Kertokaa

Ei se aika sen nopeammin mene.
Vanki voi soittaa tietyn verran viikossa.Jos on avovankilassa sinne voi soittaa iltaan asti.
Lomia voi hakea kun on suorittanut puolet tuomiosta.Tuomio pitää olla yli puolivuotta että voi päästä lomille,jos oikein muistan.

Kyllä siellä pärjää jos ei ole vasikoinut/velkaa.

pari vuotta, ei ollut kivaa odotella kotiin. Ensimmäinen loma oli puolen vuoden istumisen jälkeen. Joskus sattui pieniä yhteenottoja muiden kanssa, jonka seurauksena joutui avolta suljetulle. Loppujen lopuksi kaikki meni suht hyvin, nyt kotona:)Paljon tuli tuomiota?

tuskin miehelläsi siellä hätää on. tärkeintä nyt että pidät oman pääsi kasassa jos meinaat odotella. ei se maailmanloppu ole vaik välillä siltä tuntuukin. sit helpottaa kun lomat alkaa. joutuuko kauanki istua ? mä jouduin aikanaan odotella pari vuotta ja kyllä vielä onnellisesti yhdessä ollaan.

todella paljon voimia ja jaksamisia myös sinulle, on se aina vankilassa olevallekin raskasta olla erossa perheestään. itse olen juuri parasta aikaa kotosalla odottamassa miestäni kotiin, olen odotellut nyt 1v4kk ja vielä olisi jonkin aikaa odoteltava ja täytyy sanoo et raskasta on ollut, välillä yhtä helvettiä mutta kyllä se siitä, usko mua. varmasti hänellä on kaikki ok, yritä keskittyä omaan jaksamiseesi!

Sain itse nelikymppisenä ensimmäisen ja ainoan tuomioni, neljä vuotta josta puolet istuttavaa. Vaimollekin tilanne oli uusi, kuten silloinen avioliittommekin, jonka yksivuotispäivää ehdimme juhlia vapaana ollessamme. Tilanne tuntui olevan hänelle paljon kovempi kuin minulle, ja minulle taas oli kovin paikka kädettömänä katsella hänen kärsimystään, masennustaan, vihaansa ja itsetuhoisia ajatuksia ja puheita. Yksin olin voimaton tukemaan ja kannustamaan, omat ystäväni joita pyysin olemaan hänen tukenaan ottivat etäisyyttä ja tuskassaan vaimo työnsi muitakin läheisiä luotaan.

Apua saa ja kannattaa hakea, vaikka shokki, suru, viha ja hätä tietyissä rajoissa ovat ihan terveitä reaktioita. Työpaikan kautta voi saada erilaisia työssäjaksamis- tai työuupumuskursseja, Kriminaalihuollon tukisäätiöllä on vielä tämän kevään "linnanleskien" kokoontumisia,

http://www.kriminaalihuollontukisaatio.fi/PROJEKTIT/linnanlesket.htm

ja ihan lääkärin määräämää lääkitystäkin kannattaa harkita jos tilanne tuntuu jäävän päälle. Miehesi pärjää sitä paremmin sisällä mitä paremmin sinä jaksat ulkona. Näin siis siinä tapauksessa ettei hän ole sinisilmäistä tyttöä huoltoyksikkönään ja perhetapaamis- ja lomapatjanaan pitävä venkula.

Meillä liitto kesti ja syvenikin, kirjeet ovat hyvä keksintö. Linnassa pärjää jos, kuten edelläkin sanottiin, ei ole vasikka eikä veloissa. Väärään jengiin kuuluminen tai seksuaalirikokset voivat myös poikia ongelmia, mutta tavallinen omista asioistaan huolehtiva mies jonka rikoksissa ei vankilamaailmassa ole mitään häpeämistä pärjää kyllä.

Zemppiä teille.

kaikille rohkaisevista vastauksistanne.. Olo on kamala mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Onneksi on paljon tekemistä ja tukevia ystäviä...

