Tämä on miltei jatkoa tuohon keskusteluun eläkeläisten asemasta.
Satuin olemaan meidän vähän varttuneempien joukossa iltaa istumassa. Hieraisin oikein silmiäni yhden miehen puheen jälkeen.
Kertoi, olemme vaimoni kanssa tehneet vuoden alusta remontin maksuihimme, emme voi enää ylläpitää entistä elämän menoa.
Päivä-, ja viikkolehtien tilaukset olemme lopettaneet, käytämme kirjaston lukusalia tiiviisti. Säästöä tulee n.600€/vuosi.
Yhdistysten jäsenmaksut pudotamme minimiin, Nykyiset menot 300€/2henk./vuosi plus kk-kokoontumis lounas 2x12€x12kk, 288€/vuosi/yksi yhdistys, teatteri ja konserttimaksut lisänä.
TV-lupamaksukin listalla kun siihen jatkuvasti tulee muutoksia! Yli 200€/vuosi, tarjonta yleensä uusintoja.
Pöytäpuhelin on lopetettu, käytämme kännyköitä, vaihdamme operattoreita tarjousten mukaan.
Tietokone jää, siitähän voi lukea päivänlehtiä ja uutisia. Radio on tullut uuteen käyttöön.
Ulkoilemme, käymme ystäväperheen kanssa joskus teatterissa tai konserteissa. Kirkkokonserteissa emme osta ohjelmaa, joka on 5€ - 20€, sissänpääsymaksua kirkkoon ei sentään ole. Laitamme mahdollisimman ravitsevaa edullista kotiruokaa, etsimme jatkuvasti uusia säästökohteita.
Me kuulijat mietimme silmät pyöreinä, pienistä menoistahan kasvaa melko suuri summa säästöä.
Niin, tämähän on tulos, kun on yli 10v leikattu indeksi kohdistunut eläkkeisiin. Ostovoima on pudonnut yleisestä tulotasosta ainakin n 50%. En marise, mutta tosiasioille ei voi mitään, ne on vain tuotava esille.
Onko tämä ikäkausi niukkuutta tuova jatkumo elämän oloihin. En yhtään ihmettele enää eläkeväen keskuudessa lisääntyvästä masentuneisuudesta. Jos ei rahat riitä kun lääkkeisiin ja vaatimattomaan asumiseen, kysyn vain, tällainenko on meidän hyvinvointi yhteiskuntamme, jota poliitikot pitävät mallimaana.
Ei sentään masennuta, yritetään pärjäillä, vaikka edellä oleva vuodatus tämänpäivän totuus onkin.
Satuin olemaan meidän vähän varttuneempien joukossa iltaa istumassa. Hieraisin oikein silmiäni yhden miehen puheen jälkeen.
Kertoi, olemme vaimoni kanssa tehneet vuoden alusta remontin maksuihimme, emme voi enää ylläpitää entistä elämän menoa.
Päivä-, ja viikkolehtien tilaukset olemme lopettaneet, käytämme kirjaston lukusalia tiiviisti. Säästöä tulee n.600€/vuosi.
Yhdistysten jäsenmaksut pudotamme minimiin, Nykyiset menot 300€/2henk./vuosi plus kk-kokoontumis lounas 2x12€x12kk, 288€/vuosi/yksi yhdistys, teatteri ja konserttimaksut lisänä.
TV-lupamaksukin listalla kun siihen jatkuvasti tulee muutoksia! Yli 200€/vuosi, tarjonta yleensä uusintoja.
Pöytäpuhelin on lopetettu, käytämme kännyköitä, vaihdamme operattoreita tarjousten mukaan.
Tietokone jää, siitähän voi lukea päivänlehtiä ja uutisia. Radio on tullut uuteen käyttöön.
Ulkoilemme, käymme ystäväperheen kanssa joskus teatterissa tai konserteissa. Kirkkokonserteissa emme osta ohjelmaa, joka on 5€ - 20€, sissänpääsymaksua kirkkoon ei sentään ole. Laitamme mahdollisimman ravitsevaa edullista kotiruokaa, etsimme jatkuvasti uusia säästökohteita.
Me kuulijat mietimme silmät pyöreinä, pienistä menoistahan kasvaa melko suuri summa säästöä.
Niin, tämähän on tulos, kun on yli 10v leikattu indeksi kohdistunut eläkkeisiin. Ostovoima on pudonnut yleisestä tulotasosta ainakin n 50%. En marise, mutta tosiasioille ei voi mitään, ne on vain tuotava esille.
Onko tämä ikäkausi niukkuutta tuova jatkumo elämän oloihin. En yhtään ihmettele enää eläkeväen keskuudessa lisääntyvästä masentuneisuudesta. Jos ei rahat riitä kun lääkkeisiin ja vaatimattomaan asumiseen, kysyn vain, tällainenko on meidän hyvinvointi yhteiskuntamme, jota poliitikot pitävät mallimaana.
Ei sentään masennuta, yritetään pärjäillä, vaikka edellä oleva vuodatus tämänpäivän totuus onkin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Luin eläkeläisen arkea jutun.Ajatuksiini tuli kertoa oma mielipiteeni asiasta. Kyllähän se näin on että olemme täällä kerran töitä tehneet ja eläkkeen hankkineet kyllä siitä pitäis osata nauttiakin. En kauheen suurta eläkettä saa mutta
kun asunto,ruoka,lääke, yms menot saa hoidettua
niin sitten nautitaan elämästä vaimon kanssa matkustellaan, käydään eläkeläisten tapaamisissa
omien lasten ja lastenlasten luona kyllähan tälläiseen oloon ollaan tyytyväisiä.
Sanoisin vielä kaikille että liikkukaa mahdollisimman paljon ja käykää voimistelemassa ja tanssikin on hyvää liikuntaa. Moi moi
tekstiä.
Omasta mielestäni niille, jotka ovat työllään olleet pitämässä pystyssä tätä kaikkea 40 vuotta, pitäisi heidän ansaitsemansa työeläke antaa kokonaan, vähentelemättä sitä kaikenlaisin konstein.
Ei pelkastään sen rahan oikeudeton vienti, ikäänkuin joku kävisi lompakollasi ilman lupaasi, vaan myös se loukkaavuus, mikä siihen liittyy, masentaa ja suututtaa.
Tosi on, että valtio on käynyt vuoden 1990 jälkeen useaan kertaan meidän eläkeläisten rahapussilla ja käy yhä edelleen vuosittain.
Jos minä samalla tavalla käyn valtion kukkarolla, siitähän seuraa kertauskurssi Hämeenlinnassa, on se vain niin.
Olen miettinyt mikä olisi paras tapa elää ja olla. Ainakin se on toivomukseni että pääni pysyisi loppuun saakka skarppina ja osaisin pitää puoleni joka asiassa.
Sen kiltin tytön mallin olen nakannut romukoppaan pysyvästi, tilalle taitaapi tulla "kinkkinen vanha akka"
joka pitää paremmin puolensa ja ei anna periksi helposti.
Kummalliselta tuntuu. Jos on suurin piirtein terveenä eläkkeelle päässyt, niin ei kuin nauttimaan sen verran kuin rahat riittävät. Joitakin kertoja arkkuun vilkaistuani olen huomannut, etteihän se ottanut mitään mukaansa.
Todennäköisesti meille käy samalla lailla ja kiikkustuolissa istuessa ei mikään muu harmita niin paljon kuin se, mitä jäi tekemättä.
Eläkeläisen tarkka talous on sitä tänä päivänä että pystyy nippe nappe toimeentulemaan. Säästöistä ei puhettakaan senparemmin kuin säästämisestäkään.
Laskut ja verot on maksettava ajallaan. Jos epäilet eläkeväen olevan varakkaita, kysy silloin asiaa ulosottomieheltä, saat oikeaa näkökulmaa asioihin.
Mennessämme naimisiin 1969 sanoin vaimolleni, että meidän täytyy varautua siihen, että poliitikot ajavat taloutemme kuralle ja sitä kustannetaan eläkkeistä. Meidän tulee katsoa eteemme!
Siihen suuntaan ovat asiat menneet vaikkakaan eivät niin pahasti kuin pelkäsin.
Kuitenkin me, vaimo marketin osa-aikatyöstä sairaseläköitynyt, minä metallitöistä työttömyyseläköitynyt, elämme normaalia elämää mistään pihistämättä ja euroja laskematta. Tolkku nyt tietenkin on.
Varauduimme siihen, ettei meille enää mitään eläkkeitä välttämättä edes makseta. Se vähä mikä tulee on tavallaan ylimääräistä.
Tällä asenteella kun on elänyt niin eipä valittamista.
Os. Odottelen edelleenkin sitä lottovoittoa! Perinnöt ovat jo menneet sivu suun!
Ei minullekaan lehtiä ole tullut vuosiin, en kuulu mihinkään seuraan/yhdistykseen, en käy konserteissa, teatterissa tai edes leffassa kun ei moisiin meikäläisillä työssäkäyvillä ole varaa. Tietokoneen sain onneksi ilmaiseksi töistä vanhan rämän. Puhelinliittymän lopetin heti kun kännykät tulivat markkinoille.
Mitä helkuttia täällä valitetaan, ei duunareilla asiat ole yhtään paremmin (usein huonommin) ja silti elätetään vielä teidätkin. Ei niitä eläkkeitä mihinkään "varastoon" tienata, vaan ne maksetaan työssäkäyvien pussista.
