anoppilassa

4kymppinen kirjoitti:

Esipuhe: Tämä tarina on löyhästi kytketty jatkotarina
jutulle "autioluoto" (15.11.2005). Juttu jatkuu näin...

Seikkailumme autiolla luodolla oli tehnyt meistä intiimit ystävät ja
luotimme toisiimme täydellisesti. Tuskin Jaana olisi muuten niin
rohkeasti antautunut seksuaalisen himon valtaan lähestulkoon milloin
ja missä vain. Olin meistä se ujompi, mutta en toisaalta mahtanut hänen
viettelevälle hymylleen yhtään mitään. Ajattelin aina, että jos jäämme
kiinni, että voin syyttää häntä, mutta kun kerran sitten kävi niin,
minussa piilevä herrasmies otti heti napakasti syyn itselleen. Tosin
se oli juuri se kerta, jolloin viimeksi olisin suonut niin käyvän.
Mutta ei mennä vielä asioiden edelle.

Ainoa tilanne, jossa Jaana selkeästi ujosteli seksuaalisuutensa
esilletuomista oli tehdä mitään sellaista äitinsä läsnäollessa. Se on
varmaankin suunnilleen kaikille ihmisille itsestäänselvyys, mutta
koska olin jo niin tottunut Jaanan ihanan irstaaseen häpeämättömyyteen,
minua nauratti nähdä hänen käytöksensä muuttuvan äitinsä läsnäollessa.
Heidän kotinsa oli Jaanan mukaan aina ollut siveyden sipulimaa, mutta
nyt Jaanan isän kuoltua lento-onnettomuudessa, ilmapiiri talossa oli
entistäkin muodollisempi ja pidättyväisempi. Ilmapiiri oli niin kolea,
että minulla oli tapana tehdä rentouttavia kävelyretkiä viereiselle
hautuumaalle, jossa elämä näytti taas hymyilevän. No, okei, ei nyt
sentään zombieita tallustellut, mutta linnut ja mehiläiset ja, ja
tiedät mistä puhun... Kesä oli sitäpaitsi niin kuuma, että paras paikka
Jaanan mielestä tehdä sitä oli hautakiven päällä.

Aili on anoppini nimi. Aili lähti yhden kerran koiraa taluttamaan ja
koska hänellä on tapana tehdä yli tunnin mittaisia lenkkejä, emme
mielestämme riskeeranneet paljonkaan, jos teimme sen silloin.
Muutenhan Jaanaa oli vaikea saada suostuteltua yölläkään rakastelemaan,
koska hän pelkäsi niin kovasti pienintäkin paljastavaa ääntä. Tässä
kohtaa muistutan lukijalle, että Aili oli kokenut hyvin raskaan
menetyksen ja minun läsnäoloni talossa meni tavallaan samaan ikävien
asioiden piikkiin. Tavallaan hän syytti minua miehensä kuolemasta
vaikka hän ei sitä julkisesti näyttänyt. Tyttären menetys samaan
syssyyn olisi jo liikaa ja siksi koitimme olla hienotunteisia. Mutta
sitten oli tämä pahuksen rakki, joka oli järsinyt hihnansa niin
heikoksi, että se petti heti pihaportilla. Aili palasi talolle, avasi
oven ja kipitti parahiksi keittiöön näkemään kuinka Jaana makasi
keittiön pöydällä, pää taakse kääntyneenä ja rinta korkealla kaarella,
tuoden terhakkaat pystyt rinnat, vaaleanpunaisine nänneineen hyvin
tarjolle. Hänen jalkansa heiluivat olkapäilläni kun panin häntä
seisoaltani olan takaa, takapuoli paljaana ja housut nilkoissa. Niin
kova oli kiihkomme ja eläimellistä ääntelymme, että emme huomanneet,
että Aili oli järkytyksestä äimän käkenä seisonut takanamme ties kuinka
pitkään. Lopulta Jaanan pää kääntyi sen verran alaspäin, että huomasin
hänen silmänsä suurenevan. Ajattelin, että nyt tyttö tulee kunnolla,
nussin häntä entistä kiivaammin ja huutelin "Nyt saat narttu kyrpää
ja kunnolla!" Jaanan kasvot muuttuivat tulipunaisiksi. "Nain aivosi
pellolle!", jatkoin koska Jaana oli kasvojen väristä päätellen saamassa
kaikkien aikojen rajuimman orgasminsa. Sitten Jaana veti jalkansa alas
olkapäiltäni ja risti ne, minkä oletin tapahtuneen siksi, että hän
oli toisinaan orgasmin jälkeen yliherkkä kosketukselle. Olin itse
aivan tulemaisillani ja jatkoin omalla kädelläni runkkaamista kun
näin hänen ilmeestään, että hän ikään kuin väisti katseellaan jotakin
takanamme olevaa. Käännähdin nopeasti ympäri ja käteni kullini
ympärillä pysähtyi sekunnin liian myöhään. Liian myöhään estääkseni
spermalastia ruiskuamasta anoppini housuille.

Aili oli aivan kalmankalpea, kuin shokissa. Veimme hänet sänkyyn
toipumaan ja sitten tein saman Jaanalle. En siis nainut häntä vaan
jätin hänet rauhaan, koska hän oli selvästi järkyttynyt tilanteesta.
Kävelytin koiran hautausmaalla. Tiedän, niin ei saisi tehdä, mutta
niin tein, koska romanttinen tunnelma oli kuollut ja minnekä muualle
sen olisin haudannut? Kosketin hautakiveä, joka pari päivää sitten oli
toiminut lemmenalustana. Kas se tuntuu vielä lämpimältä. Vilkas
mielikuvitus minulla, ajattelin, mutta sitten huomasin lähistöllä
pois päin kävelevän nuorenparin. Kaikenlaisia irstailijoita, kirosin
mielessäni ja lähdin kävelemään takaisin talolle.

