Kyllä avioeroja tulisi enemmän, jos kaikki pikimmiten ryntäisi hurmion huumassa naimisiin. Oletko koskaan seurustellut kenenkään kanssa jota kohtaan tunsit voimakkaasti alussa? Ja kaikki muuttui... En usko, että olisi käynyt sen onnellisemmin jos olisitte olleet naimisissa...
No miksi yleensä kihloihin mennään. Itselleni se on selvää siltä osin, että silloin sitoudutaan loppuiäksi, "avioliittoa odotellessa" - lauseella puolestaan tarkoitan juuri sitä aikaa mikä on kihloista avioon. Olkoon se sitten puoli vuotta- vuosi mitä tälle on keskustelupalstoilla määritelty taikka jokaisen henkilökohtaisesti parhaaksi katsoma aika. Useampien pitkienkin seurustelusuhteiden jälkeen en ole voinut kertaakaan sanoa ajatelleeni koko kihlauksen merkitystä,koska se ei ole ollut ajankohtainen asia.
Miksikö on varmaa kun on kihloissa. Miksi kihloihin sitten yleensä mennään jos ei avioliittolupauksen, yhteenkuuluvuuden ja yhteisen elämän pysyvyyden takia? varma=pysyvä
Kihloihin mennään, koska ollaan varmoja. Kihloihin ei mennä, jotta tultaisiin varmoiksi. Kihlaus ja nimenomaan avioliitto ovat jo olemassa olevan varmuuden ja pysyvyyden symboli, juhlistava rituaali, julkinen merkki ja sinetti. (Lisäksi on olemassa tietysti juridiset seikat.)
Kiitosta vaan kommenteista. Halusin kuulla, mitä mieltä ihmiset yleensäkin ovat tällaisesta suuren rakkaudenhuuman tunteesta ja sitä seuranneesta pohdinnasta onko kihlauksella mikä tarkoitus nykymaailmassa. Vaikka toinen tuntuisi kuinka täydelliseltä ja reilu puoli vuotta tiivistä yhdessäoloa takana.. Ikää reilusti yli 25 v ja toisella hieman vähemmän.. ei vielä kiirettä kihloihin.
sanoi että parhaiten kestävät suhteet joissa on menty naimisiin 1/2 - 1 1/2 seurustelun jälkeen.
Yllättävää mutta olen kyllä mietinnän jälkeen samaa mieltä. Kun häät pidetään uuuusean vuoden jälkeen on niistä todellakin romanttisuus kaukana ja toinen on kuitenkin vain mankunut naimisiin "vihdoinkin".. Tai niin että 'pakko kai sitä sitten on'.
Kannattaa sitoutua jos tuntuu siltä, vaikka olis tuntenu vasta 1/2 vuotta, minusta ainakin! Varsinkin kun se silloin tuntuu kans joltakin :D
Tsemppiä vain siis sitoutumiseen!
No löytyihän sieltä joku samalla tavoin ajatteleva. Mietinkin että eikö kukaan kannata nopeaa sitoutumista, jos rakastaa toista niin silloinhan tietää haluavansa elää tämän kanssa ainiaan, joten avioliitto on luonnollista ja kihlaus ei pikaista. Laitetaan harkintaa;)
Minusta kihloihin menon kanssa ei pitäisi kiirehtiä.
Se on lupaus avioliitosta.(vaikka eivät monet edes mene ikinä naimisiin,eikä siinä ole mittään pahhaa...)
Naurettavaa että monet menevät jonkun 2kk seurustelun jälkeen kihloihin.Ei ihmistä siinä ajassa vielä tunne.
Yläaste aikanen kaveri(nykyään entinen)meni kihloihin jätkän kanssa,jonka oli tuntenu 2vko...Kertaakaan ei ollu sitä nähny vielä.Puhuneet vaan puhelimessa ja sen semmosta.
Olivat kuukauen yhessä ja sitten kaveri sai puukosta....
Että tapaus se siinäkin.Ei kyllä tyttökään ollu mikään järjen riemu voitto.
Itse olen vasta 18.Poikaystäväni(22)kanssa seurusteltu jotain yli puoltoista vuotta.
Tunnettu pikkukakarasta asti.
Yhteen muutettiin kun yhdessä oltiin oltu vuos ja pari kuukautta päälle.
Sillon sitä huomasi juttuja toisessa,joita ei ole ennen tiennyt edes "olevan olemassa".
Kihloista on puhuttu,mutta vielä heti se ei ole edessä.(Epäilen kyllä että poikaystävä suunnittelee jottain,jota ei suostu mulle paljastamaan)
Ei pitäisi kiirehtiä,sanon minä.
Me ollaan tunnettu melkein vuos. Seurusteltu noin 9kk ja yhdessä asuttu saman verran lähes tulkoon. Tänään juuri sormukset käytiin yhdessä ostamassa ja 14.2 ois ne tarkotus vaihtaa. Että näin meillä.
Miksi odotella ikuisuuksia, jos tietää ja tuntee, että nyt on kaikki kohdallaan, ja oikea mies löytynyt? Itse olen aiemmissa suhteissani seurustellut yli 6 vuotta molemmissa, eikä kertaakaan ole tuntunut samalta kuin nyt. Alusta asti olimme varmoja siitä, että tässä se nyt on. 10 kk jälkeen mentiin kihloihin, ja häätkin on kohta luvassa. Miksi odotella "suhteen väljähtämistä" muutaman vuoden ja mennä naimisiin, sitten kun ihmiset jo kyselevät, että koska...? Eikö ole juuri parasta olla alttarilla maailman eniten rakastunut "huumassa" siihen omaan mieheen?
Näin ainakin me ollaan päätetty.