Mitä ootte mieltä naispuolisista henkilöistä jotka lähtee ettimään töitä kone-ja metallialalta?
Itellä tilanne on tämä. Kaupallisen alan koulutus -98(merkantti),ikä 25v. kaupallisella alalla töissä viimeksi marras-joulukuussa 2001 ym.lyhyitä pätkiä kaupallisella alalla. 2003-2004välisen ajan oli tehtaassa töissä vaihetyöntekijänä. Tuon väliajan olin kotona esikoiseni kanssa jonka pyöräytin heinäkuussa 2002.
Koko vuoden 2005 olen ollut työttömänä ja vasta loppuvuodesta työkkäri alkoi patistamaan kursseille. Olinkin kaksi viikkoa yhellä kurssilla kunnes pääsin A-lehtiin puhelin myyjäksi mutta kahta viikkoa kauempaa ei se ala meikäläistä kiinnostanut.
Nyt sitten taas ollaan jonninjoutavalla työkkärin kurssilla josta ei päästä puuta pidemmälle.
Nyt onkin jo pariin otteeseen kävässy mielessä et pitäskö lähtee kokeilemaan metallialaa.
Kiinnostusta/mielenkiintoa kyllä olisi ja on miehenikin innostanut kokeilemaan alaa. En ole "miesmäinen" nainen, tavallinen naimisissa oleva äiti-ihminen joka on töitä vailla ja joka ei pelkää tehä myöskään likaista työtä (ei tyyliin "öljyläikkä IIK", ei todellakaan.
Joten miespuoliset metallimiehet, mitä mieltä ootte naispuolisista hitsareista, särmääjistä??
Tai kanssa sisaret, ootteko löytänyt itellenne uuden uran/työn metallialalta ja kuinka teihin on suhtauduttu?
Itellä tilanne on tämä. Kaupallisen alan koulutus -98(merkantti),ikä 25v. kaupallisella alalla töissä viimeksi marras-joulukuussa 2001 ym.lyhyitä pätkiä kaupallisella alalla. 2003-2004välisen ajan oli tehtaassa töissä vaihetyöntekijänä. Tuon väliajan olin kotona esikoiseni kanssa jonka pyöräytin heinäkuussa 2002.
Koko vuoden 2005 olen ollut työttömänä ja vasta loppuvuodesta työkkäri alkoi patistamaan kursseille. Olinkin kaksi viikkoa yhellä kurssilla kunnes pääsin A-lehtiin puhelin myyjäksi mutta kahta viikkoa kauempaa ei se ala meikäläistä kiinnostanut.
Nyt sitten taas ollaan jonninjoutavalla työkkärin kurssilla josta ei päästä puuta pidemmälle.
Nyt onkin jo pariin otteeseen kävässy mielessä et pitäskö lähtee kokeilemaan metallialaa.
Kiinnostusta/mielenkiintoa kyllä olisi ja on miehenikin innostanut kokeilemaan alaa. En ole "miesmäinen" nainen, tavallinen naimisissa oleva äiti-ihminen joka on töitä vailla ja joka ei pelkää tehä myöskään likaista työtä (ei tyyliin "öljyläikkä IIK", ei todellakaan.
Joten miespuoliset metallimiehet, mitä mieltä ootte naispuolisista hitsareista, särmääjistä??
Tai kanssa sisaret, ootteko löytänyt itellenne uuden uran/työn metallialalta ja kuinka teihin on suhtauduttu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mä itse oon kone ja metallialan koulutuksen käyny mutta duunia ei vaan löydy tältä alalta paljoa (hienomekaanikko)Mulla on paljon frendejä ketkä on samas jamas ei oo duunia ni se siitä.
Pakko täs on jotain kehitellä kun ei oman alan töitäkään oo (ainkaan täällä pohjanmaan alueella). Työkkäristä passitetaan muuten ja niinkun nytkin olen, niiiin turhanpäiväsessä "projektissa" mukana että hohhoijaa. Tulin sitten siihen lopputulokseen, että kokeillaan metallialaa ja jos niin hyvin käy että tykkään niitä hommia tehdä niin siinä samalla tuloo hankittua itellensä uuden ammatin. Ja motivaatiokin on toista luokkaa kun on itse hakenut koulutukseen kun että oot työkkärin osoituksen kautta pakotettu menemään näihin "leikkikouluihin".
