Muistollesi
Katsoin valokuvaa yöpöydälläni. Kuvassa oli vaalea hiuksinen poika, jolla oli siniharmaat silmät. Fanelipaita oli auki ja paljasti valkoisen t-paidan. Farkut olivat sopivat. Huokaisin ja oloni oli haikea. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Sipaisin pojan kuvaa sormen päällä ja hymyilin haikeasti. Astuit elämääni ja lähdit sitten pois nopeasti. Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja kosketin hopeista sydämmen puolikasta. Olit antanut sen minulle ensimmäisenä iltana. Pidin sitä aina kaulassa ja en halunnut ottaa sitä koskaan pois. Suljin silmät ja tunsin kyynelien valuvan poskilleni. Miten kaipasinkaan sinua juuri silloin. Ensi tapaaminen tuli mieleeni ja annoin muistojen tulla mieleeni, vaikka tiesin alkavan kaipaavani sinua enemmän. Ensimmäinen tapaaminen sattui kadun kulmassa, kun törmäsimme toisiimme. Autoit minut ylös ja pahoittelit ja kysyit oliko minuun sattunut. Puistelin päätä ja pitelit minua kädestä ja katsoit silmiin. Silmistäsi paistoi lämpö ja ystävällisyys. Kätesi kosketus oli kevyt ja lämmin. Kysyit mihin olin menossa ja sanoit anteeksi pyytävällä äänellä, etteihän se sinulle kuulunut. Vastasin posket hehkuen, että keskustan kirjastoon. Ei siellä kyllä ollut mitään tärkeää. Hymyilit ja hymysi oli valloittava. Ihastuin olemukseesi ja kerroit, että olit itse menossa kotiin. Kasvoillesi nousi kevyt puna ja seisoimme siinä kadun kulmassa katselemassa toisiamme ja pitelit minua edelleen kädestä. En kehdannut ottaa kättäni pois, sillä kosketuksesi sai pienet hiiret vilisemään selässäni. Katsoit hymyillen ja kysyit ujosti, että saisitko tulla mukaan kävelemään? Kun kotona ei ollut tekemistä. Nyökkäsin hymyillen ja vastasin, että tule vaan. Pidit minua kädestä kiinni ja kävelimme kohti kirjastoa. Ihmiset luulivat meidän olevan yhdessä ja hymyilivät.
Kirjaston kohdalla sinä katsoit ympärillesi varautuneena ja puristit kättäni. Kysyin huolestuneena oliko sinulla joku hätänä, mutta et vastannut. Kävelimme hiljaisin kirjastoon. Menin katselemaan erään hyllyn taakse kirjoja ja tulit perässä. Katsoin sinua hymyillen ja kiedoit kätesi ympärilleni. Emme tunteneet toisiamme, mutta suudelma oli pitkä ja jotenkin läheinen. Hymyilit pahoittelevasti ja minä punastuin. Kävelimme ympäri kirjastoa ja nauroimme kirjojen nimille. Paljastit, että halusit kirjailijaksi isona. Hymyilin. Hymyilit takaisin ja kävelimme ulos. Saatoit minut kotia ja sovimme tapaamme kirjaston edessä huomenna. Ennen kuin lähdit pois, ojensit hopeisen sydämen puolikkaan. Laitoin sen kaulaani ja huomasin sinulla samanlaisen.
Tapailimme melkein joka päivä ja pidimme hauskaa. Kysyit minulta eräänä iltana, kun olimme katselemassa auringon laskua, että haluaisinko alkaa kanssasi. Punastuin ja sanoin että juu kyl se käy. Tunsin itseni hölmöksi, mutta vedit lähellesi ja suutelit pitkään.