Jokaisella aika kuluu vähän eritavalla. Mieheni on sanonu et mitä pitempi tuomio sen nopeemmin aika kuluu, kun ei niin laske päiviä pois pääsyyn.
Soittaminen johtuu ihan kuinka paljon on rahaa. Lankapuhelimeen soittaminen on paljon halvempaa kuin kännykkään. Kännykkään soittaminen maksaa n.10e/10 min. Ite oon ainakin huomannu että kun elämä palaa muutaman viikon jälkeen omiin uomiinsa ja ikävä tasottuu niin ei se aika tunnu niin pitkältä. Ja näin useamman tuomion aikana siihen on jo tottunut. Tsemppiä!

Aamulla herätään 6.30.
Ennen seiskaa syödään aamiainen. puuroa, tumma tai vaalealeipä (sämpylöitä vain viikonloppuisin!). leikkeleet,juustot, kahvi tai tee. Tunti töitä ja treenaamaan. tunti unta ja päivällinen. soitto kotiin ja kevereille jos joltain saisi rahaa. tunti töitä ja atk-luokkaa pelaa tai bändi huoneeseen soittaa. Päivä unet ja syömään. Illalla salille tai espanjan kurssille. Kerranviikossa (vain) pääsee kanttiiniin osta karkkia ja tupakkaa!!! Lomaa on vain neljä päivää kolmessa kuukaudessa. Joten jos miehesi pyytää rahaa lähetä ihmeessä, ja laittaisitko parikymppiä minullekkin kun jaksoin kaiken kiireen keskellä auttaa??

Mun mieheni sanoi, että eka viikko-pari ekaa viikkoa on sitä totuttelua. Sitten se tuomio lähtee liikkeelle ja siihen tottuu, eli alkaa sujua ja menee ihan sutjakkaasti eteenpäin, päivä kerrallaan. Sama se on ollut myös mulla. Ekat viikot on ollut ihan hirveä ikävä ja totuttelu siihen, että on yksin, sitten alkaa sujua, päivä kerrallaan, edelleen. Miten sitä muuten elämässä eteen pääsee?

Halusin vain toimittaa voimia sinulle. Tässä näyttää jo hyvin tulleenkin näitä vastauksia joten en rupea niistä sen enempää jauhamaan.Ensimmäinen kuukausi oli ainakin minulle pahin, sen jälkeen siihen yksinoloon tottui. Kunhan et jää kotiin neljän seinäin sisälle niin kaikki on hyvin, minun ystäväni repivät liikkeelle vaikka en aluksi mihinkään halunnut lähteäkään...sitä mukaa sain taas normaalista arjesta kiinni. Nyt ollaan jo voiton puolella ja mies tulee kohta kotiin. Eteenpäin ajatellen aika tuntuu ikuisuudelta mutta taaksepäin kun ajattelen niin mennyt ihan hujahduksessa. Mutta kaikilla meillä on omat keinomme selvitä! En kuullut ensimmäiseen kahteen viikkoon mitään miehestäni kun hänet vietiin, se oli pahinta, en tiennyt miten hän jaksaa. Jo heti ensimmäisen puhelun jälkeen helpotti kuin kuulin millä mielellä hän oli. Ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen helpotti vielä enemmän.Kyllä se siitä! Koita jaksaa ja toivon että sinulla on ympärillä ihmisiä tukemassa eikä tuomitsemassa (niinkuin suurin osa minun "ystävistäni" teki) onneksi oli myös muutama aito ystävä joka näki pahanoloni ja ei hyljännyt minua...Koita jaksaa, ja muista että et ole ainut tuossa tilanteessa minulle se tuo ainakin vähän lohtua.

kaikille vastauksista. ensimmäinen tapaaminen on nyt takana päin ja olo jo hieman parempi kun tietää että miehellä on tilanteeseen nähden kaikki kunnossa. Olisin vielä sellaista kysynyt että mikä paperi tarvitaan perhetapaamiseen? siis se lomake, millä todistetaan yhdessä asuttu aika.