Minua kiinnostaisi tietää mitä vaikutelmia teille tulee seuraavasta runoilijapersoonallisuudesta?
Näyte hänen omaelämäkerrallisesta runostaan on katkaistu. Otin tähän vain pätkän alusta ja toisen pätkän runon lopusta.
Runoilija Juhana Ihalainen s. 1798, Rautalammilla, kuoli siellä 1856. Työskenteli renkinä, räätälinä, vietti loppuelämänsä kunnan elätettävänä ruotuvaivaisena.
Julk.: runoja Mehiläisessä 1837; Runoja ( toim.V Laurila ) 1962
Omaelämäkertaruno
Runon sanolla sanelen
Elon alun ilmottelen
En ole suuresta suvusta
Engä Korkesta Kotosta
Syntynyt Sytän Sawossa
Rautalammin Rannikolla
Kyllä Köyhästä akasta
Isä Ilkijä sijtti
Sattoi Sala wuoteheissa
Tällen Tiellen Lokaisellen
Linnun Lailla Lentämähän……
…. Puhukapa Puolestani
uten Kaupungin Katuilla
Että antais almujansa
Porvaritkin Puolestansa
Panisivat Palkinnoita
Waivasellen vahingosta
Joshan vielä jollon kullon
Kynä Kynsissän Pysysi
Kijtos Laulun Kirjoittaisin
Laupiuten Laittaillen
Että vielä vihollisen
Saisip’ Tulla Tuntemahan
Että onneton osaapi
Vielä Puolestan Puhuva
Parta äijä Paukutella.
Terveisin anna
Näyte hänen omaelämäkerrallisesta runostaan on katkaistu. Otin tähän vain pätkän alusta ja toisen pätkän runon lopusta.
Runoilija Juhana Ihalainen s. 1798, Rautalammilla, kuoli siellä 1856. Työskenteli renkinä, räätälinä, vietti loppuelämänsä kunnan elätettävänä ruotuvaivaisena.
Julk.: runoja Mehiläisessä 1837; Runoja ( toim.V Laurila ) 1962
Omaelämäkertaruno
Runon sanolla sanelen
Elon alun ilmottelen
En ole suuresta suvusta
Engä Korkesta Kotosta
Syntynyt Sytän Sawossa
Rautalammin Rannikolla
Kyllä Köyhästä akasta
Isä Ilkijä sijtti
Sattoi Sala wuoteheissa
Tällen Tiellen Lokaisellen
Linnun Lailla Lentämähän……
…. Puhukapa Puolestani
uten Kaupungin Katuilla
Että antais almujansa
Porvaritkin Puolestansa
Panisivat Palkinnoita
Waivasellen vahingosta
Joshan vielä jollon kullon
Kynä Kynsissän Pysysi
Kijtos Laulun Kirjoittaisin
Laupiuten Laittaillen
Että vielä vihollisen
Saisip’ Tulla Tuntemahan
Että onneton osaapi
Vielä Puolestan Puhuva
Parta äijä Paukutella.
Terveisin anna
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerjuu runo.
Ei minun makuun.
Onneksi ei syödä tartte.
Kuin kalevalaista tekstiä. Ihan kansanmies ei liene ollut asialla kun osasi kirjoittaa. Ollaan sisällöstä mitä mieltä tahansa niin runoilijakykyjä on "äijällä" ollut. Jos olette eri mieltä, pankaa paremmaksi!
Historiaa vasten minäkin ajattelin häntä. Luku- ja kirjoitustaito on ollut harvinaista siihen aikaan, mutta tämä runoilija oli ollut poikasena oppivainen ja oli kysellyt paljon. Hän ei ollut käynyt mitään koulua ja oli joutunut itsenäistymään varhain ( olla äidin salavuoteudesta siinnyt lapsi siihen aikaan!! ).
Hän oli tehnyt kovaa ruumiillista työtä kunnes jalat kuivettuivat ja hän sokeutui.
Ehkä sinä, Ruuneperi, olet lukenut hänestä enemmänkin.
En valitettavasti tunne runoilijaa. Itsekin vammaisena tunnen suurta sympatiaa kaikkia vaikeuksissa eläviä kohtaan. Runossa heijastuu kirjoittajan elämäntuska. Hänellä olisi ollut paljon enemmän kykyä ja halua antaa itsestäään maailmalle, mutta tilaisuutta ei hänelle annettu.
Kun olin pieni poika, ja isä teki veneen, niin minä soutelin saimaan aalloilla, ja minulla oli gramofooni veneen lattialla "His Masters voice"
ja minä kiersin siihen vetoa ja soitin luterilaisen kirkon papin Veli Lehdon laulamaa
ja Dallape orkesterin soittamaa laulua:
"Nuoruus sun onnes on vain" Ja vielä nytkin muistan ne sanat. Ja ne kuuluu:
Jo haihtuvi nuoruuden hetketkin pois,
ja lapsuuden retket kuin unta ne ois.
Vanhuus kun yllättää, kuin luonnon syksy tää,
jää muistoin lehdet vain kellastuneet.
Oo kauniisti hetki mi omanas on,
vaivu, oi vaivu, sä hurmiohon,
kun nuoruus häipyy, niin muistot säilyy,
nuoruus sun onnes on vain.
Voi jos löytäisin jotakin tietä
tämän äänilevyn, niin ostaisin sen heti
maksoi mitä maksoi.
Jousimies urhoollinen
on levy joka alkoi..."kun hiipuva hiillos tummentuu....
Yhtään enempää en muista. Meillä oli gramofoni jossa oli kaksi levyä. Joskus osasin ne ulkoa mutta nyt en muista kuin tuon yhden levyn alun.
Luulen kuitenkin kuulleeni joskus mainitsemasi laulut, sillä jonkinlainen sävelkin palautui mieleeni.
Kuule hyvä Muori koita löytää se levy jostakin.
Kyllä olisin sinulle kiitollinen, ja laittaisn ositteenikin sinulle.
Jousimies
Kaipauksestako - siis sanojen - oli kysymys? Löytyvät kyllä, jos tarvitaan.