Voisitko täydentää tietämystäsi. Me olemme maksaneet 01.07.1961 alkaen palkastamme eläkemaksuja koko työssäoloajan, joten sitä varantoa nyt käytämme.
On sitten ihan eri asia, mihin valtiovalta on yli40v:n ajan eläkemaksumme sijoittanut ja millä tavalla.
Maksan eläkkeestäni veroa 24 %. Vastaavasta ansiotulosta veroprosentti olisi 16,5 %.
Osa tietysti on mennyt eläkerahastoihin, mutta myös meidän työssäoloaikanamme on ollut eläkeläisiä, joille on pitänyt eläkettä maksaa. Ennen sosiaaliturvauudistustahan ei ollut eläkerahastoja
on hyvä, että jaat tietoa. täällähän kirjoitellaan paljon pelkän luulon varassa.
Yksinäinen nainen on maksanut yli 40 v omaa eläkettään ja lisäksi kansaneläkettä. Nyt eläkkeelle jäädessä kansaneläkettä ei saa kuitenkaan senttiäkään ja eläke on pieni, mutta juuri ja juuri ei vielä saa kansaneläkettäkään. Kun kaikki maksaa yksin niin lehtiä ei tilata ja televisiosta on luovuttava kun nykyiset lähetykset loppuvat. Lupamaksu vie kuukauden rahat ja pitäisi maksaa asuminen, sairauskulut ja muu eläminen. Jos on työssä käyvillä tiukkaa niin eläke on siitä tulosta korkeintaan puolet 40 vuoden työrupeaman jälkeen ja vero on korkeampi kuin töissä käydessä.
meillä on hienot autot ja kaikki,,,
Sairaseläkkeellä (Hiukka alle keskitason) ja mies puolet vuodesta työttömänä. 45-46 syntyneiden on helppo elää niillä penninvenytysopeilla läpi elämänsä. Parempina aikoina on aina riittänyt raha siihen hauskaan, mitä on arvostanut. Perheenä meillä on vuorotellut tilanne, käytännössä on aina yhden palkalla eletty.
Teatterissa ja ulkomailla käydään äkkilähtömatkoilla. Monipuolinen liikunta ja kotona tehty ruoka pitää lääkärin ja apteekin loitolla.
Jos rupeaa pohtimaan elämän epäoikeudenmukaisuutta, loppuu ilo tästä päivästä. huomista ei sovi liikaa murehtia.
Helppoa ei ole elämäntyylinkään muutoksen opettelu.
myös pienet eläkkeet. Vaimo pienipalkkaisesta osa-aikatyöstä sairaseläkkeellä. Minä metallista työttömyyseläkkeellä.
Kuitenkin tuntuu järjen vastaiselta yrittää ensiksi hintalapun katsomisen asemesta katsoa tuotetta tai palvelua ja sen soveltuvuutta sen hetken tarpeisiimme.
Minä olen mukautunut oaremmin kuin vaimo.
Läpi elämämme olemme ajatelleet, että rahalle täytyy ssada vastike ja, ettei mitään niin haluttavaa saa olla, ettei siitä voi kieltäytyä vaikka sen pystyisikin kustantamaan.
Nämä periaatteet ovat kuin leima otsassa. Ehkä hyvä niin?
Huolettomamman asenteen omaksuminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta!
Pitäisi ottaa kai tähän joku miehenpuolikas kaveriksi asumaan joka maksaisi kaikesta puolet.
Kun vuokraa maksaa jo 500 euroa, johon saa eläkeläisen vuokratukea 150 euroa,sitten sähkö,vesi ja muu asumiseen kuuluvat kulut,
sekä sairauskulut,lääkkeet jotka on pilviä hipovia hinnaltaan,lehtitilauksista ei puhettakaan sehän olisi jo ylellisyyttä, ei ole lomaltapaluurahoja,ei kesälomarahoja,eikä mitään muutakaan mitä oli työssäkäydessä.Ei myöskään veronpalautuksia tarvitse ikinä ootella.
Mutta pakko sopeutua kun muuta ei ole,mitäs sitä turhaan valittamaan,ei se siitä kummene.
Kirjoituksesi pani vaihteeksi ajattelemaan omaa osaani. Yhden ukon huushollia olen hoidellut 36 vuotta. On se itsekin osansa tehnyt. Penskojen kanssa olin kotona vuosikaudet. Sen jälkeen pienipalkkaisessa työssä.
Työeläkkeeni olisi ollut 584E/kk brutto.
Pääsin kuitenkin sairaseläkkeelle josta käteen jää noin 700E/kk.
Onneksi ukko hoitaa työttömyyseläkkeestään suurimman osan kustannuksista.
Emme jaa niitä koska meillä on aina ollut yhteinen tili ja rinnakkaiskortit.
Käytän rahaa järkevästi. Eihän tälläinen järjestely muuten olisi mahdollinenkaan.