Katsotaan nyt sitten mitä tuleman pitää.
Kyllä nainen pärjää hitsarina siinä missä mieskin, olen sen itse huomannut, kun samassa työpaikassa olen ollut. Itse en ole hitsari, vaan CNC-sorvaaja ja minulle tämä homma sopii parhaiten metallissa.
Itse olen miettinyt aivan samaa "alan vaihtoa" ja ois kiva kuulla naisten mielipiteitä hitsarin hommista. Nyt olen menossa varastoalan kursseille ja jos se ei poiki töitä, niin haen Akerin 6kk:n hitsarikursseille, missä luvataan työpaikka jos oppii homman. Telakkatyö on likaista ja kylmää, mutta olen valmis siihen jos vain saisin töitä. Mitäs ne mahtaa muuten maksaa palkkaa uusille tuoreille hitsareille???
Suosittelen naispuolisille ennemminkin vaikka koneistajan hommaa, se on vähän kevyempää.Mieshitsareillakin tahtoo olla niskat-hartiat-selkä osasto "jumissa" aina.Ja varsinkin kylmissä olosuhteissa.Koneistajat ovat lämpimissä suht siisteissä halleissa, eikä työ ole niin raskasta.Kato jos on mahdollista käydä metallialan valmentava kurssi työkkärin kautta(4kk), niin mee ihmeessä.Siellä sorvaillaan, lorvaillaan, hitsaillaan, vitsaillaan...
Eli siellä näkee metallin eri hommia, ja sen jälkeen on helpompi hakeutua haluamalleen kurssille.
Tuo kurssi millekkä olen ilmoittautunut on työkkärin järjestämä ja se alkaa niin, että ensin 20pv tutustutaan näihin metalli"jutskiin" ja sitten lähetään suunnittelemaan mahdollisia kiinnostuksen kohteita ja laaditaan henk.kohtainen opintosuunnitelma. Kurssin pituudesta ei voi sanoa mitään kauanko se kestää,se riippuu sitten omasta suunnitelmasta. Mutta tässä on nyt oiva tilaisuus hankkia itellensä uusi ammatti jos vaan metallialaan tykästyn. Ja ainahan sen kurssin voi kesken jättää jos taas ei tykkää, käyn ainaki tutustumas tähän alaan, mikäli sikäli sinne hyväksytyn päätöksen saan. Ainakin oon kuullu vaan positiivista metallialan naisista ja työnantajat ovat innokkaita naisia ottamaan töihin. En tiedä pitääkö paikkaansa.
kyllä suosittelen....muutamia naispuolisia työkavereita on ja ihan samalla lailla touhuavat!
kannattaa kokeilla..mikä telakka mihin oot pyrkimässä??
vaikka olen "komennusporukkaa",olen monta naista nähnyt alalla ympäri eurooppaa..(hitsaamassa)...=)eli ota koukkuun kiinni.
nyt on tilauskanta mahtava eli töitä on
En nyt tässä vaiheessa ole menos mihinkään telakalle. Kokeillaan nyt ekaks onko metalliala meikäläisen hommia (minkäänlaista kokemustahan mulla ei ole), kurssille vasta menos, jos nyt edes pääsen. Ja jos käy niin että hyvällä menestyksellä käyn ton metallialan koulutuksen, niin ens sijainen toive olis aluksi löytää töitä ihan täältä kotopaikkakunnalta, pohjanmaalta.
Täälläpäin on monenmoisia, isompia ja pienempiä metallialan firmoja.
Nyt alkuun se, että päivääkään en ole hitsannut vaikka se olisi kiinnostanutkin minua, mutta vain harrastuksena. En ota kantaa siihen mitä hitsarit tienaa. Voi tienata hyvinkin paikasta riippuen.
Omalta kohdaltani ryhtyisin koneistajaksi ja pyrkisin CNC-sellaiseksi jos metalli-alan duunipaikat kiinnostaa tällä tasolla.
Että särmääjän homma voi alkuun olla ihan jees. Oppii käyttämään konetta jne uusia palikoita ja ohjelmoinnit, mutta pidemmän päälle se on raavaammallekkin miehelle rassaavaa nimenomaan selälle, joka joutuu yleensä mitä raskaammille ja hankalimmille asennoille juuri selän kannalta. Harvoin ne palikat jää sellaseksi 10x10 cm:paloiksi. Tunnen kyllä tosin hitsareita ja särmääjiä jotka ovat duunia tehneet jo 10-15 vuotta, osalla menee terveyden puolesta hyvin, osalla ei. Tämä on niin ala-ja henkilökohtaista ja en koskaan ole näitä kavereita väheksynyt duuninsa takia. Työasennoilla jne voi vaikuttaa omaan hyvinvointtin ja pitääkin. Palkka myös pitää vaatia homman mukaan.