Jaana oli jo kunnossa. Virnuili vaan minulle. Jaana on ihana ihminen.
Hän ei koskaan syyttänyt minua tapahtuneesta. Totesi vain että
"shit happens", veti minut lähelleen ja olimme sylikkäin koko illan.
Välillä hän toki kävi katsomassa kuinka Aili pärjäsi. Aili toipui
traumaattisesta kokemuksestaan seuraavaan aamuun mennessä. Ainakaan
hän ei näyttänyt tunteitaan sen enempää kuin ennenkään paitsi, että
jokaisen tilaisuuden tullen hän piti huolen siitä, että hänen kantansa
minun sopivuudestani hänen tyttärensä puolisoksi tuli hyvin selväksi.
Sitä lienee turha tässä toistaa lukijallekaan.

Tunsin syyllisyyttä siitä, että olin järkyttänyt Ailia ja halusin
jokaisessa mahdollisessa yhteydessä esittää hänelle anteeksipyyntöni.
Juoksin asioilla, remontteerasin taloa ja olin hänelle niin ystävällinen
kuin teknisesti ottaen on mahdollista olla anopilleen. Kaksi vuotta
seurusteltuani Jaanan kanssa, pyysin Ailin suostumusta mennäksemme
naimisiin. Enhän minä olisi sitä lupaa tarvinnut, mutta Jaana halusi
kunnioittaa äitinsä toivomusta. Ehkä Jaanallakin kalvoi syyllisyys
tapahtuneen takia.

Tapahtuneesta kului kolme ja puoli vuotta. Sitten sattui yhtenä
uutenavuotena oltuamme pienessä hiprakassa, että olin tavallista
hölösuisemmalla tuulella. Ailillekin oli tuon traumaattisen tapahtuman
jälkeen syntynyt yksi pikkupahe, ajoittainen tissuttelu, josta
tietysti tunsimme lisää syyllisyyttä. Silloin kerroin hänelle ensimmäistä
kertaa mitä todella tapahtui tuolla kohtalokkaalla autioluodon
seikkailullamme. Tai heh, ei nyt sentään ihan kaikkea. Kutemiset
jätin kertomatta, mutta kerroimme rakastuneemme silloin toisiimme.
En ollut aiemmin riittävän selkeästi kertonut hänelle sitä, että se
olin minä, joka pelasti hänen tyttärensä hengen. Sitten kun kerroin
hänelle sormuksen takana olleen ennustuksen, huomasin, että tarina oli
tehnyt vaikutuksen uskovaiseen Ailiin. Huomasin, että hänen silmänsä
olivat alkaneet vuotaa niin kuin minulla aikoinaan. Hän pyysi anteeksi
ja poistui seurastamme. Hetken päästä hän saapui luoksemme valmiiksi
allekirjoitettu vihkitodistus kädessään. Kun Jaana näki sen, oli
hänen vuoronsa itkeä. Ei hassumpaa, ajattelin, kaksi naista parkuu
vuokseni samana iltana, onneksi minua ei itketä. Mutta niinhän siinä
kävi, että kaadoin konjakkipullon ja niinpä itkin minäkin sinä iltana.
Kuinka sellainen moka pääsi minulta käymään? Aili oli itkunsa jälkeen
tyyntynyt ja alkanut hihitellä ja kun kyselin syytä niin hän sanoi,
ettei kyllä ikinä unohda sitä näkyä keittiössä, oli se niin hassua.
Silloin otteeni konjakkipullosta lipesi.

Kun ihminen niin sanotusti napsahtaa, niin sillä tarkoitetaan yleensä
sitä, että kyseinen ihminen käyttäytyy sen jälkeen aivan omituisesti.
Aili jotenkin napsahti sinä iltana, mutta ei mitenkään pahassa mielessä.
Kaikessa laajuudessaan muutoksen huomasi vasta muutaman viikon kuluessa.
Koska en ollut enää uhka hänen tyttärensä tahrattomuudelle, seksuaalisuuden
esiintyminen ei ollutkaan enää mikään kauhukuva vaan ihan inhimillinen ja
myönteinen asia. Siis silleen normaalisti kahdenkeskinen juttu, mutta sen
näkyminenkään ei ollut mikään inhottava asia. Hän näki monta kertaa
keskinäiset katseemme ja sanoi siihen, että "pussailkaa vaan kyyhkyläiset,
ei teidän tarvitse minua hävetä". Muutaman viikon päästä hän toi kotiin
tansseista miehen ja tihkui sen viikonlopun jälkeen rakkauden sanomaa
silmät tuikkien. Ironista kyllä, juuri kun olin tulossa toimeen anoppini
kanssa, meidän oli määrä muuttaa uuteen asuntoomme. Aili taisi osoittaa
mustaa huumoria, en tiedä, mutta kerran tullessamme kylään anoppilaan,
näimme selvästi olohuoneen verhojen melko avonaisesta välistä kuinka
Ailia pantiin kunnolla hänen uuden tanssikaverinsa toimesta.

Istahdimme pihakeinuun odottelemaan. Istuimme pitkään ja totesin välillä,
että kas kun vanha ukko jaksaa. Tunnin odoteltuamme, Aili tuli ulos
tupakalle. Törmättiin siihen ikään kuin olisimme juuri tulleet. Selitys
olisi mennyt muuten läpi, mutta Jaanan silmänisku taisi paljastaa
totuuden.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä