Pakkoavioliitto tamperelaisittain

Eräs tamperelainen ravintoloitsija sai tietää, että kaksi ihmistä voidaan laittaa yhteen vähän siihen tapaan kuin telepaattisesti. Niimpä hän valitsi tyttärelleen mieluisan miehen ja osti em. paketin - miehelle ei tietenkään kerrottu asiaa, mutta toimenpiteestä seurasi julmettu kestoViagra. Kävi kuitenkin niin, että kun tytär epätoivosesti yritti saada miestä hoitamaan perheensä ravintoloita, niin eipä se tulevaa miestä kiinnostanut laisinkaan, kun tämä oli päättänyt tehdä uran erään urheiluharrastuksen parissa.

Kuinka sattuikaan, niin tämä vävypoika oli lukenut lakia ja tiesi ravintoloitsijan kusettaneen työntekijöitään, ja lisäksi pakkoavioliitto oli täysin laiton. Vävypoika antoi yhden ja ainoan juridisen mahdollisuuden hoitaa asia kuntoon, nimittäin 2.000.000,00 € nettolahjoituksella, koska tämän jälkeen anoppi ja eunukki eivät koskaan tulisi määräilemään yhtään mitään. Eipä ravintolitsijalla ollutkaan rahaa maksaa, ja tästä vittuuntuneena vävypoika päätti tunkea kaikki ravintolat appiukkonsa hanuriin, ja tämän seurauksena ravintoloitsija lähti istumaan linnaan ja ravintolat menivät sen siliän tien.

No, koska myös hanna-ri tyttärelläkään ei ollut rahaa, niin vävypoika päätti laittaa myös tämän istumaan linnaan elinkautista. Jäljelle jäi hyväntahtoinen anoppi, jota vävypoika sitten ajankulukseen kuksautteli.

Tästä siis tamperelainen sanonta: "Kuis tampereella panee, vai onks maltaat loppu..."