runo isälle

mene lueskelemaan runoja www.rakkausrunot.fi... siellä on paljon runoja.

Otan suruusi osaa.
Voisit löytää osoitteesta www. positiivarit.fi
sopivan runon.
Itselleni tuli mieleen kaksi runoa, joista ensimmäinen on Hilja Aaltosen:

Hän lähti

Hän lähti.
Oven kahvaan ja kynnyspuulle
jäi kaipaus kukkimaan
Se kuiskaa kysyvän suulle:
ei erhettä milloinkaan
tee elämän antaja meille,
vaikka tänään tuntuukin niin.
Sydän kuitenkin Jumalan teille
jää itkien kiitoksiin.

--------

Toinen on Anna-Mari Kaskisen:

Ota hänet vastaan

Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan
Ota hänet vastaan
iloon loppumattomaan.

Ota hänet vastaan,
tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

kiitos paljjon vastanneille:)

vxchuigjhbvjcm

Otan osaa suruusi...
Tässä muutama...itse pidän henk.kohtaisesti tuosta viimeisestä..

Hetki jolloin kanssasi olla sain
oli unta jo tänään vain.
Rakastan sua edelleen,
ei mikään tule väliimme.
Vaikka kaukana olet tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi ikuinen.
Aina kuljet mukanain,
ajatuksissain ja teoissain.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Käy enkeli
vieressäs
taivaan rantaan,
on kulkusi
kevyttä, jalkasi
kantaa.
Et suruja tunne
taivaan tiellä, on
monet rakkaat
vastassa siellä.
Sinä elät
myöskin
keskellämme,
koska säilyt aina
sydämissämme.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Tuo tuulikello minun
haudalleni
anna minulle yksi kyynel,
anna minulle kihara otsaltasi.
Kihara, että en menisi yksin,
kyynel, että pääsisin kotiin.
Ota maasta multaa ja
kanna sitä povellasi
niin sieluni kuulee kuinka
sydämesi hakkaa.
Tuo tuulikello minun haudalleni,
tuo kimppu kaislaa,
tuo pihlajan oksa.
Tuulikello laulaa nimeäsi kun
kaislasta punon veneen.
Pihlajasta veistän airot ja
kyyneltäsi pitkin
soudan suurelle merelle,
missä yksinäiset sielut
muuttuvat taivaan rannaksi

http://www.birgit.mummu.net/Runous/Suru/Lohdutus.htm