Haluaisin kysyä teiltä toiset 50 ja :kin, miten te koette tämän ikävaiheen elämästä?
Minä täytin 50 vähän aikaa sitten ja toisinaan olen ajan kanssa ihan sujut ja sitä mieltä, että parasta aikaa.... mutta toisinaan taas tuntuu, että loput sais jäädä elämättä.
Olen huomannut yhä useammin kolottavaa lonkkaa, särkeviä lihaksia, väsymistä ja minkä mitäkin kulumisen merkkiä. Ja kun sielu ei ole samaa tahtia ikääntynyt, mutta tämä "kulkuneuvo" kertoo, että älä kuule luule... liikut ja valinnat vähenee.
Olen katsellut kaduilla keppi kädessään nilkuttavia vanhuksia ja mulla hirvittää. Minustakin tulee, apua, sellainen. Ja niin monet on siinä vaiheessa jo leskiä, lapset mikä missäkin.
Hui, yksin sitten sielu-parka vankina tässä "romuttuvassa autossa".
Minä tahtoisin enemmin vaikka sen villityksen, eikö sekin kuulu tähän ikään, mutta sain tällaisia fiboja ....
Miten te muut, ihan oikeasti ajattelette ja tunnette, onko se loppu ny, vai mikä onnen atmosfääri vielä olisi odotettavissa.
Minä täytin 50 vähän aikaa sitten ja toisinaan olen ajan kanssa ihan sujut ja sitä mieltä, että parasta aikaa.... mutta toisinaan taas tuntuu, että loput sais jäädä elämättä.
Olen huomannut yhä useammin kolottavaa lonkkaa, särkeviä lihaksia, väsymistä ja minkä mitäkin kulumisen merkkiä. Ja kun sielu ei ole samaa tahtia ikääntynyt, mutta tämä "kulkuneuvo" kertoo, että älä kuule luule... liikut ja valinnat vähenee.
Olen katsellut kaduilla keppi kädessään nilkuttavia vanhuksia ja mulla hirvittää. Minustakin tulee, apua, sellainen. Ja niin monet on siinä vaiheessa jo leskiä, lapset mikä missäkin.
Hui, yksin sitten sielu-parka vankina tässä "romuttuvassa autossa".
Minä tahtoisin enemmin vaikka sen villityksen, eikö sekin kuulu tähän ikään, mutta sain tällaisia fiboja ....
Miten te muut, ihan oikeasti ajattelette ja tunnette, onko se loppu ny, vai mikä onnen atmosfääri vielä olisi odotettavissa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ihan elämän loppu ollu, vaikka ei paljo puutukkaa..* :) *..
sinun juttujasi, elämä on asennekysymys paljolti. Ikä ei ole kuin numero paperissa, olet vielä itsellesi aivan tuttu, kaukana on vanhuus ja yksinäisyys. Mitä sitten jos vähän kolottaa tuolta ja täältä, ei sielu niin helposti asumustaan jätä. Katse ulospäin ei sisään, ainakaan kipupäivinä. Miten se Teijo Joutsela ennen sanoikaan... pistä naamas puuteriin ja otsatukkas peilaa ... ja menoksi.
jos Teuvo Jounelaa kuuntelee.Pankaas jatsia, tai hevimetallia, Hurricanesia ja niin.. ei kuule kolota! Ei vedä eikä työnnä..
korvanjuuressa jytkyttää, kanesi mummolle..nammmm.. Get on...huhuuuuu :)
*pittääpä kuunnella kolottaako hmm*
Oli mukava lukea noin sujuvaa tekstiä,sinullahan on ihan selvästi kirjallisia taipumuksia, ei muuta kun paperille vaan jos kaikki risoo.Ihan on samanlaisia oireita kun meikäläiselläkin,kaikki on vaan kestettävä,voimia vaan sinullekin.
Täytyy vaan tehdä vähän enemmän fiiliksien eteen.
Ryppyvoiteita kuluu enemmän. Suklaa palan polttamiseksi saa liikkua kaksin verroin kauemmin. Kun vähän yrittää niin kyllä ne katseet kääntyy kadulla edelleenkin.
