Vanhako???

Täs on asuttu nyt ainakin 11 vuotta yksin ja nykyisenä opiskelijana tunnen jääneeni jälkeen ajan pyörästä, kun kaupunkielämä ja diskot ammottavat tyhjyyttään kolmekymppisistä. Varsinkin pieniltä paikkakunnilta ikäkaverit ovat kadonneet jonnekin. Ei heitä harrastuksissa näy. Kun on sairas, ei kukaan käy katsomassa taikka pidä oikeastaan yhteyttä. Ei ole perhe-tai kaveritapaamisia. En uskalla edes ajatella, kuinka moni ikäisitämme on kuollut-kuka mistäkin syystä.
Onnelliset elävät perhekeskeistä elämää, tietty helvettejäkin on. Netistä on oikeastaan aika turha hakea seuraa, sillä en tahdo vierasta lapsilaumaa kintereilleni, ja meitä rannalle jätettyjä yhdistää joku nykyajan vitsauksista; köyhyys, mielenterveysongelmat, huonot väkivaltakokemukset, työttömyys/pätkätyöt, lusmuilu jne.
31086
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

"huonot väkivaltakokemukset",, onko niitä kenties hyviäkin,, :))

Äänestä

Sinulla taitaa olla sama ongelma kuin minulla kun on ollut tarpeeksi kauan yksin ei uusien ystävien löytäminen ole enää kovin helppoa vaan mielummin jää kotiin miettimään miksi elämä on tälläistä

Äänestä

... ja minä niiden mukana. Näinhän se on.

On totta, että merkityksellisiä ihmisiä tulee elämään iän myötä yhä vähemmän. Väitän sen johtuvan siitä, että a) itse pyörin omissa pienissä ympyröissäni ja b) ajan myötä minustakin on tullut hieman laiska - en viitsi leväyttää elettyä elämääni ja itseäni kovin monen ihmisen "eteen" enkä myöskään näe vaivaa tutustua ihmisiin aidosti.

Silti kuitenkin jollain tapaa janoan uusia kokemuksia ja niihin liittyviä uusia ihmisiä - näkökulmia ja mielipiteitä. Itselleni tuollaisen "aitiopaikan" luo alkaneet jatko-opiskelut.

Toivon tutustuvani YHTEEN uuteen, merkitykselliseen ihmiseen. Tiedän kokemuksesta, että montaa ei voi tulla yhtä aikaa, minulla ei riitä keskittymiskyky :)

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


tunnen itseni vanhaksi kirjoitti:

Täs on asuttu nyt ainakin 11 vuotta yksin ja nykyisenä opiskelijana tunnen jääneeni jälkeen ajan pyörästä, kun kaupunkielämä ja diskot ammottavat tyhjyyttään kolmekymppisistä. Varsinkin pieniltä paikkakunnilta ikäkaverit ovat kadonneet jonnekin. Ei heitä harrastuksissa näy. Kun on sairas, ei kukaan käy katsomassa taikka pidä oikeastaan yhteyttä. Ei ole perhe-tai kaveritapaamisia. En uskalla edes ajatella, kuinka moni ikäisitämme on kuollut-kuka mistäkin syystä.
Onnelliset elävät perhekeskeistä elämää, tietty helvettejäkin on. Netistä on oikeastaan aika turha hakea seuraa, sillä en tahdo vierasta lapsilaumaa kintereilleni, ja meitä rannalle jätettyjä yhdistää joku nykyajan vitsauksista; köyhyys, mielenterveysongelmat, huonot väkivaltakokemukset, työttömyys/pätkätyöt, lusmuilu jne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu