Olen saanut lukea ja kuulla, että vankila on ahdistava työpaikka niin ympäristöltään kuin työkavereiltaankin ja pääpaino työllä on odottelussa, että kotiin pääsy koittaisi. Ymmärrän kyllä sen, että jos vankila on todella suljettu työyhteisö ja se sijainniltaankin on syrjässä, sekä työntekijät ovat samalta kylältä ja jopa samaa sukuakin, niin eipä se paljon muuta voi olla kuin ahdistava paikka työskennellä. Tällainen kompinaatiohan aiheuttaa tiettyjä ilmiöitä ja ilmiöt eivät varmaankaan ole hyviä, olettaisin? Onko kenelläkään kokemuksia vankilasta työpaikkana, ja mistä vankilasta? Olisi mukava kuulla mietteitänne, kun työpaikkakiusaamiseen ja sitä aiheuttaviin asioihin liittyen teen pienimuotoista tutkielmaa.
Vankilako ahdistava työpaikka?
Henkka
144172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä tuollaiset tunnusmerkit täyttävä työpaikka saattaa ollakin ahdistava. Kaikki aikatalutettua , säännöllistä, varmaa (virkasuhteet), tuttua (tuttavat/sukulaiset), muuttumatonta (rutiinit), yksitoikkoista (rutiinit), tylsää (rutiinit), vanhanaikaista (kaavamaisuus)ja vaikka ja mitä.
Ei sovi kaikille istumatyö.
vankilaan ei kannata lähteä töihin jos omaa älykkyyttä tai kädentaitoja. ne menevät hukkaan. viisaudesta verotetaan!
tekemisellä tarkoitat kädentaitoja, niin... olet siinäkin väärässä. Suurin osa vanginvartijoista on ennen linnaan tulemistaan tehnyt jotakin muuta työtä, myös kädentaitoja vaativia. Jos sen sijaan et tule toimeen ihmisten - välillä hankalienkin - kanssa älä pilkkaa niitä, jotka ihmissuhdetyössä esim. vankilassa tekevät työtä, jota ei voi mitata kiloina tai metreinä.
Henkilökunnalla on liikaa aikaa, yksinkertaisesti. On siis aikaa kyylätä kateellisena muita ja heidän virheitään. Vielä kun työpaikka saatu suhteilla, niin itsearvostus ei varmaan ole kehittynyt, joten kadehtitaan muita ja pyritään mustamaalaamaan, puhumaan paskaa ja panttaamaan työntekoon liittyviä tärkeitäkin tietoja, jotta päästään sitä kautta nälvimään ja savustamaan ulos. Sukusiitto on paha asia!
Voin vain puhua yhden vankilan puolesta, mutta olen kuullut, että ei tämä ole ainut vankila jossa näin.
suhteilla saadaan työpaikka vankilasta? Miten toimii valintasysteemi Vankeinhoidon Koulutuskeskuksen kursseille? Suhteillako?!
Onhan se kivaa, mukavaa jne kun vanginvartijana saa olla sylkykuppina tällä palstalla. Ehkä tarvitset tämmöistä "terapiaa" psyykkeesi hoitoon. Moniko vanginvartija juttelee, että kyllä ne paperimiehet, puusepät, metallimiehet, autonkuljettajat, sairaahoitajat jne ja heidän työnsä ovat ihan hanurista? Meidän vankilassamme ei kukaan. Arvioi oma tilasi, anna arvo toisilekin. Eli kasva aikuiseksi!
Minulla on työkokemusta vanginvartijana seuraavista vankiloista:
* Helsingin tutkintavankila (Katajanokka)
* Turun tutkintavankila
* Vantaan vankila
*Helsingin vankila
Kahdessa jälkimmäisessä olen toiminut myös ohjaajanakin.
Vankilatyön ylivoimaisesti huonoin puoli on todella yksitoikkoinen ja säännöllinen työ, joka lamauttaa työntekijän työmotivaation nopeasti. Koska minkäänlaista kiirettä ei tunneta tässä työssä, kuluu aika todella hitaasti, kun päivissä ei ole mitään uutta, haasteista puhumattakaan.
Toisaalta vankila on hyväkin työpaikka testata omia sosiaalisia taitoja. Työyhteisö puhalsi monissa vankiloissa samaan "hiileen", joten niin hyvää ryhmäkoheesiota en ole kokenut enää missään muussa työpaikassa. Samoin työsuhde oli pysyvä, joten ei tarvinnut pelätä irtisanomisia. Palkka tosin oli huono,mutta Helsingissä sitä kompensoi erittäin halpa asunto, jonka vankila järjesti.
Olen osittain samaa mieltä siitä, että alalle tulee paljon vankilahenkilökunnan lapsia, mutta en tiedä, onko se aina niin huono asia. Mitä pienemmästä vankilasta on kyse, sitä todennäköisempää sisäsiittoisuus on.
