Heippa!
Aluksi haluan sanoa, miten hienoa on, että on tälläset sivut. Saa huomata,ettei olekkaan yksin asian kanssa. Olen 28vuotias nainen ja olemme yrittäneet lasta 1,5v. Tutkimuksiin emme ole vielä menneet. Se jotenkin pelottaa. On helpompi, kun me emme saa lasta, mutta tutkimusten jälkeen voi olla, että toinen meistä ei saa lasta. Olen nähnyt lähipiirissäni pariskuntia jotka ovat tehneet lasta viitisen vuotta ja sitten vihdoin tärpännyt, joten toivoa emme ole menettäneet. Silti rupeaa ajatuksiiin hiipimään tulevaisuus ilman lasta. Pikkutytöstä asti olen haaveillut olevani jonain päivänä äiti. Nyt olen ruvennut miettimään, että mikähän minun tarkoitukseni tässä elämässä on? Mikä minua tulevaisuudessa odottaa? Onko minun tarkoitus kuolla yksin vanhana jossain laitoksessa,ilman minkäänlaisia saaavutuksia elämässä?
Olen kyllä onnellisessa suhteessa. Meidän on hyvä olla kahdestaankin, mutta entä sitten, kun toista ei enää ole? No minähän heittäydyin synkäksi. Toivoa on vielä ja mahdollisuuksia. Tsemppiä kaikille lapsettomuuden kanssa painiville!
Aluksi haluan sanoa, miten hienoa on, että on tälläset sivut. Saa huomata,ettei olekkaan yksin asian kanssa. Olen 28vuotias nainen ja olemme yrittäneet lasta 1,5v. Tutkimuksiin emme ole vielä menneet. Se jotenkin pelottaa. On helpompi, kun me emme saa lasta, mutta tutkimusten jälkeen voi olla, että toinen meistä ei saa lasta. Olen nähnyt lähipiirissäni pariskuntia jotka ovat tehneet lasta viitisen vuotta ja sitten vihdoin tärpännyt, joten toivoa emme ole menettäneet. Silti rupeaa ajatuksiiin hiipimään tulevaisuus ilman lasta. Pikkutytöstä asti olen haaveillut olevani jonain päivänä äiti. Nyt olen ruvennut miettimään, että mikähän minun tarkoitukseni tässä elämässä on? Mikä minua tulevaisuudessa odottaa? Onko minun tarkoitus kuolla yksin vanhana jossain laitoksessa,ilman minkäänlaisia saaavutuksia elämässä?
Olen kyllä onnellisessa suhteessa. Meidän on hyvä olla kahdestaankin, mutta entä sitten, kun toista ei enää ole? No minähän heittäydyin synkäksi. Toivoa on vielä ja mahdollisuuksia. Tsemppiä kaikille lapsettomuuden kanssa painiville!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me ollaan yritetty jo viisi vuotta, joitakin tutkimuksia tehty. Vitkastelen niiden kanssa, koska tieto lisää tuskaa, ja olet aivan oikeassa, että nyt ME emme voi saada lasta, tulevaisuudessa ehkä jompikumpi meistä on se, joka ei ole hedelmällinen.. Ja olen itsekin nähnyt jomman kumman meistä kuolemassa aivan yksin laitoksessa, koska toista ei enää ole ja lapsia vielä vähemmän. Mutta silloin adoptio tulee mieleen! Maailmalla lapsi itkee ja etsii turvallista aikuista, joka ottaisi syliin.. Kukaan ei pidä hänestä huolta, hänellä on likaiset vaatteet ja kova nälkä.. Ehkäpä meistä tai teistä tulisi hänelle vanhemmat, äiti ja isä, joka ottaa syliin, kun itkettää? Omahan se lapsi olisi, hän pitäisi meitä omana äitinään tai isänään, vaikka biologiset vanhemmat olisivat jossakin ihan muualla.. Minulle on sanottu, että äiti ja isä ovat heitä, jotka kasvattavat ja pitävät huolta! Rakastavat yli kaiken! Vai lakkaisivatko omat vanhemmat olemasta vanhempia, jos kerrottaisiin, että he ovat adoptiovanhempia? Ei ainakaan minulle, ei koskaan, ei milloinkaan!