Ongelmani on seuraava ja yritän esittää sen lyhyesti ja selkeästi. Olen 17-vuotias tyttö.
Huoneeni on vanhempien makuuhuoneen vieressä. Vanhempani - tottakai - harrastavat seksiä. Tuohan on ihan normaalia, eikös vain? Mutta se ei todellakaan ole normaalia, että heidän lapsensa, minä, joudun kuuntelemaan heidän rakkauselämäänsä muutaman kerran viikossa.
Minulla on lääkkeet muunmuassa ahdistukseen ja unettomuuteen. Aina kun vanhempani ovat jonain iltana menossa touhuilemaan, äiti käskee minun ottaa unilääkkeeni aikaisemmin, jopa puoli yhdeltätoista. Ja vain sen takia, että nukkuisin ja he voisivat tehdä mitä haluavat. Miksi minun pitäisi ottaa runsaasti lääkkeitä sen takia, että he saavat touhuta? Se ei ole reilua. En ahdistukseltani pysty edes ajattelemaan nukkumista samaan aikaan kun he touhuavat. Olen nimittäin seksuaalisuus- fobiainen. Yleensä joudun valvomaan ja pitämään musiikkia kovalla. Se ei ole lainkaan kivaa. Haluaisin mennä nukkumaan minulle normaaliin aikaan - en ennen yhtätoista enkä tosiaankaan kahden-kolmen maissa.
Sama jatkuu edelleenkin, parin piinallisen vuoden jälkeen. Sama jatkuu, vaikka olisi arki ja seuraavana päivänä pitäisi herätä seitsemältä, sama jatkuu kesämökilläkin. Aikaisemmin vanhemmat mainitsivat, että ehkä he ja isoveljeni (joka muuten nukkuu kaukana asunnon toisella laidalla äänten ulottumattomissa) voisivat vaihtaa huoneita. Enää siitä ei puhuta. Olen pyytänyt varovasti äidiltä, että he alkaisivat pitää kiirettä huoneiden vaihtojen suhteen, mutta aina äiti suuttuu ja alkaa huutaa minulle. "Asia ei kuulu sulle tippaakaan." Niin no, ei kuulukaan, mutta nyt kuuluu kun joudun pakolla kuuntelemaan heidän elämäänsä! Kukaan hullu kakara ei taatusti kuuntelisi tarkoituksella. (Äitini kysyi kerran, kuuntelenko tahallani! Sairasta.)
Terapeuttin i kanssa olen keskustellut tilanteesta. Olen loppuun palanut onnettomien nukkumisten ja koulun kanssa. Aina kun yritän äitini/molempien vanhempien kanssa ottaa asian puheeksi käyttämällä vieläpä kiertoilmaisuja, äiti alkaa raivota eikä suostu kuuntelemaan. Hän väittää, että minä kiusaan häntä tahallani ja että jos yritän hiukan sanoa jotain aiheeseen liittyen, olen kiukkuinen ja se johtuu PMS_ oireista. Eli toisin sanoen minulla olisi sitten ikikuukautiset. Terapeutti ehdotti, että kysyisin vanhemmilta, josko saisin mennä pariksi yöksi näin lomalla kaverini luokse (joka asuu omassa asunnossa poikaystävänsä kanssa). Kysyin ja molemmilta vanhemmilta ehdoton vastaus oli ei. Kysyin miksi. Isän perustelut olivat, että se on muka epäsuotavaa. Äidin perustelut taas se, että hän ei oikein hyväksy "yökyliä", kaverini tilanne on hyvin epätavallinen (hän on 16 ja raskaana) ja että minua alkaisi mukamas ahdistaa siellä. Olen huomannut, että kun olen kavereiden kanssa, minulla ei käy mielessäkään ahdistus tai pakkomielteet ja se on todella ihanaa. :) Sanoin uudestaan, että kaverini ja hänen poikaystävänsä ovat kutsuneet minut (puhuin kaverini kanssa ja hän sanoi, että heillä ramppaa usein ihmisiä eikä haittaisi jos tulisin sinne pariksi päiväksi) heille. Äiti raivostui taas. Kun he olivat menossa normaalisti nukkumaan, hän tuli sanomaan minulle: "Sun pitäis mennä gynekologille kun sulla on noin kauheat PMS- oireet." Tuli ihanan paha olo, muutenkin oli jo paha olo siitä, että tilanne on vaikea ja vanhemmat eivät kuuntele.