Mutta, täytyy tunnustaa, ettei minun ole tarvinnut viimeisen 30:n vuoden aikana laskea rahaa siinä mielessä, että riittääkö se.
Nyt eläkepäivinä, kun kulutus on pientä, tuntuu, pienistä eläkkeistä huolimatta, 'väljyys' vain lisääntyneen.
Joten kyllä tuolla miehenpuolikkaalla on useita hyviä puolia. Ei se oikein sisäsiisti ole mutta tekee sentään ruuat ja siivoaa.
Mielestäni eläke pitäisi olla verovapaa jos se on 1000 euroa tai alle.
Hei kertokaapa millaisella eläkkeellä elää, jos siitä on asunnon vuokra pois, koska asunnothan meillä on erilaisia.
Millaisella eläkkeellä tulee toimeen, millaisella on hyvä elää ja sitä ei tarvitse sanoa, millainen on liikaa.
Hoitovastikkeen jälkeen käytettävissä 587E.
Mielestäni hyvä eläke!
Riittää elämiseen, harrastuksiin ja matkusteluun.
Ei ole tarvetta suurempiin perushankintoihin!
Mielestäni hyvä elää!
Kun on alkujaan köyhistä oloista ja isän alkoholismista kärsineenä lähtenyt, on enemmän kuin kiitollinen näistä eläkepäivistä. Kotiäitinä olemani aika esti täysien eläkevuosien tienaamisen, mutta mieheltäni jäänyt leskeneläke paikkaa liiankin kanssa tämän. Miehen sairastuminen oli työperäistä ja kuoli nuorena. Minulle jäi asuntovelat, joista suoriuduin sen leskeneläkkeen ansiosta. Nyt minulle jää ruhtinaallisesti n.1600 euroa yht.vastikkeen jälkeen. Olen aina pitänyt johdatuksena sitä, että hankin sen ammatin ja työn, vaikka pinnistellä sai muutaman vuoden ja mieskin oli lujilla kolmivuorotyönsä kanssa. Olisin tällä hetkellä paljon heikommassa asemassa ellen olisi tätä valntaa silloin tehnyt. Samoin mieheni varmisti hankkimalla lisäeläkkeen, etten jäisi ahtaalle jos hän kuolee niinkuin tekikin.
Onneksi olkoon sillä suurin osa eläleläisestä sinnittelee alle puolella tästä summasta. Tilastoja en muuten ole löytänyt, nehän eivät juuri kiinnosta mediaa, ammattijärjestöjä, puolueita eivätkä ehkä suuremmin kiinnostaa eläkeläisjärjestöjäkään.
Ainakaan eläkeläisjärjestöt eivät juuri tuo esille alhaisia eläkkeitä ja niiden jatkuvaa jälkeenjäämistä. Tilanteesta saamme kiittää juuri puolueita ja ammattijärjestöjä jotka ohi eläkeläisten ovat sopineet leikkauksista ym.
Nettisivuilta löytyy sentään yksi eläkeläisjärjestöjen kannanotto. Kohtelias ja ponneton ikaäänkuin esittäjä jo etukäteen olsi luopunut toivosta. Katsokaapa osoitteesta
http://www.deski.fi/page.php?page_id=11&tiedote_id=282
että nältä palstoilta löytyy joku tyytyväinen.
Toisaalta, jos elän miestäni pitempään, olen samassa olotilassa.
Vaikka mieheni on 'vain' työttömyyseläkkeellä, on sen ja minun sairaseläkkeeni ero siinä määrin suuri, että oma nettoni melkein kolminkertaistuisi.
Mieheni ansiosta voin lesoilla tulevani hyvin toimeen pienestä eläkkeestäni huolimatta.
Hienoa, että osaat nauttia tolanteestasi ja arvostaa sitä!
En havainnut myöskään mitään toivosta luopumista.
Jos kannannotosta puutui hurmahenkinen haukku, ei se sitä huonoksi tehnyt.
Sinähän voit kirjoittaa tälle palstalle mielesi mukaisen kannanoton ja esittää sen kumpaneinesi myös eduskunalle.
että mitä talousvaliokunnassa on keskusteltu eläkkeistä. tällainen oli vastaus:
----------
talousvaliokunnassa ei sinällään käsitellä eläkkeitä, vaan yritys- ja
energiapoliittisia kysymyksiä. Muutoin kyllä indekseistä on tälläkin kaudella
äänestetty useita kertoja, ja kd-ryhmä on ajanut taitetusta indeksistä
luopumista, jonka piti olla vain lama-ajan välivaihe. Hallituspuolueet eivät
siitä halua luopua. Lisäksi indeksin painoarvot ovat vinoutuneet, mm. alkoholin
osuus n. 6 %. Myös kalleusluokituksesta luopuminen olisi tehtävä mitä pikimmin,
joka vaikuttaisi mm. Turussa.