Aamu auringon raottaessa hitaasti silmiään
Työntyy metsän syliin
kaksi tuulelle tuttua kulkijaa
Pystykorvainen ystäväni
häviää haistelemaan yön jälkiä
Suksieni upotessa pehmeään hankeen
Tumman metsän huokuessa salaperäisyyttään
Itkee sielu repaleinen
rakkauden rukous kyynel_veressään
Suunnistaessani ohi tyhjän karhun pesän
luo viisaan vanhan kelon
Kyynel silmin sieluni surun kelolle esitän
Äkillisen tuulenpuuskan säestäessä
huokaa puuvanhus
Lie sydän herkkä luotu on
yksin kyynelissään kulkemaan vain
Työntyy metsän syliin
kaksi tuulelle tuttua kulkijaa
Pystykorvainen ystäväni
häviää haistelemaan yön jälkiä
Suksieni upotessa pehmeään hankeen
Tumman metsän huokuessa salaperäisyyttään
Itkee sielu repaleinen
rakkauden rukous kyynel_veressään
Suunnistaessani ohi tyhjän karhun pesän
luo viisaan vanhan kelon
Kyynel silmin sieluni surun kelolle esitän
Äkillisen tuulenpuuskan säestäessä
huokaa puuvanhus
Lie sydän herkkä luotu on
yksin kyynelissään kulkemaan vain
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä luin tämän jo aikaisemmin ja sitten vaan jotenki jäi vastaamatta, mutta nyt vastaan , koska en pääse rauhaan..en tiedä kyllä luetko edes tätä.. mutta...
Pidin todella tästä runosta, koska tää maisemakuvaus aivan ihanaa., (tulee oma tarpominen mieleen),luminen metsä ja pystykorvan kanssa mehtäsuksilla tarpomista
silmistä kyyneleet valuen kohtaloaan miettien suru, kylmä sielussaan, mutta eikös vaan ollutkin parempi mieli sitten tarpomisen jälkeen,.
Mulla oli 2 pystykorvaa, erotessamme koirat jäi ex-miehelle, kaipaan tosi paljon meidän kaikkia yhteisiä mehtäreissuja, ja linnunhaukkukokeita yms...
Mukavia reissuja koirasi kanssa ja toivotaan, että sydänkäpysesi löytyy, kaveri tulille istujaksi ja ym.:))