PUSSAA JO!
Yhteydessä siivouksen
mä teinkin aika löydöksen
kun putos kirjahyllystä
opus pölyn peittämä
se taskupainos halpa vain
mä mitä kannoin mukanain
kun ranskankieltä vaikeaa
mä kerran koitin aloittaa
Tuo kirja harvoin koluttu
ja ihan loppuun plarattu
toi hänet silloin mieleeni
tuon lukiopojan haaveeni
taisi olla kasiviisi
kotona kun asui Liisi
ja siskoani tapaamaan
hän tuli kerran uudestaan
kun kirjan näki, yksin tein
kävi makuulle mun sängyllein
ja sanoin summittaisin niin
mua kohta siinä tentattiin
ja siinä kynä kädessään
hän etsi mitä kysyiskään
”Rakkaus?”, sanan kaivoi hän
”Amour!”, tuon jo ymmärrän
”Huomenna?” – näin silmäin jään –
Vastasin: - No...”demain!”
”Suutari?” – Se ”condonnier”!
”Syleillä?” – Niin...”embrasser”!
”Sydän?” - Se on varmaan ”coeur”...
”Valehtelija?” – Oisko tuo ”menteur”?
”Vanha” sitten? – Sanon: ”vieux”
”Paremmin”? - Je crois: ”mieux”!
Niin viekoittelevana näin
hänen makaavan mun sängylläin
ja mä kuulusteluun vastasin
niin hyvin kuin vain osasin
vaan viimein kyllästyi hän tähän
nousi ylös, katsoi vähän
sanoi sitten: ”No moi nyt vaan!”
ja lähti siskoin mukanaan
Niin vei tuo kirja muistoihin
ja sitä jälleen selailin
mutta sivulla satayhdeksän
jo näinkin oudon merkinnän
joka sydämen sai sykkimään
vaikka myöhäiseksi kaiken nään
nyt helposti jo havaitsen
tuon pienen, selvän tekstauksen:
”SÄ IDIOOTTI, TUMPELO!
MIKSET MUA PUSSAA JO!”
(Aimo Roima Komiapoika, 2006)
Yhteydessä siivouksen
mä teinkin aika löydöksen
kun putos kirjahyllystä
opus pölyn peittämä
se taskupainos halpa vain
mä mitä kannoin mukanain
kun ranskankieltä vaikeaa
mä kerran koitin aloittaa
Tuo kirja harvoin koluttu
ja ihan loppuun plarattu
toi hänet silloin mieleeni
tuon lukiopojan haaveeni
taisi olla kasiviisi
kotona kun asui Liisi
ja siskoani tapaamaan
hän tuli kerran uudestaan
kun kirjan näki, yksin tein
kävi makuulle mun sängyllein
ja sanoin summittaisin niin
mua kohta siinä tentattiin
ja siinä kynä kädessään
hän etsi mitä kysyiskään
”Rakkaus?”, sanan kaivoi hän
”Amour!”, tuon jo ymmärrän
”Huomenna?” – näin silmäin jään –
Vastasin: - No...”demain!”
”Suutari?” – Se ”condonnier”!
”Syleillä?” – Niin...”embrasser”!
”Sydän?” - Se on varmaan ”coeur”...
”Valehtelija?” – Oisko tuo ”menteur”?
”Vanha” sitten? – Sanon: ”vieux”
”Paremmin”? - Je crois: ”mieux”!
Niin viekoittelevana näin
hänen makaavan mun sängylläin
ja mä kuulusteluun vastasin
niin hyvin kuin vain osasin
vaan viimein kyllästyi hän tähän
nousi ylös, katsoi vähän
sanoi sitten: ”No moi nyt vaan!”
ja lähti siskoin mukanaan
Niin vei tuo kirja muistoihin
ja sitä jälleen selailin
mutta sivulla satayhdeksän
jo näinkin oudon merkinnän
joka sydämen sai sykkimään
vaikka myöhäiseksi kaiken nään
nyt helposti jo havaitsen
tuon pienen, selvän tekstauksen:
”SÄ IDIOOTTI, TUMPELO!
MIKSET MUA PUSSAA JO!”
(Aimo Roima Komiapoika, 2006)
Vastaukset 1
Vanhimmat
20 vuotta sitten.... aijai, semmoisia ne oli ne nuoret miehet, ei ne oikein aina tajunneet, mitä neitokaiset yrittivät vihjailla. Toivottavasti tänä päivänä tartut hetkiin vähän tomerammin... Niin on nimittäin todentuntuinen, että oletan takana olevan ainakin jotain itse koettua. Mukava muistelo. Loppu hyvä.