Äitini siis väittää, että minä olen aina riitaa haastava, ilkeä kakara, joka ajattelee vain itseään ja haluaisi vanhempiensa lopettavan seksielämänsä. Mutta ei, en ole mitään noista. :(
Terapeuttini kanssa keskustellessa huomasin, että jos vanhempani ja veli eivät vaihda huonetta, minun on pakko vuoden kuluttua muuttaa omaan asuntoon. Tällä hetkellä on todella stressaantunut enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Jos haluatte kysyä jotain epäselvää asiaa, kysykää. Toivottavasti joku jaksoi lukea vuodatukseni.
Huoneeni on vanhempien makuuhuoneen vieressä. Vanhempani - tottakai - harrastavat seksiä. Tuohan on ihan normaalia, eikös vain? Mutta se ei todellakaan ole normaalia, että heidän lapsensa, minä, joudun kuuntelemaan heidän rakkauselämäänsä muutaman kerran viikossa.
Minulla on lääkkeet muunmuassa ahdistukseen ja unettomuuteen. Aina kun vanhempani ovat jonain iltana menossa touhuilemaan, äiti käskee minun ottaa unilääkkeeni aikaisemmin, jopa puoli yhdeltätoista. Ja vain sen takia, että nukkuisin ja he voisivat tehdä mitä haluavat. Miksi minun pitäisi ottaa runsaasti lääkkeitä sen takia, että he saavat touhuta? Se ei ole reilua. En ahdistukseltani pysty edes ajattelemaan nukkumista samaan aikaan kun he touhuavat. Olen nimittäin seksuaalisuus- fobiainen. Yleensä joudun valvomaan ja pitämään musiikkia kovalla. Se ei ole lainkaan kivaa. Haluaisin mennä nukkumaan minulle normaaliin aikaan - en ennen yhtätoista enkä tosiaankaan kahden-kolmen maissa.
Sama jatkuu edelleenkin, parin piinallisen vuoden jälkeen. Sama jatkuu, vaikka olisi arki ja seuraavana päivänä pitäisi herätä seitsemältä, sama jatkuu kesämökilläkin. Aikaisemmin vanhemmat mainitsivat, että ehkä he ja isoveljeni (joka muuten nukkuu kaukana asunnon toisella laidalla äänten ulottumattomissa) voisivat vaihtaa huoneita. Enää siitä ei puhuta. Olen pyytänyt varovasti äidiltä, että he alkaisivat pitää kiirettä huoneiden vaihtojen suhteen, mutta aina äiti suuttuu ja alkaa huutaa minulle. "Asia ei kuulu sulle tippaakaan." Niin no, ei kuulukaan, mutta nyt kuuluu kun joudun pakolla kuuntelemaan heidän elämäänsä! Kukaan hullu kakara ei taatusti kuuntelisi tarkoituksella. (Äitini kysyi kerran, kuuntelenko tahallani! Sairasta.)
Terapeuttin i kanssa olen keskustellut tilanteesta. Olen loppuun palanut onnettomien nukkumisten ja koulun kanssa. Aina kun yritän äitini/molempien vanhempien kanssa ottaa asian puheeksi käyttämällä vieläpä kiertoilmaisuja, äiti alkaa raivota eikä suostu kuuntelemaan. Hän väittää, että minä kiusaan häntä tahallani ja että jos yritän hiukan sanoa jotain aiheeseen liittyen, olen kiukkuinen ja se johtuu PMS_ oireista. Eli toisin sanoen minulla olisi sitten ikikuukautiset. Terapeutti ehdotti, että kysyisin vanhemmilta, josko saisin mennä pariksi yöksi näin lomalla kaverini luokse (joka asuu omassa asunnossa poikaystävänsä kanssa). Kysyin ja molemmilta vanhemmilta ehdoton vastaus oli ei. Kysyin miksi. Isän perustelut olivat, että se on muka epäsuotavaa. Äidin perustelut taas se, että hän ei oikein hyväksy "yökyliä", kaverini tilanne on hyvin epätavallinen (hän on 16 ja raskaana) ja että minua alkaisi mukamas ahdistaa siellä. Olen huomannut, että kun olen kavereiden kanssa, minulla ei käy mielessäkään ahdistus tai pakkomielteet ja se on todella ihanaa. :) Sanoin uudestaan, että kaverini ja hänen poikaystävänsä ovat kutsuneet minut (puhuin kaverini kanssa ja hän sanoi, että heillä ramppaa usein ihmisiä eikä haittaisi jos tulisin sinne pariksi päiväksi) heille. Äiti raivostui taas. Kun he olivat menossa normaalisti nukkumaan, hän tuli sanomaan minulle: "Sun pitäis mennä gynekologille kun sulla on noin kauheat PMS- oireet." Tuli ihanan paha olo, muutenkin oli jo paha olo siitä, että tilanne on vaikea ja vanhemmat eivät kuuntele.