Vankilatyö on siis hyvin kaavasidonnaista ja hierarkista, joten työpaikka ei sovellu henkilöille, jotka kaipaavat työltä luovuutta ja haasteita.
Onnitella täytyy sinua, jos olet töissä vankilassa missä ei puhuta paskaa, kadehtita, pelätä uudistuksia, lokeroida ihmisiä uskonnon tai muun asian perusteella, nälvitä uusia tulokkaita, opastetaan asioissa, annetaan vastauksia uusille ihmisille murahtelematta vituuntuneeseen sävyyn, esim. tyyliin: "no pitäisihän sinun tämä tietää jo ensimmäisenä työpäivänäsi, koska minäkin olen 5 vuodessa oppinut, kun äiti järjesti minulle töitä jo ennen armeijaa"!!
Nämä e.m "oikeaa sukua olevat" ihmisethän pääsevät vanginvartija-koulutukseen helpommin ja vaikka eivät sopisikaan, koska sukulaisuus on mahdollistanut työkokemuksen hankinnan.
Sukusiittoisia vankiloita on vieläkin. Etupäässä nämä vankilat ovat tällaisia syrjäisiä maalaisvankiloita, joihin henkilökunta JOUDUTAAN ottamaan pääsääntöisesti valikoimatta vankilan lähiseudulta ja omasta sukulaispiiristä, mikäli meinataan työntekijöitä saada. Kaikki siis sukua keskenään ,ja tulokkaita ei ole, sillä sijainti ja suvaitsemattomuus uusia uhkaavia(KO?) tulokkaita kohtaan edesauttavat asiaa. Saattaahan joku kesävartijaksi lähteä kauempaakin, mikä olisi yhteisölle vain rikastava tekijä, jos yhteisö tajuaisi ottaa tulokkaat vastaan rikastavana tekijänä.
Syrjäisissä vankiloissa luullaan, että heidän tekemänsä työ on jotenkin ensiluokkaista uusinta rikollisuuden ja yleensäkin rikoksentorjuntaa, vaikka se ei sitä ole. Olisi hyvä avata silmät ja vavahtua 2000-luvulle, niin ihmisten kohtelussa kuin muutenkin.
Itse en jaksaisi lähteä vankilaan tappelemaan henkilökunnan kanssa, koska paljon olen kuullut pahaa!
Ite vankilassa töissä ja osaltaan tääl oikeita kommentteja...hei sanokaas te viisaat" siviilityöntekijät"et mikähän se on se ammattiryhmä missä ei olla kateellisia ja haukuta toisia selän takana.Keravan vankilassa esim.90%muualta kuin Keravalta kotoisin joten se siitä suhteilla olemisesta ym.sukulais-suhteet.
Työ on vaativaa ainakin tämän hetkisen yliasutuksen ja henkilökunnan pulan vuoksi,joku sanoi et istumatyö kiinnostaa..no joo joskus on hiljaisempia päiviä mut tätä sattuu vaikka missä ammattiryhmässä.Itse tykkään työstä ja Keravalla ainakin suht.koht hyvä työyhteisö,joten tämä kädetön ja osaamaton jatkaa siellä ja hymy huulilla.
Vankila on yleensä ihan mukava työpaikka, mutta tällainen pointti lisäykseksi.
Itse olen saanut huonoimpia kokemuksia vankiloissa työskennellessäni pienissä kyläpahasissa olevista vankiloista. Niiden henkilökunta kun on pienistä ympyröistä ja vankila ahtaa heidät vielä pienemmäksi yhteisöksi. Voi arvata mikä on seuraus:) Tähän kun vielä lisätään sisäsiittoisuus (sukulaisuus) ja muualta tulevat, yleensä vierailevat henkilöt, niin soppa on selvä. Ihmisten elämä pyörii hyvin paljon työn ympärillä ja työpaikka on kuin toinen koti; mikä on tietenkin heidän kannaltaan parempi, mutta ei kaikkien niiden ihmisten jotka omaavat muutakin elämää. Näissä vankiloissa kun ihmisellä ei saa olla yksityisyyttä. Uusien Kohtelu on niinkuin 60-luvulla muukalaisilla ainakin. Kun kaikki on tuttua, ei siitä haluta muille suoda hyötyä, ajatellaan että meidän leluilla ei leikitä. Uusi ihminen koetaan pahana uudistuksena.
Myöskin oli huonoa, että kaikki pyrittiin tekemään toiselle ihmiselle mahdollisimman hankalaksi, pyrittiin tekemään toisen olo erityisen epämukavaksi tiuskimalla ja äyskimällä ja antamalla käsitys, että et ole tervetullut tänne. Näissä vankiloissa arvojärjestys on sellainen, että vartiopäällikön poika tai tyttö hoitaa myöskin vartiopäällikön virkaa tietämättäänkin, mutta kyllä sen muut näkee. Asioista ja juorutaan puolin ja toisin. Ollaan kasvettu liikaa kiinni vankilaan ja muu elämä on jäänyt elämättä.