Jos päät kadulla kääntyykin, niin säälistä vaan. ;)
Ei vaan, kyllä minä osittain ihan tosissani olen sen mukaan, mitkä tunteet on voitolla....mutta eikös sen murkkuiän pitänyt jo mennä, vai myöhäispuberteettiako lykkää.
Jonkinlainen sopeutuminen tässä oikeasti silti on.
Kun täytin 50, nuoremmat kenkkuili, että kuudennellakymmenennellä jo mennään ja hetipä alkoi vanhuus vaivata. :)
Jotenkin vaan jossain ahdistaa, kun näkee tämän rakkaan ystävänsä, oman ruumiinsa osoittavan, että elänyt on ja merkit näkyy. Ja tuo tämän vanhan Ladan ajurina oleva sielu vaan tahtois revitellä ja Ferrarilla... Mä alan kohta itkeä, ei tätä elämää kyllä herra kuka lie ihan loppuun saakka suunnitellut tai sitten hänellä on varsin kummallinen huumorintaju.
Muutaman vuoden kuluttua 60V.Vaan kun en ole huomannut 50v:n tulleen täyteen.
Kuules nyt. Minä olen 5-kymppinen nainen ja ihan
varmasti elän elämäni parasta aikaa rakkauden kannalta katsottuna. Lapset on isoja, omissa elämissään.
Kohta sin muutama vuosi eron jälkeen maailman ihanimman miehen, ystävän ja rakastetun.
Elän tosella ihanaa aikaa. Piti tätäkin onnea odottaa lähes 5-kymppiseksi, mutta tulihan se sieltä.
Joten ÄLÄ SURE
se Virve:)))))
elämä tässäkin vaiheessa,turhat hössötykset jääneet pois, tietää mitä haluaa. Ja voi tehdäkin mitä haluaa, raha vaan vähän rajoittaa.
Kroppa rapistuu mutta ei paineita enää olla niin timmissä kunnossa kuin nuorena, helpottaa.
Pitää ottaa ikä huomioon ja levätä välillä. Ja pitää koneisto kunnossa.
Ja tunteita on kuten nuorempanakin. Ja rakkautta.
viiskytä ja risat vee nettirakastajansa , ei kun mä vaan ihmettelen mikä toi 50 ikä muka on jotain rajoittamaan.
Onhan mullakin kaks välilevyä selästä paskana , kahdesti olen maannut teholla ja omaiset on jo arkkuja katselleet. Vaan mitä vielä..
Kohta lähdetään neljäksi päiväksi hankeen kahlaamaan, huvikseen. Ei sinne mitään asiaa ole, mutta kun mieli tekee ja aika on, niin mennään ja nukutaan teltassa pakkasessa.
Keväällä kahdelle pyörälle ja sata lasiin polvi hipoon asfalttia ja antaa tuulen suhista.
Juuri vei hammaslääkäri kaksi hammasta yläleuasta, vähän on harva hymy, mutta hymy kuitenkin.
Hiukset on lähteneet, mutta yhä siellä päälaessa hyvältä hyväily tuntuu.
Näkökin alkaa mennä, mutta ei se nainen sen rumemalta näytä, ja mitä enemmän ikää tulee, sitä laajempi on hyvännäköisten naisten ikäjakauma. 15-60 alkaa olla ihan ok. kimmoja. Toista se oli neljäkymmentä vuotta sitten...
Eikun nitro kielen alle ja menoksi...
jos ei tuollaiselle miehelle löövvy ottajjoo..ei ou millää väliä.
Tytöt, nyt kiinni kun leippään.:)
Siinä mies puhhuu asiaa.
Minäpä tässä vasta heräsin ja aamukahvin kanssa teitä lueskelin. Saitte hymyn uniselle naamalleni. Kiitos.
Lähden vähän lenkille ja nähdäänpä juttujen merkeissä taas.
tuo 50-v täyttäneiden kriisi iästä! Miksi huolta kantaa asiasta jolle ei mitään voi, meille kaikille se aikanaan tapahtuu. Joku on paremmassa joku huonommassa kunnossa mutta kaikki me täytetään ne kriittiset 50v, jollei kuolema sitä ennen korjaa.
Nauttikaamme jokaisesta päivästä niin kauan kun kuntoa riittää. Huomisesta ei tiedä.