tietäiskö joku, mitä mummolleni kuuluu. ja mihin hän kuoli.saisko häneen millään tavalla yhteyttä
mummo
ikävä
5872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaan nytkin joka yö puhelet mummosi kanssa, mikäli hän oli sinulle rakas. Ongelma vaan on tuossa muistamisessa. Etkö muista nähneesi unia mummostasi?
Yhteyden otto päivätajunnassa on sitten vähän hankalampi juttu..jos opettelet astraaliprojektion, niin silloin voit mennä samalle tasolle mummosi kanssa ja jutella kasvokkain. Tuon oppiminen on vaan aika vaikeaa monelle.
Astraaliprojektio siis tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nukahdat ilman että menetät tajuntasi, jolloin tavallaan "irtoat" ruumiistasi ja voit liikkua hienommille värähtelytasoille, joilla henget asustelevat. Teet tuota siis tietämättäsi joka yö, ja se tapahtuu automaattisesti kun nukahdat. Et vaan muista sitä, muuten kuin ehkä unina, joissa näit mummoa.
-Pete
Olen ennenkin kysellyt asiaan liittyvää.
Juttelin yhden meedion kanssa äitiini liityvästä ikävästä ja hän neuvoi "hiljentymään ja ajattelemaan äitiäni ja jumalaa" sekä lähettämään rakkautta ja kultaisia ajatuksia sinne jonnekkin. hän kertoi että näin henkimaailma "pääsee lähemmäksi" minua kun olen itse avoimempi sydäntäni myöten. Ihan ihanaa kyllä ja mielelläni edes mennyttääitiäni ajattelen, mutta ei vaan ole tuntunut oikeastaan miltään. Ei ole tullut mitään tuntemuksia, tms. Unia harvoin muistan, ja jos muistan ne ovat usein jotain juuri edellispäivän tai menneisyyden sekaisia pätkiä tms. Siis iten muuten voin "herkkyyttäni kasvattaa" vai voiko sitä? Onko hyväksyttävä, että minä en vaan ole sellainen ihminen tai usko tarpeeksi? Onko sinulla itsellä jokin tapa? Mistä olet ammentanut itsellesi tietoa näistä asioista?
Taas kyselevin terv. polestar-miia
empä nyt tiedä kummalta kyselet, jos multa, niin samat on mulla fiilikset. enkä tietoa ole juurikaan löytänyt..
Onko sinulla ollut koskaan mitään ns. yliluonnollisia kokemuksia? Jos ei, niin ymmärrän kyllä että voi olla vaikea uskoa näihin asioihin, vaikka halua muuten olisi.
Tässä ei niinkään ole kyse uskosta, vaikka sekin kyllä auttaa. Kyse on enemmänkin herkkyydestä, ja se on kovin yksilöllistä. Herkkyyden kasvattaminen on mahdollista, mutta se vaatii kyllä työtä.
Sinä ilmeisesti etsit jotain..mutta mitä? Mitä haluat saavuttaa?
Jos olet noin yleisesti kiinnostunut henkisistä asioista, niin ala lukea alan kirjallisuutta. Jo pelkkä lukeminen herkistää sinua.
Jos taas haluat vahvistuksen siitä että mummosi on kunnossa, niin se onkin jo vaikeampaa. Erilaisilla henkisillä harjoituksilla voi saada laajennettua aistejaan(meditaatio, jooga), eli esim. voi alkaa näkemään ihmisten energiakenttiä, telepatia voi kehittyä jne, mutta tuollaisten kykyjen kehittyminen vie kyllä aikaa.
Helpoimmalla pääsee kun etsiytyy jonkin pätevän meedion luo, jolla on jo "kanavat auki" ja hakee sitä kautta varmistuksen. Mutta muista että sinulla on myös oma elämä, ja mummollasi on oma, joten kun olet saanut varmistuksen, sinun täytyy päästää mummosi elämään omaa elämäänsä. Te kuitekin tapaatte toisella puolella ennemmin tai myöhemmin. Siitä olen aivan varma.
Ajattele asiaa siten, että mummosi on muuttanut asumaan toiseen maahan(jonne on huonot puhelinlinjat), ja sinä muutat sinne myöhemmin. Näin ajateltuna ero ei ehkä tunnu niin pahalta.
No sitten kysyit minusta..
Itse olen kokenut muutamia "juttuja" jo varhaisnuoruudessani, jotka aukaisivat silmäni sille todellisuudelle, että maailma on laajempi paikka, kuin mitä yleisesti uskotaan.
Nämä muutamat kokemukset herättivät suunnattoman kiinnostuksen, jonka johdosta olen lukenut hurjasti erilaista materiaalia ja koostanut niistä ajan kanssa oman maailmankuvani. Tiedostan että tämä kuva on hyvin vaillinainen, ja se kehittyy koko ajan kun opin uutta. Mutta nykyiselläänkin siihen sopivat kaikki "yliluonnolliset" jutut hienosti. Tuon maailmankuvan läpi kun katselee, niin maailma on hyvin looginen ja järjestelmällinen paikka, missä kaikella on tarkoituksensa, eikä mitään pelättävää ole.
Toinen vaihtoehto olisi elää puhtaasti tieteellisen maailmankuvan mukaan, mutta silloin elämässä olisi hurjasti selittämättömiä mysteerejä. Kaikki olisi vain merkityksetöntä taistelua aikaa ja kuolemaa vastaan, maailmassa jossa järjettömiä asioita tapahtuu satunnaisesti ihmisille.
Noh, minä tykkään kyllä enemmän tuosta omasta maailmankuvastani..
-Pete
ei sis kirj.onnistunut, mutta käyhän tämä onneksi näinkin.
Joo kiinnostusta on näihin asioihin, siis kaiken näköiseen tuonpuoleiseen. Mutta olen asioissa vielä todella lpsen kengissä. Kinnostukseni heräsi kun lapseni alkoi pulputella kaiken näk. edesmenneestä äidistäni. Olen kyllä lapsesta asti uskonut periteisesti jumalaan ja äitini äinä puhui vähän "enneunista, puhui aina , että hän "vaistoaa asioita" ja uskoi muutenkin jonkun verran johonkin muuhunkin, kun perit. kritinusko. Mutta kun olin 17.v. äitini kuoli keuhkosyöpään ja muitain läheisiä ihmisiä menehtyi lähipiirissä useampi. Ja elämä on ollut jumalatonta vuoristorataa. Niin jotenkin hiljalleen usko mihinkään hiipui pois. Lisäksi elämäni on ollut jo pidemmän aikaa niin vilkasta ja mieheni sairastaa jo kauan ollutta masennusta, avioliitto on yhtä vastakäymistä ym. ei arjen keskellä ole osannut enää uskoa mihinkään. Itsellä ei mitään kokemuksia, tuntemuksia tai mitään ole. Kirjallisuutta olen alkanut lukea, minkä nyt ehdin tässä arjessa, kun hoidan lapsiani yksin yötä päivää jne. Kyllä tuo ensim. maailman kuva miellyttävämmälle tuntuu. Ehkä on henk.koht vaikea uskoa, kun ei juuri ole mitään tunt. kokemuksia mistään. Jääräpää, mikä jääräpää, siis minä. No pidän kuitenkin silmät ja tuntosarvet avoimena, sekä yritän olla päivittäin parempi ihminen läheisilleni. terv. polestar-miia