Mitä nyt oon avoimia metallialan työpaikkoja kattonu, niin suurimmaksi osaksi on paikkoja just CNC-koneistajille tms. On tietysti hyväksi luettu myös hitsaustaidotkin. Tuntuu että pelkäksi hitsariksi ei kannata ryhtyy, vaan pitäs olla sellanen "jokapaikan höylä".
ja sitten osaa mitään kunnolla ,ei koneistaa ,kautta hitsata,kyllä kannattaaa tietysti perus-asiat opetella ja katsoa mikä miellyttää parhaiten ,ei kaikista hitsareita tule..sen täytyy lähteä selkäytimestä.moni puhelee et hitsaus on raskasta työtä,kyllähän sitäkin on ,mutta ääritapauksia ei kannata kauheasti huomioida.
aina ei voi rakastaa työtään
todellakin vakavasti lähtemisen puolesta...
Konepaja työ ei ole raskasta, vaikka olisit levyseppänä ja hitsarina olet parempi, kuin suurinosa miehistä, sillä nainen on tarkempi tekemään kuin mies.
Kun ilmoitin halukkuuteni osallistua työkkärin järjestämään kone-ja metallialan kurssille niin siellä sanottiin myös että naiset on tarkempia ja tunnollisempia tekemään noita hommia.
Kattotaan nyt sitten jos tästä ura urkenee ja sais vakitöitä hyväpalkkasesta firmasta, niin eipä täs mikään estä paikkakuntaa vaihtamasta. Ei muutakun muksu, kissat ja isäntä kainaloon ja menoks :) (mieheni myös työtön)
Kyllä hyvälle hitsarille paikka löytyy!! tai hyväksi hitsariksi kurssittautuvalle!
tiesitkös muuten, että Jyväskylässä Teollisuuden Oppimispaikka maksaa palkan kurssituksen aikana!!
Ei hullumpi juttu.
moro!
täällä nainen 25v joka kyllästyi totaalisesti asiakaspalvelutöihin 2v sitten ja lähti just sinne tökärin metalliin valmentavalle kurssille. kerkesin kokeilla lähinnä levyseppähitsarin hommia, eli polttoleikkausta, ym. koneiden käyttöä. käsisorviakin pari päivää kokeiltiin ja työturvallisuuskurssi tuli suoritettua. vajaa 3vk kerkesin olla ja sain töitä ohutlevy-puolen tehtaasta. siellä 6kk ja nykyisessä 1v ja vakkarina.
yleisesti ottaen miehet on reiluja työkavereita, on toki niitäkin joiden mielestä nainen, etenkin nuori ei osaa mitään. niistä ei kannata välittää, ovat säälittävän vanhan aikaisia. tytöttelyä tulee mutta pojuttelen takaisin :)
Kivaa että naispuolisetkin antavat mielipiteitänsä ja kertovat kokemuksistaan!!!
Itellänikin sama tilanne. Olen myös totaalisen kyllästynyt asiakaspalvelutyöhön, "No hyvää päivää voinko olla avuksi". Voi yäk, yäk. Ei sen väliä ei töitä kyllä kaupallisella alalla nyt ookkaan.
Oon aikasemmin ollu metallialan tehtaassa töissä jossa oli "akkavalta", ei mitään häävistä ollut. Vanhat akat jokka on ikänsä ollut samassa paikkaa töis, puhuvat "kakkaa" toistensa seliän takana ja luulevat olevansa joka asias parempia kun muut. Ainaskin luulen pärjääväni miesvaltasemmalla alalla. Huumoria löytyy, enkä ole mikään nirppanokka.
Mulla on yks naispuolinen tuttava joka oli kans tuolla samasella kurssilla ja se olis saanu työpaikan/harjoittelupaikan vähän kauempaa, jostain metallisfirmasta kummiskin ettei se ottanukkaan muutakuin naisia, mutta se kaatu vissiin siihen kun se ei kuulunut Härmänmaan alueeseen.