No, rahallahan sitä suurin osa varmaan maksaa, mutta miten ihmeessä pystyy koiraväki rahoittamaan kisoissa käymisen? Jälleen kerran aloin tuota miettimään, kun selailin ilmoituksia kisoista ja kokeista ja muistelin omaa tilannettani silloin, kun Suomessa olin koirani kanssa. Olkisi pitänyt viedä sitä enemmän näyttelyihin ja etenkin kokeisiin, mutta 30€ kuussa sekä kyytijärjestelyt eivät oikein innostaneet vähävaraista.
Yksi aktiivisimmista ja viitseliäimmistä koiraharrastaja-ryhmistä on nuoriso. Kuinka kummassa he pärjäävät?
On outoa, että maksujen on annettu kohota noin järjettömiksi. Esimerkiksi pohjoisessa asuvat joutuvat ajamaan hurjia määriä näyttelyihin ja jo se itsessään syö rahaa. Totta kai kulut näyttelyiden järjestämiseen ovat suuria, mutta useimmiten kisoissa on sponsoreita, vapaaehtoiset työntekijät ja talkoohenki. Kallein paukku lienee ulkomainen tuomari, joita niitäkään ei joka kisassa ole.
Kuinka kummassa esim. Englannissa voidaan järjestää suuria näyttelyitä osallistumismaksun kuitenkin ollessa alle kymmenen euroa? Ero on aikamoinen.
Mistä siis pihistätte ja paljonko olette valmiita maksamaan kisoista? Missä menee raja?
Yksi aktiivisimmista ja viitseliäimmistä koiraharrastaja-ryhmistä on nuoriso. Kuinka kummassa he pärjäävät?
On outoa, että maksujen on annettu kohota noin järjettömiksi. Esimerkiksi pohjoisessa asuvat joutuvat ajamaan hurjia määriä näyttelyihin ja jo se itsessään syö rahaa. Totta kai kulut näyttelyiden järjestämiseen ovat suuria, mutta useimmiten kisoissa on sponsoreita, vapaaehtoiset työntekijät ja talkoohenki. Kallein paukku lienee ulkomainen tuomari, joita niitäkään ei joka kisassa ole.
Kuinka kummassa esim. Englannissa voidaan järjestää suuria näyttelyitä osallistumismaksun kuitenkin ollessa alle kymmenen euroa? Ero on aikamoinen.
Mistä siis pihistätte ja paljonko olette valmiita maksamaan kisoista? Missä menee raja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
aina omista menoista. Toinen oikein hyvä tapa ilmoittautumisiin on kärsiä yksi kuukausi vaikka vilua ja nälkää ja ilmoittaa koira kerralla moniin kisoihin. Näin ne maksut periaatteessa eivät kasaudu vaan selviää kerralla. Kyydit ja tulo kokeisiin/näyttelyihin onkin sitten toinen asia.
Minä en harrasta baari-iltoja, säästän ne rahat koiranäyttelyihin. Elämä on valintojen tekemistä. Olen töissä, saan siitä palkkaa, se mikä jää "yli" pakollisten menojen jälkeen, laitetaan harrastuksiin. Joskus urokseni astuu narttuja, kun niistä tulee astutusmaksut, niin ne menevät suoraan näyttelymaksuihin.
maalaisjärjellä ajateltuna se on paljon itsestä kiinni mihin rahansa tuhlaa.
Jotkut laittaa ne rahat vaikkapa sinne baariin ja toisilla menee rahat koiraansa.
Onhan koiran pitäminen yleensäkin aika tyyristä.
En ole baarikärpänen, ja Suomessa koirallisena ollessani en koko aikana käynyt baareissa juuri lainkaan. Siis ei ole kysymys siitä, ettäkö viinaan menee kaikki rahat. Tupakkaakaan en polta. En ehken osannut vaan koputella sossun luukulla tarpeeksi aktiivisena silloin, kun en saanut opiskelupaikkaa ja olin työttömänä...
Mietin vain, että eikö KETÄÄN ihan oikeasti mietitytä tuollainen kiskonta harrastuksesta? Totta on, että koiranpito on kallista ja pakkohan ei ole harrastaa koiran kanssa. Tuntuu vain, että jatkuvasti nousevat hinnat otetaan kovin lammasmaisesti vastaan.
se kiukuttaa, kun hinnat on ihan päättömiä nykyisin.
Varsinkin kun yleensä näyttelyreissulle ei meiltä ainakaan lähde ikinä vain yhtä koiraa kerralla. 3-4kin kun ilmottaa, niin kyllä se ihan tarpeeksi maksaa.
Mutta minkäs teet, niinkauan kun porukka maksaa, niin niinkauan on hyvä kiskoa...
Se ei paljon tilannetta muuta, jos yksistään alkaa boikotoida ja jättää koiransa ilmottamatta.
myöskin näyttelyreissulle lähtee yleensä kaksi - neljä koiraa. Näyttelyitä käydään toistakymmentä vuodessa. Kyllä ne ilm-maksut joskus sapettaa. Mutta toisaalta juuri mikään harrastus ei ole ilmainen. Olenkin harrastanut sen mukaan mihin rahat riittää. Ei sen kummempaa.
En malta olla kommentoimatta, kun olen seurannut asiaa aika läheltä sieltä toiselta puolelta eli koejärjestäjän kantilta. Koemaksut menevät hyvin tarkkaan kuluihin, eikä ne tuomaritkaan korvauksillaan rikastu, vaan kaikki tuntuvat olevan toiminnassa mukana 'rakkaudesta lajiin'. Talkooväestä on aina pulaa, joten terve tuloa mukaan järjestämään kokeita. Usein mukana olevat saavat vaivanpalkaksi alennusta tai siis osan koemaksusta voi suorittaa työllä.
Suurin kuluerä on useimmilla kuitenkin polttoaine.
Ehkä meillä on varaa harrastuksiin paremmin kuin esim. Englannissa. En ole kokenut näyttelyiden kustannuksia ylivoimaiseksi.