Äitini siis väittää, että minä olen aina riitaa haastava, ilkeä kakara, joka ajattelee vain itseään ja haluaisi vanhempiensa lopettavan seksielämänsä. Mutta ei, en ole mitään noista. :(
Terapeuttini kanssa keskustellessa huomasin, että jos vanhempani ja veli eivät vaihda huonetta, minun on pakko vuoden kuluttua muuttaa omaan asuntoon. Tällä hetkellä on todella stressaantunut enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Jos haluatte kysyä jotain epäselvää asiaa, kysykää. Toivottavasti joku jaksoi lukea vuodatukseni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehdottaisin että otat käyttöön suorat linjat ja rohkenet sanomaan heille sopivalla hetkellä tällä tavalla: MÄ EN TEIDÄN SEKSIELÄMÄÄ ENÄÄ KUUNTELE!
Ja keksit tohon vaikka hyvät jatkon. Puhut kovalla äänellä ja selkeästi.
Seksi on arka aihe (myös minulle. Olen 16) mutta tuossa tilanteessa pystyisin puhumaan suoraan asiasta vanhemmille. Näin minä tekisin :)
Mutta miksi terapeuttisi ei voisi soittaa vanhemmillesi ja kertoa, kuinka tämä asia häiritsee sinua?
Mulla sama tilanne, oksettavaa. Mutta koitan hyväksyä sen, koska porukatkin saa kuunnella nitinää mun huoneesta myös kerran viikossa :D Mutt tosiaan, vanhempien hommailu on iljettävää, sinuna sanoisin suoraan, miltä susta tuntuu. ja jos sun äitis ei ymmärrä, niin se on idiootti. Sä et oo lapsi enään. :)
Entäs jos itse vaihtasit huonetta veljesi kanssa? Vanhempia ei tarvitsisi sotkea koko asiaan. Vai haluavatko sotkeutua?
Olen joutunut kokemaan samaa kuin sinä silloin kun asuin vielä kotona. Meillä oli todella pieni talo ja vanhempani harrastivat seksiä viereisessä huoneessa. Veljieni ja minun yhteiseen huoneeseen joutui kulkemaan heidän huoneensa kautta. Kaikki kuului. Joskus he harrastivat seksiä meidänkin huoneessamme, jos heidän huoneensa oli vieraille varattu. He luulivat, että nukuimme. Minä ainakaan en nukkunut! Lopulta valvoin keittiössä yöt läpeensä ja nukuin todella vähän. Ollessani 14 vanhempani viimein tajusivat, että tarvitsimme enemmän tilaa. Mutta sitä ennen olin tottunut jo valvomiseen... Olisinpa uskaltanut sanoa heille, mitä ajattelin asiasta!
Tällä hetkellä olen liki kolmekymppinen ja parisuhteessa. Seksi ON normaalia, muttei ole tarkoitettu perheen lasten/nuorten kuultavaksi.
Tässä sinulle ratkaisuehdotuksia:
- Mene kyläilemään kavereillesi. Olet jo sen ikäinen, että voit päättää itse ainakin joistain asioista. Mutta muista, että kaverisikin harrastavat seksiä...
- Sano heille suoraan asiasta ja vaadi, että he muuttavat huonetta
- jos nämä eivät tepsi: ääntele keskellä yötä huoneessasi, ikään kuin harrastaisit seksiä. Kun ja jos vanhempasi valittavat siitä, sano, ettei itsetyydytyksesi/seksisi kuulu heille. Sinun kroppasihan on kyseessä. Tee tätä usein ja kovalla äänellä. Vinguta sänkyä. Tee tämä aina mahdollisiman epämukavaan aikaan heidän kannaltaan.
Älä luovuta!
Sun äidin ja sun pitäisi yhdessä mennä terapeutille puhumaan asiasta.
Fobia on neuroottinen mielenhäiriö, jolle ei voi mitään ja sitä on vaikea parantaa. Jatkuva pelon kohteelle altistuminen saattaa pahentaa fobiaa niin, ettei elämästä tule mitään.
Vanhempasi ilmeisesti koittavat saada sinut tottumaan asiaan. Ulkopuolisten ihmisten ja läheisten on todella vaikeaa tajuta fobioita, koska ne ovat järjettömiä pelkoja. Näin ollen he yrittävät hyvää hyvyyttään totuttaa foobikon pelon kohteeseen. Tästä voi olla teidänkin kohdalla kysymys, mutta se ei tule toimimaan. Vanhempasi on saatava ymmärtämään tilanteen vakavuus!!!!!