Onko tämä nyt jotain keski-iän kriisiä vai mitä, mutta kun oikein mikään ei tunnu oikein miltään. Mistään ei jaksa innostua - sohva vetää puoleensa enemmän kuin ystävät tai uudet harrastukset. Helpompi on näpytellä kaukosäädintä kuin lähteä reippaalle lenkille. Ja helpompaa on tehdä voileipä kuin kokata ateria. Miksei oikein mikään huvita? Onko se tämä pimeä vuodenaika? Mistä piristystä elämään?
miksei mikään
tunnu miltään?
8778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan tämä kaamoskin vaikuttaa,vettä ja räntää ja tietty pakkasta vuorotellen ...kyllä sillä joku vaikutus on...ehkä ikäkin jotain pientä tuo mukanaan...Ei ihan kaikesta jaksa innostua..
hyvää on riittävästi, ei mikään enää tunnu miltään. Vastakohta, kontrasti, puuttuu
Silloin kun asitia on tyhjä tuntuu kuin sisältö puuttuisi, ja niinhan se silloin onkin. Eli se sisältö, se on ollut vain illuusiota tyhääjää unelmointia eli pohjatonta elämän kuluttamista, josta nyt sitten kaikki on ammennettu, ei ole jäänyt mitään.
No se tavallaan on hyvä, se antaa aihetta uuden sisällön etsimiseen, ja sen kun valitsee oikein, niin sisältö ei koskaan enää lopu, vaan kantaa ja antaa ikuisesti tyytyväisyyttä, eli RIKASTA hyödyllistä ja rakkaudessa rakentavaa elämää ja toimintaa.
Ehdotan että alkaat tutkimaan Jumalan sanaa,= elämän rikasta sanaa, joka takaa todellista pohjallista,(totuuteen pohjatuvaa) aitoa ja luonnolista, eli oikeaa hyvän tarkoituksen sisältävää elämää. Jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää, vaan kaikki on oikein ja hyvää, kaikille paraaksi.
Josta Itse kaikkivaltias Kristus Jeesus sanoi: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin KAIKKI muukin siinä OHESSA teille tulee ja antetaan mitä elämässä tarvitaan". Silloin kun tuntuu tyhjältä, tässä on VASTAUS. Jolla se tyhhjyyden tunto alkaa katoamaan.
Vaikken ateisti olekaan, tuo ei ole vastaus ihmisen onnellisuuteen.
Tiedän nuoruudessa itsekin 'kirkon menoja' jonkin verran seuranneena/osallistuneena, et jossain vaihees väsyy myös tähän ja ne jotka oikeasti omistautuvat asialleen, se heille sallittakoon!
Inhoan ulkokultaisuutta, josta myöskin Iso kirja kertoo fariseusten muodossa:
*Voi teitä, te ulkokullatut ja fariseukset, jotka ulkoapäin olette täynnä mainetta ja kunniaa, mutta sisältä olette kuin kalkittuja hautoja, joka on täynnänsä kaikkea pahaa ja saastaa!*
Miten todistat "totuutesi" - astiasi(kuppisi) pohjan(lautasen) kaikelle kirjoittamallesi?
Mitä sinulla on kerrottavana omakohtaisesti?
-----
No - niinhän minä ajattelinkin...
Ällöttävää tuputtamista. Ei uskonto suinkaan ole kaikille se elämän suola!
Minä piristän itseäni masennuskohtauksen sattuessa mm. sillailla että etsin netistä taidetta ja katselen kaikkia ihania maalauksia. Saitteja on pilvin pimein. Siis ellei ees jaksa lähteä ulos luontoon tai kirjastoon tms.
Sepä se, mikä mahtaa olla. Olen jo omassa mielessäni arvaillut, josko vaihdevuodet puskevat päälle. Ne kun kuulemma tekevät naisesta melkein sekopäisen...
Lieneekö pimeys, vai ihan joku keski-iän "kaikkiko koettu jo"- fiilis? Onhan me elämää nähty, hei! Kovin paljoa ei uutta enää löydy.
Kirjoita paperille viisi sun elämän tärkeintä asiaa.
Laita paperi pois. Kuvittele että ne kaikki viedään sulta. Sehän on täysin mahdollista. Eli se muka hyvä työpaikka, sohvaperunapuoliso, kiukuttelevat lapset ja jokunen muu asia lakkaa olemasta. Ja jos listassa oli terveys...se voidaan menettää yhdessä sekunnissa.
Loppujen lopuksi, eikös asiat olekin ihan mainiosti?
Mikään ei tunnu miltään -on syndrooma, jonka aiheuttaa yhteiskunnan vääristynyt arvomaailma, materialismi, pinnallisuus ja kylmyys. En siis tarkoita että olisit tuollainen, mutta maailma on.