Seurustelimme yli neljä vuotta. Vartuimme ja rakastuimme enemmän. Olimme joka päivä kahdestaan jossain ja ystävät jäivät välillä ilman huomiota, mutta he ymmärsivät. Vuodet kuluivat ja kerroit eräänä iltana suuren suunnitelmasi. Sanoit olevasi pahoillasi, mutta halusit nähdä maailmaa. Halusit ottaa minut mukaasi ja halusit meidän kahdestaan näkevän maailmaa. Käsi kädessä. Hymyilin ja sanoit että lähtisit Lappiin opiskelemaan ja halusit minut mukaasi. Häkellyin hetkeksi ja kysyin, miksi niin kauas? Et tiennyt vastausta ja olosi oli haikea. Mietimme ja tuumasimme, että lähtisimme sinne yhdessä.
Matka Lappiin sujui hyvin. Meillä oli hauskaa ja porukka joka oli myös menossa samaan suntaan kuin me, olivat mukana iloisessa meiningissä. Saavuimme määränpäähämme ja etsimme kämppämme. Löysimme sen pienten kommellusten seurauksena ja asetuimme taloksi. Hymyilit ja suutelit pitkään. Suutelin takaisin.
Kauan emme kerenneet viettää yhteistä aikaamme Lapissa. Sattui eräs vahinko ja sen vuoksi itken joka yö. Olimme kävelemässä kahdestaan autotiellä. Oli rauhaisa yö. Kuulimme auton tulevan ja menimme tien reunaan. Auto tuli kovaa vauhtia suoraan meitä päin. Kiljaisin ja tönäisit minut edestä, mutta et itse kerennyt pois. Jäit auton alle ja tulin luoksesi itkien. Kuski nousi ylös autosta ja haukuin hänet. Syytin häntä sinun kuolemastasi.
Palasin hautajaitesi jälkeen kotiin ja en koskaan toipunut kuolemastasi. Katsoin hopeista sydämen puolikasta, joka roikkui kuvasi vieressä. Se oli sinun, mutta olin saanut sen itselleni. Muistelin kaiholla yhteistä aikaamme. Yhteistä taipalettamme.
Katsoin valokuvaa yöpöydälläni. Kuvassa oli vaalea hiuksinen poika, jolla oli siniharmaat silmät. Fanelipaita oli auki ja paljasti valkoisen t-paidan. Farkut olivat sopivat. Huokaisin ja oloni oli haikea. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Sipaisin pojan kuvaa sormen päällä ja hymyilin haikeasti. Astuit elämääni ja lähdit sitten pois nopeasti. Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja kosketin hopeista sydämmen puolikasta. Olit antanut sen minulle ensimmäisenä iltana. Pidin sitä aina kaulassa ja en halunnut ottaa sitä koskaan pois. Suljin silmät ja tunsin kyynelien valuvan poskilleni. Miten kaipasinkaan sinua juuri silloin. Ensi tapaaminen tuli mieleeni ja annoin muistojen tulla mieleeni, vaikka tiesin alkavan kaipaavani sinua enemmän. Ensimmäinen tapaaminen sattui kadun kulmassa, kun törmäsimme toisiimme. Autoit minut ylös ja pahoittelit ja kysyit oliko minuun sattunut. Puistelin päätä ja pitelit minua kädestä ja katsoit silmiin. Silmistäsi paistoi lämpö ja ystävällisyys. Kätesi kosketus oli kevyt ja lämmin. Kysyit mihin olin menossa ja sanoit anteeksi pyytävällä äänellä, etteihän se sinulle kuulunut. Vastasin posket hehkuen, että keskustan kirjastoon. Ei siellä kyllä ollut mitään tärkeää. Hymyilit ja hymysi oli valloittava. Ihastuin olemukseesi ja kerroit, että olit itse menossa kotiin. Kasvoillesi nousi kevyt puna ja seisoimme siinä kadun kulmassa katselemassa toisiamme ja pitelit minua edelleen kädestä. En kehdannut ottaa kättäni pois, sillä kosketuksesi sai pienet hiiret vilisemään selässäni. Katsoit hymyillen ja kysyit ujosti, että saisitko tulla mukaan kävelemään? Kun kotona ei ollut tekemistä. Nyökkäsin hymyillen ja vastasin, että tule vaan. Pidit minua kädestä kiinni ja kävelimme kohti kirjastoa. Ihmiset luulivat meidän olevan yhdessä ja hymyilivät.