Unohtui kertoa se huomioni, että näissä vankiloissahan paskaa puhutaan niin paljon ettei missään, koska aikaa paskanpuhumiseen ja toisten ihmisten tekemisten kyyläilyyn ja huomautteluun on liikaakin. Ja kun omaa elämää ei ole, niin kadehtitaan helpolla.
Nämä kaksi asiaa kun yhdistää, soppa on valmis, bon appetit!
Kyllä siellä puhutaan niin paljon paskaa työtovereistaan..Ankeeta on sellainen, että sisäsiittoiset ihmiset eivät hyväksy meitä muita...Olis töitä niillekin istujille, ni ei tarvittis toisia kytätä ja puhua paskaa ja aukoa päätä aina tilaisuuden tullen...
Olin syrjäisessä vankilassa töissä. Siellä ihmisiä tuntui kiinnostavat yllättävän runsaasti toisten asiat, kuten miten toinen tekee työnsä, missä tekee virheen, poliittinen suuntautuneisuus, uskonto yms. Se teki hallaa ihmissuhteille ja aiheutti kateutta, jos kerroit että sinulla on muuta elämääkin kuin työ, heillä kun ei ollut. Aina uudet ihmiset ja asiat aiheuttivat pelkoa ja vieroksuntaa. - Heikkoa itsetuntoa ja yksinkertaisuutta!
Itsetunnossa pahasti vikaa, koska pieneen yhteisöön mukaan kasvaminen oli varmasti ilmeisen selvää jo lapsena, kun koko suku oli vankilakuvioissa mukana.
Nyt olen töissä isommassa ja kiireisemmässä vankilassa, ja samaa ongelmaa ei ole. Työtä riittää jokaiselle, eli ei kerkeä pohtimaan toisten asioita ja huonoja puolia.
Ehkä suovankilassa voi ollakin ahdistavaa. Ei kannata kuitenkaan puhua vankiloista yleensä!
Automaatio- ja systeemitekniikan osastolla opiskeleva Jussi Näveri on työskennellyt kaksi kesää vanginvartijana. Hän päätyi fuksivuotensa jälkeen Sörkkään eli Helsingin vankilaan samassa joukkueessa lentopalloa pelaavan kaverinsa kautta. ”Minulle kerrottiin, että vanginvartijoista olisi tulevana kesänä pulaa, ja ajattelin että kokemus tällaisesta työstä voisi olla arvokas”, Näveri kertoo. Toisen opiskeluvuotensa jälkeen hän etsi jo oman alan kesätöitä, mutta koska niitä ei löytynyt, vankilassa vierähti toinenkin kesä.
”Aluksi vankilan käytävät tuntuivat todella sokkeloisilta”, Näveri sanoo. Kesätyö alkoi viikon kestävällä perehdyttämisjaksolla. Sen aikana uusille vartijoille selitettiin työhön liittyvät rutiinit ja velvollisuudet. Koulutuksessa myös voimankäytön periaatteet tulivat selviksi.
Näveri kertoo, että vanginvartijan työn keskeisin osa on läsnäolo vankien keskuudessa. Vartijaa tarvittiin aina, kun vangin piti siirtyä paikasta toiseen, esimerkiksi ulkoilemaan tai tapaamaan omaisiaan. Arkeen kuului paljon rutiineita: ”Aamupalalle lähdettäessä avattiin sellien ovet ja tarkistettiin, että kukaan ei ole karannut.”
Vankilassa oli monta Näveriä isompaa miestä vankina, ja vartijan työhön kuuluu paljon komentelua. ”Itseäni isompien käskeminen ei tuntunut kummalliselta, ajattelin sen vain kuuluvan työhöni. ”
Vartijan roolissa vankilassa liikkuminen ei muutenkaan pelottanut Näveriä – vartijoiden kimppuun ei käyty. ”Rangaistus vartijaan kajoamisesta olisi ollut niin ankara, että kukaan vangeista ei sellaista harkinnut”, Näveri kertoo. Hänen puheistaan kuitenkin ymmärtää, että kesävartija joutui muutaman kerran osallistumaan tiukkoihinkin tilanteisiin – tarkemmin Näveri ei kuitenkaan kerro, koska vankien asioista ei saa puhua.
Vankilan rutiinien lomassa vartijat ehtivät käydä kerran päivässä kuntosalilla. ”Pitemmän päälle työ toisti itseään aika nopeasti. Ei siitä pidempiaikaista ammattia itselleen toivoisi.” Näveri kertoo, että tietyt asiat jäivät mieleen muita paremmin: ”Eniten tunteita herättivät tilanteet, joissa vangit tapasivat omaisiaan.”