Kirjaston kohdalla sinä katsoit ympärillesi varautuneena ja puristit kättäni. Kysyin huolestuneena oliko sinulla joku hätänä, mutta et vastannut. Kävelimme hiljaisin kirjastoon. Menin katselemaan erään hyllyn taakse kirjoja ja tulit perässä. Katsoin sinua hymyillen ja kiedoit kätesi ympärilleni. Emme tunteneet toisiamme, mutta suudelma oli pitkä ja jotenkin läheinen. Hymyilit pahoittelevasti ja minä punastuin. Kävelimme ympäri kirjastoa ja nauroimme kirjojen nimille. Paljastit, että halusit kirjailijaksi isona. Hymyilin. Hymyilit takaisin ja kävelimme ulos. Saatoit minut kotia ja sovimme tapaamme kirjaston edessä huomenna. Ennen kuin lähdit pois, ojensit hopeisen sydämen puolikkaan. Laitoin sen kaulaani ja huomasin sinulla samanlaisen.
Tapailimme melkein joka päivä ja pidimme hauskaa. Kysyit minulta eräänä iltana, kun olimme katselemassa auringon laskua, että haluaisinko alkaa kanssasi. Punastuin ja sanoin että juu kyl se käy. Tunsin itseni hölmöksi, mutta vedit lähellesi ja suutelit pitkään.
Seurustelimme yli neljä vuotta. Vartuimme ja rakastuimme enemmän. Olimme joka päivä kahdestaan jossain ja ystävät jäivät välillä ilman huomiota, mutta he ymmärsivät. Vuodet kuluivat ja kerroit eräänä iltana suuren suunnitelmasi. Sanoit olevasi pahoillasi, mutta halusit nähdä maailmaa. Halusit ottaa minut mukaasi ja halusit meidän kahdestaan näkevän maailmaa. Käsi kädessä. Hymyilin ja sanoit että lähtisit Lappiin opiskelemaan ja halusit minut mukaasi. Häkellyin hetkeksi ja kysyin, miksi niin kauas? Et tiennyt vastausta ja olosi oli haikea. Mietimme ja tuumasimme, että lähtisimme sinne yhdessä.
Matka Lappiin sujui hyvin. Meillä oli hauskaa ja porukka joka oli myös menossa samaan suntaan kuin me, olivat mukana iloisessa meiningissä. Saavuimme määränpäähämme ja etsimme kämppämme. Löysimme sen pienten kommellusten seurauksena ja asetuimme taloksi. Hymyilit ja suutelit pitkään. Suutelin takaisin.
Kauan emme kerenneet viettää yhteistä aikaamme Lapissa. Sattui eräs vahinko ja sen vuoksi itken joka yö. Olimme kävelemässä kahdestaan autotiellä. Oli rauhaisa yö. Kuulimme auton tulevan ja menimme tien reunaan. Auto tuli kovaa vauhtia suoraan meitä päin. Kiljaisin ja tönäisit minut edestä, mutta et itse kerennyt pois. Jäit auton alle ja tulin luoksesi itkien. Kuski nousi ylös autosta ja haukuin hänet. Syytin häntä sinun kuolemastasi.
Palasin hautajaitesi jälkeen kotiin ja en koskaan toipunut kuolemastasi. Katsoin hopeista sydämen puolikasta, joka roikkui kuvasi vieressä. Se oli sinun, mutta olin saanut sen itselleni. Muistelin kaiholla yhteistä aikaamme. Yhteistä taipalettamme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varsinaisen suhteen koukeroiden rakentelu onnistuu osuvasti ja soljuen. Sen sijaan lopetus loksahtaa vähän liian nopeasti paikoilleen. Kuolema ja sen kaiho jää vähän irralliseksi.
Farkut olivat sopivat. Mikähän viisaus tähän sisältyi.
Aika tyhjänpäiväinen, niin monesti luettu tarina.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä sopiva 4
T. ®Sherlokki © 2005